torstai 17. maaliskuuta 2016

Dialogi: Pirkkis ja äiti

Ruokapöydässä

Pirkkis: Tis tis (kiitos)!
Minä: Eksä syö enempää?
Pirkkis: Ei.
Minä: Ooksä varma?
Pirkkis: Ei. Joo!
Minä: Aha, no ole hyvä sitten.
Pirkkis: Tis tis, poish!
Minä: Odota, äiti nostaa.
Pirkkis: Aisi (saisinko)?
Minä: Joo saat pastillin.
Pirkkis: Miimi!
Minä: No niinpä, muumipastilli.
Pirkkis: Mumma!
Minä: Joo, mumma toi niitä sulle.
Pirkkis: Tis tis!
Minä: Joo, kiitos mummalle kun toi.
Pirkkis: Keeta!
Minä: Haluatko keltaisen? No saat itse kaivaa.
Pirkkis: Wau!
Minä: Saitko keltaisen?
Pirkkis: Ei.
Minä: Tuliko vaaleanpunainen?
Pirkkis: Joo!
Minä: Okei no laita se takaisin ja ota keltainen pastilli.
Pirkkis: Kaksh!
Minä: Ei ku yks vaan.
Pirkkis: Joo, poish.

Hienoa yhteisymmärrystä :)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kyl mä saan olla sisällä Vol 2

Aurinko paistaa taas. Pirkkis nukkuu kuistilla. Kärpänen näyttää tepastelevan vaunujen päällä, näköjään nekin on jo heränneet talvikoomasta. Ei kai se toisaalta mikään ihme ole, kun ulkona on melkein kymmenen astetta lämmintä. 

Istun sohvalla, taas, ja katson nauhalta Pientä mökkiremonttia. Join kaksi kuppia cappucinoa ja söin suklaakeksin. Selasin hätsynpikaa Face-päivitykset. Virhe. Vauvauintituttavani oli ottanut osaa arkihaasteeseen ja kertoili päiviensä kulusta. 

Päivä 1: Ensin hän oli herännyt viideltä. Siis aamulla! Sitten hän joi kahvin, vei eläimille ruokaa, lämmitti talon, pesi tiskit, laittoi pyykit ja ruuan valmistumaan ennen kuin lapset (taapero ja vauva) heräsivät klo 08. Sitten isovanhemmat tulivat kylään, joten hän oli päässyt jatkamaan haketusprojektiaan. Nyt hänellä on 17 (seitsemäntoista) kottikärryllistä haketta odottamassa levitystä. "Onneksi aamuisin valoa riittää!" Illalla he olivat olleet vielä muskarissa koko perheen voimin. 

Koska olen laiska ja kateuteen taipuvainen ihminen, koin pakottavaa tarvetta kommentoida kyyniseen sävyyn moista ylisuorittamista. Istuinhan itse sohvalla keksimuruset suupielestä tipahdellen! Hän vastasi pursuavansa energiaa saatuaan levättyä miehensä seitsemän viikon isyysloman ajan. Munkin mies oli koko helmikuun isyyslomalla! Mulla ei pursua muuta kuin pläskit. Vähempikin reippaus pistää vituttamaan. Eikä tässä vielä kaikki. 

Päivä 2: Hän heräsi aamukuudelta. Joi kahvin, hoiti eläimet (kanit ja kanat ja ties mitä vielä muuta) ja levitti 25 kiloa kalkkia puutarhaan. Vauva heräsi kasilta, taapero ysiltä. Vauva loikoili tyytyväisenä leikkimatolla isomman lapsen aamutoimien aikaan (ei siis esim huutanut eikä selkäpaskonut itseään). Sitten hän leipoi isomman lapsen lanssa mustapapubrownieita, koska "äitiyslomalla on tosi tarpeellista syödä paljon makeaa salaa silloin kun lapset ei näe". Samaa mieltä muuten, mutta meidän käsitys makeasta vaikuttaa eriävän melkoisesti. Suklaa, voi ja sokeri: Yes please. Pavut: Not really, no.

No sitten. Leikkiä, lukemista, lounas ja 4 km vaunulenkki. "Aurinko paistoi, pikkulinnut lauloivat innoissaan ja harmaapäätikkakin huuteli kylällä". Mikä? Nevahööd. Kylällä hän oli tavannut vanhemman rouvan, jonka kanssa hän oli jakanut kevättunnelmat. "Ihana kylä ja mukavia ihmisiä!" 

Taapero heräsi kotimatkalla ja he ehtivät vielä leikkiä ulkona, ruokkia tiput ja syödä välipalaa ennen lähtöä taaperon hammastarkastukseen. Sitten hän oli hakenut postipaketteja lähettääkseen myymiään äitiysvaatteita ja vielä 100 kiloa lisää kalkkia. Ei lopu homma kesken. Kotona sitten vielä ihan tavallista ruuanlaittoa, leikkiä ja lukemista. Epäilemättä myös siivousta, kotijumppaa ja varmana jotain riivatun vihersmoothieta... En huomannut mainintaa ihan tavallisesta iPädäämisestä, telkkariorjuudesta tai lorvailusta. 

Illalla vajaa 2-vee oli oppinut sytyttämään tulitikun. Sitten he vielä höpöttelivät ja tuijottelivat vauvan kanssa toisiaan sillä aikaa kun miehensä nukutti taaperon.

Miten musta tuntuu, että meillä hyrrää aivan erilaiset vauva-ajan hormonit? Vai onkohan kyse luonne-erosta? Jos ihminen on patalaiska paska niin ei se väärin ole, mutta kyllä se pistää veettämään. 

No on mullakin pyykkikone päällä! Oli pakko laittaa, koska Pirkkis astui ojassa koiranpaskaan ja läästittyäni hänen kenkiään lumeen hän vielä hyppäsi mahalleen siihen oranssiin sotkuun makaamaan. 

Se kärpänen kyörää vieläkin vaunujen päällä. Haiseeko siellä nyt sitten vieläkin paska? Huoh. Mäkin haluan kirjoittaa tuollaisia onnistumispäivityksiä.





Kyl mä saan olla sisällä jos mä haluun!

Nyt on ollut ihan mielettömän ihanat kelit ulkona! Kevät isolla K:lla. Aurinko paistoi eilenkin pilvettömältä taivaalta eikä tuulikaan juuri puhissut. Kävin postilaatikolla samalla, kun työntelin Pirkkistä rattaissa päiväunien aikaan. Enää hän ei mahdu vaunukoppaan, mutta nukkuu edelleen päivänokosensa ulkona rattaissa. Kurkkasin kärryyn, näin luomien ummistuneen ja ajattelin sitten jäädä vielä hetkeksi ulkohommiin. 

Ehdin kiinnittää linnunpöntön pohjan takaisin paikalleen, ennen kuin muistin, että jääkaapissa on mämmiä ja kermaa! Vitut auringosta ja linnun liverryksestä, äkkiä sisälle syömään! Mämmit kulhoon, lusikallinen sokeria ja liioitellun iso loraus kermaa päälle. Nam nam, sanoisi Pirkkis. Linnunpöntön pohja oli muuten irti siksi, että purin pöntön syksyllä pesemistä varten. Arvatkaa pesinkö. 

Katsoin Murdokkia ja Huvilaa ja huussia nauhalta. Alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että aurinko paistaa yhä kirkkaammin! Lintujen laulantakin kuului jotenkin tosi kiivaasti itkuhälyttimen kautta. Ikään kuin ulkoilma olisi rankaissut mua sisälle menosta sen sijaan, että olisin jäänyt tekemään pihatöitä ja nauttimaan kauniista ilmasta. Helevettiläinen. Sitten mä vilkaisin Pirkkiksen lattialla levällään lojuvia leluja. Nekin tuijottivat mua syyttävästi! Ei helkkari eikö ihminen saa yhtään olla rauhassa ilman omatunnon jyskytystä? Tulispa sade niin saisi olla rauhassa sisällä.

Otin todistusaineistoa siltä varalta, että Mies sattuisi epäilemään mua jotenkin hulluksi tai luulosairaaksi!

   "Taitaakin olla jo kymmenes kahvikuppi tänään!"

   "Hyvä huomata, että en ole ainoa sika tässä talossa! Röh röh!"

  "Kattelin tuossa että tiskikone näyttää olevan edelleen tyhjentämättä" 

  "Ai, sua väsyttää? Vaikka olet herännyt vasta kahdeksalta? Melkoista heikkoutta

  "Kuulehan hienohelma, ei ne paskavaipat siirrä itse itseään roskapönttöön tosta kuistilta. Ulos niinku olis jo!" 

   "En mä tuijota sua syyttävästi, miten niin?"

   "Jonkun olis varmaan syytä pestä auto ja imuroida se sisältä. Siellä kasvaa kohta viinirypälepuu rusinoiden määrästä päätellen"

  
JUMALAUTA! ANTAKAA MUN OLLA JA PITÄKÄÄ HUOLI OMISTA ASIOISTANNE!!!







maanantai 14. maaliskuuta 2016

Pee niin kuin pom pom

Pirkkiksen 2-vuotissynttärit lähestyvät vääjäämättä. Enää kaksi kuukautta aikaa! Iiksistä. Onneksi minä olen kunnon äiti, ja valmistaudun aina ja kaikkeen hyvissä ajoin! Melkein kaikkeen. No useimmiten en mihinkään, mutta nyt olen ajoissa. 

Tilasin nimittäin jo muutamia synttärikekkerikoristuksia. Mulla oli viime vuonna juhlalavasteina pari ilmapalloa ja serpenttiiniä, mutta tänä vuonna meinasin viedä koristelut ihan nextille levelille. Ensi töikseni tilasin vaaleanpunaisia pompomeja! Sen jälkeen tilasin sellaisia valkoisia paperipalloja, ne ei olleet sellaisia hörhelöisiä vaan vähän niinku viuhkamaisia. Mutta palloja kuitenkin. 

Tästä inspiroituneena tilasin sitten vielä folioilmapalloja. En vielä tiedä, mistä mä saan niihin heliumia, mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa selvittää. 

Tilasin pari kakkosta!

Ja tällaisia vaaleanpunaisia. Eiku violetteja! Vai olikohan ne hopeisia.

No ne pompomit tuli tänään. Tai oikeastaan sieltä mitään pompomeja tullut, vaan kasa paperinippuja! Olin ihan että mitäs paskaa tämä nyt taas on. Mun piti katsoa siitä postipaketin kannesta, että mitä mä olen mahtanut ostaa. Party or wedding decorations. Silkkipaperista ja nippujen värityksestä päättelin, että näiden on pakko olla niitä pompomeja, mutta en mä ajatellut, että mä joutuisin ne itse kokoamaan! Suoraan sanottuna en oikein edes tiedä, mitä mä ajattelin. En todennäköisesti juuri mitään. 

   Hmm. Kääröt ja pari avattua. Read the fucking manual?


Lisäksi mä vähän häkeltysin, koska muistin tilanneeni kolme isoa pompparia. Ajattelin, että varmaan kolmesta nipusta tulee yksi pompula, kun ne vaan avaa ja yhdistää. No niitä nippuja oli kuitenkin kymmenen! Avasin sitten pari nippua ja levittelin niitä papruja päälletysten samalla kuumeisesti miettien, miten kukaan ihminen voi saada näistä mitään vähääkään palloa muistuttavaa aikaiseksi. 

Onnea on netti. Hakusanaksi "pompomin kokoaminen". 

"Kauniit roikkuvat koristeet, honeycomb-palloja muistuttavat ihanuudet, on tehty värillisistä kakkupapereista. Asettele 12 kakkupaperia päällekkäin ja harsi ne keskeltä yhteen koko matkalta. Taittele pallon muotoon, puolet ylös ja puolet alaspäin pöydän pinnasta käsin."

Harsi. Miten niin harsi? Mitä vittua meinaa harsiminen? Ja "pöydän pinnasta käsin"? Miten pallon voi harsia pöydän pinnasta? Täydellisen hyödytön ohje. Ei ole mitään lasten leikkiä tämmöiset askartelut, meinaan. 

No mä sitten kysyin luottoraadilta eli Facebook-kavereilta. Avopuolisoni rakentava ehdotus oli, että kastaisin silkkipaperit veteen; niin ne Gremlinsitkin syntyi vesikosketuksesta. Mun mielestä jos ei ole mitään järkevää sanottavaa niin voisi pysyä vaiti. Yksi kaverini käski ottaa päästä kiinni ja ravistaa! Tästä neuvosta hän ei kylläkään ollut varma, sori. Toi oli niin kuin Haluatko miljonääriksistä, kun kysytään yleisöltä: En oo varma mut must tuntuu siltä ettei se ei ainakaan kai oo B. Hyvä homma kiitti vinkistä.

Muutaman toimivankin vihjeen sain. Paperinippuja ei kuulunutkaan avata vaan niiden ympärille pitää laittaa joku naru, ja sitten vasta avata ne lehdykät sen narun ympärille palloksi! Ahaa! Kasasin sitten uudelleen sen kertaalleen avaamani nipun ja kiedoin kumilenksun niiden ympärille. Sitten aloin availla seitinohuita paperisiivuja. Ilmeisesti tätä se harsiminen tarkoitti.


Mitä ilmeisemmin ei näin. Ensimmäinen "pompom" ryhtyi siltä seisomalta takansytykkeeksi. Vitutti, mutta en ole luovuttajatyyppiä. No sitten mä avasin muovista seuraavan nipun. Katsoin että kappas saatana, tässähän ON JO tällainen pieni valkoinen nauha ympärillä! Kuinka mä en ollut sitä heti huomannut. Seuraava suttura onnistui jo hiukan paremmin. 


Mitäs sitten keksis. Mitähän maksaa heliumpullon rahti Kiinasta?


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Se tunne kun...

Sä avaat jääkaapin.






Silakan mätiä. Sois pop up-ravintolan paikka. 

Onneksi ei ollut krapula!