Vappu vanha paskamaha meni ja eli kuin elikin 9-vuotiaaksi. Hip hip hurraa. Koira ei näytä mitään vanhenemisen merkkejä, päin vastoin. Minä sen sijaan olen vanhentunut ja harmaantunut näiden lähes viiden vuoden yhteiselon aikana melkoisesti.
Noooooooääääeeeii pidä olla julma sika. On Vapski ihan mukava lemmikki joskus. Mä annoin hänelle lahjaksi ison kasan hirvenlihaa! Se jos joku oli kuitenkin ystävällinen ele. Mökillä hän pääsee meidän viereen sänkyyn nukkumaan. Ja kuten kuvasta näkyy, annetaan hänen kotonakin maata valkoisten sohvatyynyjen päällä, joten ei hänen elämänsä paskempaa ole. Itseasiassa elukka elelee rouviksi ja varmuudella paremmin kuin monet suomalaiset ihmiset.
Rahaakin on rakkiin upotettu niin paljon, ettei paskalle taivu. Viimeksi olin sen kanssa keväällä eläinlääkärissä senioritarkastuksessa. Bongasin nimittäin yhden lääkäriaseman nettisivuilta koirien ikälaskurin! Siihen sai syöttää koiran rodun ja iän, jonka jälkeen laskuri kertoi koiran ihmisiän. Vapski sai silloin tulokseksi 72 vuotta!
Olin viimeisilläni raskaana ja tunnekuohussa aloin sääliä koiravanhusparkaa ja varasin heti ajan senioritarkastukseen. Luonnollisesti tähän toimenpiteeseen kehotettiin myös nettisivuilla! Mä oon NIIN mainoksen orja.
Laskettu aika oli parin viikon päästä, mutta koska mulla oli energiaa kuin pienessä kylässä niin pakkasin piskin autoon ja köröttelin lekurille. Odotin tiskillä henkilökuntaa jonkun aikaa. Vappuhan vihaa kaikkia muita eläimiä, niin mun oli pidettävä sitä sylissä koko ajan. Kun hoitsu viimein ilmestyi niin hän ei tervehtinyt vaan asteli tiskin eteen ja jäi katsomaan minua kysyvänä. Esittelin itseni ja koiran ja kerroin asiani. Siirryimme sitten käytävälle istumaan ja odottamaan omaa vuoroamme.
Ohitsemme käveli sekä hoitajia, että lääkäreitä, mutta yksikään ei tervehtinyt! Katsahdin ylös henkilökuntaan päin aina, kun joku viuhahti esiin ja hymyilin kohteliaasti muriseva koira sylissäni. Kukaan ei katsonut päinkään! Mitä vittua? Alkoi pikkasen oikeasti vituttaa. Kyllä tolla rahalla sais vähän käytöstapoihinkin investoida.
Lekuri oli yli puoli tuntia myöhässä, ja kun hän viimein saapui, hän ei pahoitellut mitenkään. Okei joo. Ymmärrän, että hän saattoi olla kiinni jossain tiukassa marsun munuaisleikkauksessa tai jäniksen verensiirrossa, mutta ei silti kait olis ollut liikaa pyydetty, että hän olis voinut sanoa että sortsa, en päässy aikaisemmin.
Lääkäri tutki koiran korvat, silmät ja jalat. Vähän verikokeitakin otettiin, minkä yhteydessä verta roiskui vaatteilleni. Kiitos. Valittelin koiran perseen haisevan välillä sillille. Lekuri tiesi tämän ihastuttavan piirteen johtuvan tukkoisista anaalirauhasista. Hän ystävällisesti puristi ne tyhjäksi, työnsi sormensa koiran perseeseen ja sitten nenääni ja kysyi, että niin oliko tämä se haju, jota tarkoitit. Kyllä joo, justiin tämä. Hyvä ettei tullut ryynit siihen hoitopöydälle. Lääkäri näytti vielä, kuinka rauhaset voi itsekin tyhjentää kotona. Nystyrät kuulemma tuntuivat selvästi kello viiden ja seitsemän kohdalla peräreiän ympärillä. Roger!
Sitten piti tarkistaa pissasta valkuaiset. Meinasin perseelleni lentää, kun lääkäri antoi minulle löylykauhan (siis oikeasti!), johon mun oli määrä metsästää koiran kusta ulkona! No sillai kai, ei siinä sitten auttanut muu kuin lyllertää koirulin kanssa ulos nurtsille ja kävellä sen hanurissa kiinni pissanlirausta odotellen. Vittu oikeasti, mitään niin nöyrää en tähän astisessa elämässäni ollut kyllä tehnyt. Vappukin oli ihmeissään, kun yhtäkkiä ämmä roikkuu ihan kannoilla ja kun toinen yrittää pisutella niin se työntää kauhan koipien väliin! Muutaman pisaran sain pyydystettyä kauhaan ja se sai kelvata!
Lääkärin diagnoosi Vapusta oli se, että koira on täysin terve. No senhän olin tiennyt jo mennessä. Se lysti maksoi 250 euroa ja risat. Pointsit kotiin taas mulle.
Lääkäri lupasi soittaa valkuaistestin tulokset seuraavana päivänä. Ei soittanut. Alkoi se huono palvelu niin kovin kyrpiä, että soitin sitä seuraavana päivänä klinikalle. Annoin palautetta henkilökunnan nyrpeydestä, lääkärin myöhästelystä ja niiden puhelinvastaajasta! Vittu että pystyi olemaan typerä vastaaja ja se odotusääni! Nainen nauhalla ei kerro, mihin asiakas on soittanut, vaan ilmoittaa heti, että kaikki linjamme ovat varattuja. Kohtelias tervehdys ei siis onnistu edes puhelimessa! Kun ääni oli sanansa sanonut, alkoi naurettava ksylofonipimputus! Noilla palkkioilla luulisi olevan varaa äänittää vaikka joku Toton Africa sinne taustalle soimaan! Reklamaationi ylöskirjannut hoitaja lupasi viedä asian eteenpäin. Varmaan pyyhki lapulla perseensä. Tai jonkun eläimen perseen.
Nooh, pääasia toki oli, että meillä oli terve ja kiltti koira talossa, kun vauva tulisi. Sekin oli yksi syy tarkastuttaa se.
Vein Vapun sitten tarkastuksen jälkeen suihkuun, kun se oli vähän veristänyt tassuaan ja haisi edelleen sillille. Suihkussa koitin haroa koiran hanuria ja etsiä niitä helkkarin rauhasia. Löysin kuin löysinkin ne! Olin ihan ihmeissäni, miten en ollut ennen niitä mukamas hoksannut, niin selvästi ne tuntuivat persuksen alapuolella! Vape oli vähän hämmentyneen näköinen kun koitin hieroa ja puristaa rauhasia harjoituksen vuoksi ja rauhallisella äänellä kehuin koiraa ja kerroin, että harjoitellaan nyt tätä että osaan sitten auttaa sua jatkossakin. Koira seistä pönötti jäykistyneenä suihkun alla ja katsoin parhaaksi oikein vilkaista, että näkyykö ne rauhaset, kun niin selvästi käteen tuntuvat.
Ja ei vittu. Olin puristellut koiran pimppiä! Siis en voinut ensin ollenkaan sisäistää, että olin todella rutistanut koiraa häpyhuulista! Ei ihme, että Vapski-parka oli hiukkasen hämmentynyt. Pyysin anteeksi ja kuivasin koiran ja menin häpeämään sohvalle. Olisin ottanut viinaa, ellen olis ollut paksuna.
Ps. Lääkäri soitti Miehelle kolmen päivän päästä. Me niin mennään jonnekin muualle ensi kerralla.
Pps. Kusessa oli ollut pikkasen valkuaista. Saattoi kuulemma kylläkin johtua siitä, ettei näyte ollut ihan puhdas. No shit Sherlock, löylykauhalla ei ihmeisiin kyetä.
Ppps. Klinikka jossa kävimme ei ollut Animagi.
