Takapenkiltä kuultua

Pirkkis: Tykkään vihjeestä bussista, pinkistä bussista, vaakoisesta bussista, keetaisesta bussista, punaisesta bussista...tykkään kaikista busseista! Tykkään metjojunasta, oikee junasta, lentokoneesta... EI ÄITI SAA SANOA!!

Minä: Ei äiti sanonut mitään...

Pirkkis (täyttä parkua): EI ÄITI SAA MITÄÄN SANOA! 

Mood swings in progress. 

Parasta ikinä: hyvät naapurit

Järjestettiin meidän lähimmille naapureille edellisviikonloppuna läksiäiset. Meillä on ollut onnea saada ihan mielenvikaisen hyvät naapurit, ja ollaan kyllä melkoisen murheissamme tässä oltu, kun lähdön hetki pian koittaa. Täytyy toivoa, että yhteys silti säilyisi, ja nöyränä jo pyytelinkin, että vaikka ei joka naapurikekkereille saataiskaan kutsua niin tultais mielellään ainakin joskus mukaan.

Lauantaiksi oli luvattu kovaa sadetta ja ukkosta - kas kummaa! Lainasin sukulaisilta kahta 3x6-metrin telttakatosta, koska tarkoitus oli juhlia ulkona, eikä meille sisälle olisi sateen sattuessa edes mahtunut. Naapurin ukkelit olivat Miehen kaverina niitä edellisenä iltana kokoamassa ja teltat nousivat ylös alta aika yksikön. Tollasta meidän naapurustossa on just ollut! Joku häärii pihalla niin kohta siinä on sen seitsemän heeboa talkoissa ja jutustelemassa! Kaverille todellakin jätetään. 

Smurffin laki iski maanantaina, kun molemmat teltat repesivät totaalisen paskaksi kaameassa myräkässä. Tietenkin, vielä kun kyseessä oli lainateltat. Ironisinta oli se, ettei telttoja edes käytetty, koska ilma oli kuin morsian. Ei muuta ku Honkkariin ostamaan uusia tilalle. 

Hupsis tupsis pimpeli pompeli. 

Itse kemut onnistuivat tosi kivasti! Meitä oli yhteensä kolmisenkymmentä, toki osa tuli ja lähti aikaisemmin ja toiset taas liittyivät seuraan vasta illalla. Pirskeet alkoivat jo neljältä ja lapsetkin oli kutsuttu mukaan. Ilta pyhitettiin sitten aikuisten rellestykselle.

Tarjolla oli Miehen tekemää aina yhtä makoisaa pastakinkkusalaattia, patonkia ja maustevoita, popkornia, sipsiä ja grillimakkaraa. Naapuri tarjosi vielä valmistamiansa lohiherkkuja, joten kyllä meidän kelpasi naatiskella! Olin leiponut pari pellillistä mokkapaloja ja ostanut kuusi pussia karkkia - kaikki meni! Lapsille oli mehua ja aikuisille boolia ja vinkkua. 

Saatiin aivan ihania läksiäislahjojakin! Survival Kitissä oli mulle muuttostressin taittamiseksi cappucinoa, Pirkkikselle mehukatti välipaloja ja Miehelle tupakka-aski (harmi ettei hän enää polta!!). Kaunis lyhtykin pääsee uudessa kodissa varmasti paraatipaikalle. 

Lempijuomaani alkoholia tuli myös ja porukkalahjana lähinaapureilta saatiin mahtavat vaaleanpunaiset kottikärryt täynnä Kuivaa Omppua ja alekokkia! Kyllä meidät tunnetaan hyvin! Pirkkis sai omat vihreät kärryt, joihin oli pakattu paketillinen trippimehua. Kortteja lukiessa liikutuin aivan kyyneliin, niin kauniisti meistä oli kirjoitettu. Ei kai ihminen voi olla kuin mielissään ja kiitollinen siitä, että häntä tullaan ikävöimään. ❤️

 Kelpaa taas lapskata paskaa kukkasille

Kottikärryihin liittyy myös muuan herttainen muisto. Armas Mieheni on kerran kärrätty kottareilla kotiin, kun hän oli liian väsyksissä pysyäkseen omilla tolpillaan... Onnea on huolehtivat naapurit! 

Tässä viedään meikäläistä sunnuntaina. Kaikkeni annoin! 

Muutama pikku takaiskukin koettiin juhlissa ja vittumaisin niistä liittyi ampiaisiin. Niitä oli niin maan helvetisti! Jossain kohtaa ei oikeasti ollut enää hauskaa, kun niitä surrasi kymmenittäin ruokapöydän ympärillä. Kaksi lasta sai tuta piikistä, toinen kurkkuunsa ja siinä sitten hetkisen verran elettiin jänniä aikoja, kun odotettiin mahdollisia allergisia reaktioita. Itkulla, kylmäkallella ja vitutuksella onneksi selvittiin.

   Amppariansat toiminnassa

Illan hämärtyessä virittelin terassin täyteen kynttilälyhtyjä tunnelmaa luomaan. Jonkin verran sain kuulla miesten taholta väsynyttä läpändeerosta tuhopoltosta ja kivijalan jättämisestä uusille omistajille. Vittuilu loppui suurin piirtein siihen, kun yksi vieraista avuliaasti veti grilliä sivuun ja kaatoi sen suoraan terassille! Muutama ämpärillinen vettä terdelle ja loppui se kyteminen. Kyllä mä jokusen hetken siinä kerkisin pohtia, että kuinka monta tonnia joudutaan tiputtaa hintaa hiiltyneen terassilaudoituksen takia. Seuraavan päivän vaahtopesu kuitenkin paljasti damagen pelättyä pienemmäksi. 

   Tunnelmaa 

Yhdessä kohtaa osa lapsista tuli sanomaan, että joku nainen valittaa melusta. Mä ihmettelin ensin, että miten voi lauantai-iltana häiriintyä, kun ei kellokaan ollut vielä paljon, eikä me olla koskaan aikaisemmin pidetty ulkona mitään kemuja. 

Pian selvisi, että kyseistä rouvashenkilöä häiritsikin lasten (siis yhden lapsen ja yhden pyörän) torven töötöttäminen, ja kun saavuin paikalle selvittämään asiaa niin siellä tämä matami mennä raahasi itkevän viisivuotiaan fillaria kainalossaan. Melko reilua. Toki toisten ihmisten häiriintymiskynnys voi olla matalampi, mutta koska heidän omat juhlansa aikoinaan päättyivät vasta poliisin käskytyksestä, niin voisi kuvitella, ettei lapsia vilisevällä omakotitaloalueella yksi saatanan pyörä nyt kauheasti haittaisi. 

Mut ei ne tienneet, ei päivääni pilanneet niin helpolla

Eikä vieneet, ei saaneet ne pois tätä loistavaa tunnelmaa.

Välikohtauksesta huolimatta juhlat jatkuivat hyvässä hengessä aamuneljään, jolloin riehakkaimmatkin bilehiiret jo luovuttivat ja hiipivät kotikoloihinsa noin sadan metrin päähän. 

Pitää toivoa, että uudessakin naapurustossa asustelee rentoa porukkaa. Kurjahan se on yksin ryypätä! 

Kiitos kaikki rakkaat naapurit, teitä tulee iso ikävä! ❤️

Ps. Mies luki tämän jutun ja huokaisi: "Tuli nyt jo ikävä. Etukäteen. Me syrjäydytään tästä porukasta ja kohta meitä ei enää kutsuta mihinkään. Parin vuoden päästä meidät on poistettu jo Facebook-kavereista." 

Kuinni ottaa koville?

Aikainen lintu madon nappaa

Jassåå elokuuta pukkaa. Johan se on jo korkea aika ruveta laatimaan joululahjalistaa. Tässä mallia vuodelta -94.

Tavallisen jalomielistä mun mielestä, ettei vanhempien ole kuitenkaan tarvinnut ostaa kaikkea itse, vaan osa on delegoitu sukulaisille!

Ootas ni mä äkkiä lasken

Muutto sujuu odotettua jouhevammin. Vintti on tyhjä ja pihavajakin on enää 1/3 täynnä. Olen tyhjentänyt sisältäkin jo suurimman osan kaapeista ja pakannut sekä vienytkin kaikki kirjat, lakanat, sisustusesineet sun muut vähemmän elintärkeät kapistukset Onnelaan eli uuteen väliaikaiskotiimme. 

Parasta kaikessa on se, että olen tavaroiden siirtelyn ohella käynyt ne kaikki myös läpi! Eipähän tule raahattua turhaa tavaraa mukana. Raijattiin vintiltä alas kaikki mun sadat Muistoja-laatikot, ja iltojeni ratoksi olen nyt lueskellut vanhoja kirjeitä, päiväkirjoja (niin kiusallista että silmät vuotaa verta) ja koulujuttuja. Äikän aineista mä olin saanut ysejä ja kymppejä, samoin kielten kokeista. Matematiikasta oli tullut vähän toisenlaisia tuloksia. 

Oikeasti 4 ja puoli? Olin varmaan osannut kirjoittaa nimen oikein niin opettaja oli antanut säälistä puolikkaan pojon. Oli se karmeeta aikaa, muistan kyllä elävästi edelleen ne itkuiset illat, kun kotona koitettiin harjoitella laskemista. 

Ei siitä tullut lasta eikä paskaa enkä osaa vieläkään laskea. Töissä mä joskus lähetin Miehelle alakertaan Lyncillä pikaviestissä jonkun laskutehtävän, kun olisi pitänyt osata joku prosenttiosuus laskea. Hän sitten laski sen mun puolesta! No joke here. 

Opettaja oli aikoinaan kommentoinut Miehen matikan kokeeseen, että "sinulla on selvästi fyysikon ajatusmaailma".

Mun kokeeseen opettaja kirjoitti näin:

Melko tylyä hei! 

Hyvä ystäväni vastasi yläasteella uskonnon kokeessa, että Koraani on kristittyjen pyhä kirja, johon opettaja oli kommentoinut punakynällä "jessus!"

Kyllä vakka kantensa valitsee 😊