Istun sohvalla, taas, ja katson nauhalta Pientä mökkiremonttia. Join kaksi kuppia cappucinoa ja söin suklaakeksin. Selasin hätsynpikaa Face-päivitykset. Virhe. Vauvauintituttavani oli ottanut osaa arkihaasteeseen ja kertoili päiviensä kulusta.
Päivä 1: Ensin hän oli herännyt viideltä. Siis aamulla! Sitten hän joi kahvin, vei eläimille ruokaa, lämmitti talon, pesi tiskit, laittoi pyykit ja ruuan valmistumaan ennen kuin lapset (taapero ja vauva) heräsivät klo 08. Sitten isovanhemmat tulivat kylään, joten hän oli päässyt jatkamaan haketusprojektiaan. Nyt hänellä on 17 (seitsemäntoista) kottikärryllistä haketta odottamassa levitystä. "Onneksi aamuisin valoa riittää!" Illalla he olivat olleet vielä muskarissa koko perheen voimin.
Koska olen laiska ja kateuteen taipuvainen ihminen, koin pakottavaa tarvetta kommentoida kyyniseen sävyyn moista ylisuorittamista. Istuinhan itse sohvalla keksimuruset suupielestä tipahdellen! Hän vastasi pursuavansa energiaa saatuaan levättyä miehensä seitsemän viikon isyysloman ajan. Munkin mies oli koko helmikuun isyyslomalla! Mulla ei pursua muuta kuin pläskit. Vähempikin reippaus pistää vituttamaan. Eikä tässä vielä kaikki.
Päivä 2: Hän heräsi aamukuudelta. Joi kahvin, hoiti eläimet (kanit ja kanat ja ties mitä vielä muuta) ja levitti 25 kiloa kalkkia puutarhaan. Vauva heräsi kasilta, taapero ysiltä. Vauva loikoili tyytyväisenä leikkimatolla isomman lapsen aamutoimien aikaan (ei siis esim huutanut eikä selkäpaskonut itseään). Sitten hän leipoi isomman lapsen lanssa mustapapubrownieita, koska "äitiyslomalla on tosi tarpeellista syödä paljon makeaa salaa silloin kun lapset ei näe". Samaa mieltä muuten, mutta meidän käsitys makeasta vaikuttaa eriävän melkoisesti. Suklaa, voi ja sokeri: Yes please. Pavut: Not really, no.
No sitten. Leikkiä, lukemista, lounas ja 4 km vaunulenkki. "Aurinko paistoi, pikkulinnut lauloivat innoissaan ja harmaapäätikkakin huuteli kylällä". Mikä? Nevahööd. Kylällä hän oli tavannut vanhemman rouvan, jonka kanssa hän oli jakanut kevättunnelmat. "Ihana kylä ja mukavia ihmisiä!"
Taapero heräsi kotimatkalla ja he ehtivät vielä leikkiä ulkona, ruokkia tiput ja syödä välipalaa ennen lähtöä taaperon hammastarkastukseen. Sitten hän oli hakenut postipaketteja lähettääkseen myymiään äitiysvaatteita ja vielä 100 kiloa lisää kalkkia. Ei lopu homma kesken. Kotona sitten vielä ihan tavallista ruuanlaittoa, leikkiä ja lukemista. Epäilemättä myös siivousta, kotijumppaa ja varmana jotain riivatun vihersmoothieta... En huomannut mainintaa ihan tavallisesta iPädäämisestä, telkkariorjuudesta tai lorvailusta.
Illalla vajaa 2-vee oli oppinut sytyttämään tulitikun. Sitten he vielä höpöttelivät ja tuijottelivat vauvan kanssa toisiaan sillä aikaa kun miehensä nukutti taaperon.
Miten musta tuntuu, että meillä hyrrää aivan erilaiset vauva-ajan hormonit? Vai onkohan kyse luonne-erosta? Jos ihminen on patalaiska paska niin ei se väärin ole, mutta kyllä se pistää veettämään.
No on mullakin pyykkikone päällä! Oli pakko laittaa, koska Pirkkis astui ojassa koiranpaskaan ja läästittyäni hänen kenkiään lumeen hän vielä hyppäsi mahalleen siihen oranssiin sotkuun makaamaan.
Se kärpänen kyörää vieläkin vaunujen päällä. Haiseeko siellä nyt sitten vieläkin paska? Huoh. Mäkin haluan kirjoittaa tuollaisia onnistumispäivityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti