Hienoa, kun näin hyvin pidetään huolta ja kaitsetaan jo pienestä pitäen suunterveydenhuollon piiriin! Itse kävin hammashoitajalla viimeksi kolme vuotta sitten. Sitä ennen olikin ollut seitsemän vuoden tauko... Ihan vähän hävetti, kun hoitaja kysyi, milloin olin viimeksi ollut hamppilekurilla. Valehtelin, että mulla oli ennen tosi paha hammaslääkäripelko, enkä siksi ollut kyennyt menemään tarkastuttamaan leipäläpeäni. En kehdannut millään myöntää saamattomuuttani. No, onneksi reikiä ei löytynyt. Olisin saattanut kuolla häpeästä, jos hampaat olisivat olleet läpimätiä.
Lapsena mun hammaslääkärin nimi oli Teräsvasara! Siittä on hyvä repiä. Onneksi hän ei kyllä ollut nimensä veroinen vaan ihan lempeä ja osaava naikkonen. Rouva Vasara latoi aikoinaan mun suun täyteen jos jonninmoista rautaa, niin vinkurassa meikäläisen purukalusto oli. Toivottavasti Pirkkis ei ole perinyt äitinsä leukaperiä.
Tutustumiskäynnillä hoitaja kävi läpi kaikkia perusasioita hampaidenhoitoon liittyen, kuten sokerin välttäminen, hampaiden säännöllinen harjaaminen, ksylitolipastillien pureskeleminen jne. Melko peruskauraa siis. Muistin toki mainita, että me ollaan harjattu vauvan hampusia heti, kun niitä alkoi ilmaantua. Kertoilin ylpeänä, miten Pirkkis itsekin mielellään pureskelee harjaa ja makustelee pikkuisen tahnaakin, jota tietysti laitetaan harjaan vain vähän. Selostin myös tutin syömisestä, ja että ollaan vasta aloitettu kiinteiden ruokien syöttäminen, koska täysimetin häntä lähes puolivuotiaaksi.
Teennäisen harmistuneesti valittelin hammashoitajalle, että kaikki muu ruoka uppoaa tosi hyvin ja vauva on reipas syömään, mutta mannapuuro ei meinaa millään kelvata. Sössötin jotain myös mannavellin tunkemisesta tuttipulloon, jotta vauvan olisi sitä helpompi juoda. Halusin kovasti tuoda ilmi, että syötän vauvalleni oikeaoppisesti puuroa aamuin illoin.
Hoitaja tokaisi, että eipä siinä oikeastaan kovin suurta vahinkoa käy, jos vauva ei mannavelliä syö, koska mannapuuron ravintoarvohan on täys nolla. Hämmennyksestä huolimatta pystyin kätkemään Mitä vittua? -ilmeeni ja myöntelin vain, että no niinpä. Tosiaan mitä vittua, piti heti kysyä Mieheltä, että mitä hoitsu oikein höpötti! Mies vertasi mannahiutaleita valkoiseen vehnäjauhoon.
Miksi vitussa kukaan ei kertonut mulle aikaisemmin? Itsellä ei käynyt mielessäkään moinen ja että olisin vielä voinut tarkistaa puuropussin kyljestä jauhojen tiedot? No way Jose, ei välähtänyt ei. Vaihdoin suitsait sukkelaan mannan täysjyväruispuuroon. Joka ei myöskään kelvannut Miss Babylle vaikka keitin ruissit omenamehuun (huom huom mehuasemalla puristettua luonnonmukaista mehua, mitään poistamatta, mitään lisäämättä!!!!!). Satans också tämmöstä kun joutuu koko ajan olemaan ihan alerttina, ettei syötä vauvalle mitään kuraa. Meinaa taas Emäntäkoululainen reputtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti