On se päivä vielä huomennakin.
Pois se minusta! Aamulla pulkkailtiin Pirkkiksen kanssa, päivällä keitteilin herkullista lihakeittoa ("oli se musta vähän oudon makuista" sanoi Mies) ja illalla bodasin ihan täpönä jumpassa. Ei ratkennut mikään suoni! Tenaa olis vähän tarvittu maasta vedossa, mut siinä ei ole mitään uutta.
Todennäköisyys maanantaiselle darralle oli kylläkin melko suuri, koska koko viikonloppu meni ei pienissä häissä vaan pikkujouluissa! Naapurin muidu laitteli viestiä, että etsä lähtisitsä naapurituppukylän uutta baaria tsekkaamaan. Ei tarvinnut kahdesti kutsua, ja lämpörullat päästä rullattuani harpoin naapuriin vinkkuputeli kainalossa.
Aikaisemmin oli sovittu, että Mies on perjantai-illan kotona Pirkkiksen kanssa, kun minä ja muijat jorataan, ja että äitini ottaisi tytön mökille lauantaina, kun meillä olisi Miehen kanssa firman pikkujoulut. Luojan kiitos havahduin tarpeeksi aikaisin siihen tosiasiaan, että kun Mies lauantaiaamulla lähtisi hirvijahtiin kello nolla kuusi, jäisin minä kotiin lapsen kanssa pämpättyäni edellisenä iltana naapurin akkain kanssa.
Ei saatana. Mummiii, otatko lapsenlapsesi mökille jo perjantaina... Äiti ja isä tulivatkin hakemaan typykkää, ja hän sai myös isältäni tuliaiseksi Alaskan Anchoragesta ostetut maastopuvun ja aidon hylkeennahkalakin! Cool. Tässä todistusaineistoa. Ja myös kauppa, josta tuliaiset oli ostettu!
Kuomat ja hanskat on vähän vähemmän camoa, muuten valmiina metsälle.
:)
Lempijuomani alkoholi maistui oikein hyvältä ja meillä oli hauska ilta. Ei se pubikaan hassumpi ollut! Ihan kelpo mesta. Siellä oli oikein live musiikkiakin. Jos tykkää Yöstä ja Popedasta niin why not. Harmi vaan, että meidän käytöstavat oli siinä illan mittaan vähän löystyneet, ja koska etkoilla kuunneltiin vähän liikaa Antti Tuiskua, niin me huudeltiin sinne bändille koko ajan, että laita Haddaway soimaan! Lisäksi me vedettiin tanssilattialla jotain väsynyttä aerobic kuviota vähän turhan innokkaasti. Tuntui silloin tyylikkäältä ajatukselta. Semmosta se sit on kun käy liian harvoin ulkona niin menee ihan överiksi.
Mun hot shot on hississä. En oo varma onko se menossa ylös vai alas. Piirsin hienotunteisesti mustat viivat naapuripirkkojen naamaan, niin kukaan ei mitenkään voi heitä tästä tunnistaa! Ei tuu sitte kotona sanomista.
Herrasmiesseuraakin riitti! Tai no miesseuraa nyt ainakin. Yksi nuorehko aviomies ja kahden lapsen isä houkutteli meitä jatkoille -kuulemma ilman taka-ajatuksia! Mitkä vitun jatkot ne on jos ei ole mitään taka-ajatuksia? Olispa ollut ihan jännittävää nähdä, minkälaiset jatkot varattu ukko olisi järjestänyt neljälle varatulle muijalle kotonaan.
Lauantaiaamulla heräsin puoli yhdeltätoista. Luksusta. Aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi söin juustonaksuja ja kokista. Kisakunto on selvästi kohdillaan, koska kahden tunnin sohvalla koetun välikuoleman jälkeen olin valmis uuteen nousuun! Pikkujoulut nummero kaksi, here I come.
Uusiksi lämpörullaa tukkaan ja äidiltä synttärilahjaksi saamani pikkujouluvermeet, eli nahkahame ja pitsipaita ylle! Vähän mä olin tyylikäs. Viinipullo auki ja näytin entistä tyylikkäämmältä! Mies, jonka oli määrä taas aamulla lähteä jahtiin, oli kuskina! Harrastukset on valinta.
Oli tosi kiva nähdä kaikkia vanhoja työkavereita pitkästä aikaa! Mulla on työsopimus vielä voimassa, vaikka varsinainen työpaikka lähtikin, joten katsoin oikeudekseni osallistua vielä näille kinkereille. Eikä kukaan tullut nappaamaan multa drinkkilippujakaan pois. Käytin ne silti varmuuden vuoksi äkkiä pois!
Muitakin tuttuja näin. Virastotalolla järjestetyissä jouluissa toimi vartijana eläkkeellä oleva jepari, joka kerran hakkasi neljätoistavuotiaan meikäläisen MagLitella irti yhdestä kaiteesta niin, että käsivarret oli viikon sinisenä. Teki mieli ruveta rettelöimään ihan vaan vanhojen aikojen kunniaksi! Happy times.
Hetken käväisi mielessä myös ainutlaatuinen tilaisuus haukkua pystyyn kaikki kollegat, joiden pärstä oli vituttanut mua työvuosien aikana! Eihän mulla olisi ollut mitään menetettävää, koska kenkää saan joka tapauksessa. "Sinäkin vanha mulukku! Muistan kun vittuilit silloin kerran vuonna 2009!" Mutta sitten mä oivalsin, ettei siellä töissä edes ollut sellaisia ihmisiä! Nyyh. Ikävä tulee.
Mun oli tarkoitus lähteä vielä firman pikkujouluista vanhojen työkaverien luo kolmansiin pikkujouluihin, mutta sinne mä en kyllä koskaan päässyt. Onpa raskasta olla tällainen Social Butterfly! Näin onneksi ne ystävät sitten myöhemmin juottolassa.
Lunastin kaikki drinkkiliput, ostin muutaman ylimääräisen juoman, poltin pari tupakkia, menin baariin, lauloin karaookkea, keikutin nahkaan verhottua haitariani tanssilattialla ja jaoin työkaverin kanssa taksin kotiin. Siinä se ilta paketoituna.
Nyt voi taas valkaista nenää!
...kunnes ensi viikonloppuna lähden Säätäjien kanssa Tsadiin. Mistä tämä ränni nyt oikein tulla tupsahti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti