Hei reissu meni oikeasti tosi hyvin! Niin jouhevasti, että suorastaan ihmettelin Pirkkiksen reippautta ja kykyä sopeutua erilaiseen meininkiin. Toisaalta hän ei ole kova kiukuttelemaan tai itkemään edes väsyneenä, ja on sillä tavalla rohkea, ettei hän helposti säikähdä uusia asioita, kuten lentokonetta tai valtamerta. Päiväunet nukuttiin ajallaan, samoin yöunet, joten mikäs siinä oli lomaillessa.
Lennot sujuivat molempiin suuntiin leppoisasti. Pirkkis katseli ikkunasta maisemia, tepasteli käytävällä ja luki mukaan varaamiani kirjoja. Ja pierutteli niin, että melkein jo nousin paikaltani seisomaan ja kuuluttamaan, että lapsi se on, joka täällä mätänee, en minä! Jestas mikä kärtsä voikin lähteä noin nätistä pikku typykästä. Paluulennolla hän nukkui 1,5 tuntia, joten ei valittamista ilmailun suhteen.
Meidän hotelli oli nimeltään Agla, se oli ihan kelpo hotla. Viikon majoitus aamupaloineen meiltä neljältä maksoi 650€, eli ei mikään mahdoton hinta ollenkaan. Aamupalakin oli kattava ja henkilökunta erittäin ystävällistä! Ylipäätään kreikut olivat tosi ystävällistä kansaa. Paljon hymyileviä ihmisiä ja tietysti sinisilmäinen ja hunajatukkainen Pirkkis sai koko ajan ihailevaa huomiota ja ihmiset tulivat häntä silittelemään. Suomeen palattuamme kukaan ei Kodin ykkösessä huomioinut häntä. Ihailkaa mun lasta, saatana!
Hellettä, hellettä, hellettä! Sitä riitti! Päivisin oli yli 30 astetta lämmintä ja illalla kymmenen maissa, kun wifitettiin hotellin aulassa, lämpömittari näytti edelleen 29 astetta. Meri teki ilmasta niin kosteaa, etteivät pyyhkeet kunnolla kuivuneet ja Pirkkiksen kovasikakallis uv-suojattu uimapuku veti itsensä mustapilkkuhomeeseen. Hyvä homma, helppo varmaan myydä eteenpäin.
Hotellilla oli kiva pieni uima-allas, jossa käytiin joka päivä pulikoimassa. Ekana päivänä vesi tuntui vähän turhan viileältä, mutta uimisen makuun päässyt sinihuulinen ja tärisevä tyttäreni ei ottanut kuuleviin korviinsa ehdotuksia rantautumisesta. Merivesi taas oli iiiiiiiiihanan lämmintä! Siellä olisi voinut lillua tuntitolkulla. Parina ekana päivänä tuuli sen verran kovaa, ettei voitu ottaa Pirkkistä mereen, koska tyrskyt olisivat priiskuttaneet merivettä silmät, suut täyteen. Se oli niin suolaista, että omiakin silmiä kirveli kun pyörin aallon heittelemänä rantahiekassa kuin korkki. Hän sitten istui hiekassa ja tutkaili kiviä.
Paikallinen ruoka oli tosi maukasta ja suht edullistakin. Vähän paikasta riippuen, toki. Annokset olivat niin valtavia, että jopa meikäläisen kymmenen litran mahalaukku meinasi täyttyä äärilaitojaan myöden, ennen kuin lautanen oli tyhjä. Käytiin joka päivä syömässä aina eri ravintolassa, sekä lounaalla että illallisella. Ulkona syöminen on mulle sitä kuuluisaa arjen luksusta.
Oltiin siis koko viikko Rodoksen saarella ja Rodoksen kaupungissa. Siellä riitti meille nähtävää ja ohjelmaa ja vielä jäi paljon kokemattakin. Hotellilta oli joku 1,5 kilsan matka Unescon suojelukohteena olevaan vanhaan kaupunkiin, jota ympäröi valtavat muurit. Vanha kaupunki oli täynnä putiikkeja, myyntikojuja, ravintoloita ja ihmisiä! Basaarit olivatkin oikeastaan ainoa paikka, jossa oli tungosta. Muuten kaduilla ja rannallakin oli sen verran väljää, ettei mun tarvinnut koko ajan hermoilla jonkun sieppaavan Pirkkistä. Turvareppuakin käytettiin aika harvakseltaan. Pirkkis oli joko rattaissa tai kävellä tepsutteli itse. Ravintolassa hän sai eteensä joko tarroja tai jäätelöä, ja niin oli muiden syömisrauha melko pitkälle turvattu. :)
Pari jätskikuvaa:
Antakaa lisää, tää loppus.
Ihan kiva teille, tytöt, mutta missä on mun solero!?
Hotellin lähellä sijaitsi upea vanha kartanomainen rakennus ja sitä ympäröi valtava, aivan sadunomainen puisto. Kuin salainen puutarha. Koitimme selvittää, mikä kartano oikein oli talojaan ja eräs koiraansa puistossa ulkoiluttanut nainen osasi kertoa, että se oli toiminut syrjäytetyn kuningas Konstantinin yksityisenä kesähuvilana monarkian aikaan. Sotilasjuntan karkoitettua kuninkaan kartano puistoineen oli ilmeisesti siirtynyt julkiseen omistukseen ja oli sitä myöten rapistunut vain varjoksi entisestä loistostaan. Otin paljon kuvia ja teen niistä oman päivityksen, kunhan vain saan kuvat äidin kännykästä. A propos, iPhonen kamera voittaa mun puolijärkkärin kuus-nolla kuvalaadun suhteen!
Mitäs vielä. No mä kirjoittelen sitä mukaa, kun jotain muistuu mieleen! Laitan vielä loppuun muutaman kuvan matkalta.
Mummi ja Pirkkis ihmettelevät lentokentän hulinaa.
Glo-lentokenttähotellikin oli siisti! Pirkkis testaa jakkaraa.
Maybe jees!
Rantojen nainen.
Mä tahdon takaisin kylmästä lämpimään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti