Turn your erection into my direction!

Tollasen plakaatin joku oli askarrellut sinne keikalle! Priceless.

Se näytettiin koko yleisölle screenin kautta. Unohdin mainita sen keikkareportaasissani!

Ei muuta.

Mitäs me Daireksönörit

No niin nyt on sitten One Directionin jätkät taputeltu takaisin Brittilään. Kirjaimellisesti taputettu! Jessus, että siellä keikalla sai koko ajan olla osoittamassa suosiota! Make some noise! huusivat bändin pojat, joille ei mikään näyttänyt riittävän vaikka fanit jo rääkyivät persereiät pitkänä. Tuhatpäinen yleisö kirkui, pomppi ja lauloi mukana biisejä, joita mä en (ei niin kovin yllättäen) ollut ikinä kuullutkaan. Mun suosikkikappaleita ei kylläkään soitettu, mikä aiheutti hieman tappiomielialaa, mutta pääsin siitä jotenkuten yli.

   Ketä meit nyt oli...

Konsertti itsessään oli onnistunut ja fanit varmasti saivat sen, mitä olivat tulleet hakemaankin. Samaa ei valitettavasti voinut sanoa järjestelyistä. Siis voi saatana mitkä jonot! Aivan järkyttävää. Me oltiin suht ajoissa liikenteessä ja mentiin sisäänpääsyjonoon noin kello 16:15, kun portit stadionille avautuivat 16:30. Silti seisottiin edelleen jonossa puoli seiskalta! Jono eteni vartin välein parisen metriä! Lämppärinä ollut Isaac Elliot aloitti 18:15 ja ihan sielusta puristi, kun jonon päätä kohti, siis noin kilsan päähän meistä, käveli pieni tyttö Iisacin fanipaita päällä ja iso I-kirjan otsassaan. Eihän hänellä ressukalla ollut toivoakaan päästä näkemään idoliaan. Mä niin laitan järjestäjälle palautetta! Kukahan se järjestäjä oli?

Jonoa oli valehtelematta ainakin puolitoista kilometriä vielä siinä vaiheessa, kun portit olivat olleet jo yli kaksi tuntia auki! Outrageous.

Missään ei myöskään ollut minkäänkäänlaisia opasteita neuvomassa ihmisbiisonilaumaa siitä, mihin helvettiin heidän tulisi suunnistaa! Mekin mentiin ensin ihan väärälle kentälle ja sieltä me sitten varvisteltiin ekat puolitoista tuntia, ennen kuin vahingossa päädyttiin ihan niille paikoille, joista me oltiin maksettukin. Huomasin nimittäin, että lähempänä lavaakin olisi tilaa ja sieltä näkyisi paremmin, joten liikehdittiin eteenpäin. Kysyin epäjärjestysmieheltä, että saako tästä kulkea, ja hän pyysi näyttämään lippuja. "Juu, tämä on justiin teidän aluetta", sanoi äijä. "Tervetuloa ja hyvää konserttia!" Voi vittu joo. No onneksi vääryys korjaantui jo varsinaisen keikan alkuminuuteilla.

Hysteerisimmät fanit olivat odottaneet lauantaista keikkaa jo tiistaista lähtien leiriytymällä stadionin liepeille. Ilmeisesti stadikan portit olivat avautuneet jotenkin yllättäen, koska fanit olivat syöksyneet pois leiristään sellaisella kiireellä, että IHAN kaikki oli jätetty kuin kissa paskansa. Piha oli täynnä sadetakkeja, vilttejä, syömättömiä eväitä, pulloja ja teltanraatoja. Aivan luokaton sotku!

   Olympia stadionin piha vai Topinojan kaatopaikka?

Ehkä joku oli tulittanut leiriläisiä konekiväärillä ja he olivat joutuneet pakenemaan henkensä edestä jättäen maahan kaiken omaisuutensa ruuista lähtien. Loppuillan moni sitten viettikin SPR:n teltassa kuupat himmeinä hysterian ja ilotulitussavun takia, verensokeri oli alhaalla kun eväät jäivät kadulle ja mikrosortseissa oli vähän viileetä. Oi voi, sanoi vanha jarru katsoen kyynelsilmäisiä pikkutyttöjä.

   Oli se hienoa!

Ennen keikkaa silmiini sattui Facessa varmaan faniklubilaisten lanseeraama ilmoitus, jossa faneja kehoitettiin ottamaan tekokukkia mukaan keikalle. Night changes-biisin aikana yleisö sitten muodostaisi kukkameren yllätykseksi bändin pojille. Vähänkö liikkistä, ajattelin, ja surautin lauantaiaamulla vielä Ikeaan hakemaan meille kukkasia. Olis mulla ollut kotonakin kaksi feikkigerbeeraa, mutta koska meitä oli kolme tyttöä niin enhän mä voinut ajatellakaan, että yksi (minä) olisi jäänyt ilman! Ja kukat oli oltava, koska en todellakaan aikonut näin niinku faninäkökulmasta jäädä Pekkaa pahemmaksi! Tai lähinnä Liisaa. Pissaliisaa. 

Kukkameri oli kieltämättä upean näköinen! Ihmiset olivat panostaneet ihan hirveästi. Bändi ei kylläkään noteerannut sitä mitenkään. Ei sanaakaan kukista, mitään niinku että "wow, thanks guys, great flowers!" Nope, nothing. Myöhemmin yksi jätkä sanoi, että voitteko vielä nostaa ne värikkäät jutut ylös! Tyyppi ei ollut edes tajunnut, että kyseessä oli kukkia! Ignorant moron motherfucker.

Onnistunut reissu meillä kyllä oli! Olin tosi tyytyväinen, kun tytöillä oli hauskaa ja 1D mainittiin sittenkin yhtenä lempibändeistä keikan jälkeen, vaikka se ensin olikin ollut jo vähän bygones. Naurettiin, höpöteltiin mukavia ja tanssittiin - ilmeisesti minä tanssin vähän liiankin innokkaasti ja ysäristi, kun muutamaan kertaan vähän toppuuteltiin, että ei ihan noin... Olin myös kolmikostamme ainoa, jonka poskea koristi huulipunalla piirretty 1D, muut tylsikset kieltäytyivät kasvomaalauksesta. 

Sen verran pitää muuten kehaista itseäni, että muistin reitin stadionille ihan heittämällä ja löysin samantien myös ilmaisen parkkipaikan vieläpä läheltä päämajaa! Että ihan turha on miksikään landepaukuksi kutsua, kun ajelen Hesassa kuin kotikadullani. Been there done that. 

Konsertin jälkeen vaaputtiin autolle selät ja jalat ihan tsoikkandona. Pikkasen oli ottanut tuntien seisoskelu, jonotus ja tanssiminen koville. Ajoin serkkutytöt kotiinsa ja jäin itsekin Paimioon porukoille yöksi. Olipa hei aika herkkua saada kerrankin nukkua yksin ja rauhassa ilman, että kukaan roikkuu tississä tai missään muussakaan ruumiinosassa! Nukkumaan pääsin kahden maissa ja vetelinkin sitten kahteentoista asti, hah haa! 

Tässä vielä muutama kuva konsertista:

Nämä kuvat on siis otettu screenistä, eli vähän niinku olisin kuvannut kotona telkkaria... Ei oikein Jollan paukut riittäneet zoomaamaan poikiin asti.

Mitä tuomarit, mikä boogie?

Pirkkis on taantunut taas yölliseksi tissinnuolijaksi. Perse. Hän herää siinä kahden, kolmen pintaan ja purskahtaa surkeaan itkuun. Surkeus muuttuu pikapikaa raivariksi, kun hän huomaa pienempitissisen huoltajan lähestyvän häntä lohdutus/nukutusaikeissa. Show me the titties, vaatii lapseni ja jaksaa melko pitkään taistella isänsä hyssyttelyä vastaan.

Tämä taantuma alkoi noin viikko sitten mökillä, kun hän aamuyöllä yhtäkkiä alkoi kovasti itkeä, enkä kehdannut huudattaa häntä pitkään vaan annoin periksi ja lykkäsin tissin suuhun äänenvaimentimeksi. Bad mistake. Nyt hän on sitten heräillyt taas joka yö vaatimaan maitohörppyä kesken unien. Fuck.

No mutta se ei varsinaisesti ollut mun asiani, vaan se, että erehdyin lukemaan tabletilta uutisia eilen klo 02:19, kun Mies rauhoitteli Pirkkistä ja mäkin makasin hereillä tahtojen taistelua kuunnellen. Tulipa vastaan pari juttua, toinen liittyen Tapanilan joukkoraiskaajien saamiin tuomioihin ja toinen nuuskan myyntiin. Alkoi niin sanotusti vituttaa ihan kyrpänä. 

Raiskarinkusipäät olivat selvinneet ehdollisella vankeudella, mikä mun käsittääkseni tarkoittaa soosoon vahvuista varoittelua. Raiskaus ei ollut ollut erityisen törkeä eikä uhria nöyryyttävä. Se oli vaan ihan semmoinen perusraiskaus, semmoinen hyvänmielen persesormetus! You knows, sehän nyt on ihan perussettiä porukalla työntää sormet vieraan ihmisen persereikään, huvin ja urheilun vuoksi. Mitäs merkillistä siinä nyt on. Tyypit oli saaneet myös vähän armahdusta siksi, että tapaus oli jo saanut mediassa tosi paljon huomiota. Sepäs kuulosti reilulta! Onhan se tietty kurjaa jos joku kehtaa mainita lehdessä sun harrasteista ja vielä kirjoittaa siitä ikävällä tavalla. Harmittaahan se, kyllä oli varmasti tullut pojille paha mieli.

Sitten joku Kipsanpitäjä oli myynyt tiskin alta vähän vahvempaa purkkaa ja koska nuuskahan tulee koitumaan ihmislajin tuhoksi, oli myyjä saanut vankilatuomion. Ei siis varoitusta, vaan ihka ehtaa kakkua. 

Aikuisten oikeasti mitä vittua? Eihän noissa oikeuden päätöksissä ole järjenhiventäkään! Tollanen ehdollinen tuomio on uhrin kokemuksen hirvittävää vähättelyä. Ihan raivonkyyneleet kirvelee silmissä kun ajattelen, että Pirkkis joutuisi kokemaan jotain tollasta ja sitten joku viisaampi kertoisi meille, ettei se ollut törkeää eikä nöyryyttävää. 

Hämmästelen myös suuresti, ettei ainakaan mediassa ole ollut juttuja uhrien läheisistä, jotka olisivat ajaneet vähän oman käden oikeutta asioille. Itse uhraisin melkoisesti aikaa ja energiaa siihen, että tekijät saisivat kunnon löylytyksen... Kyllä, olen lynkkausmielialan edustaja! 

Käräjä-, hovi- ja korkeimman oikeuden yläpuolelle pitäisi vielä perustaa Emäntäkoululaisen Oikeus. Sieltä jaettaisiin oikein kunnolla turpasaunaa moisille mulkvisteille! Ja oikeutta uhreille. Raiskaajien kassit takavarikoitaisiin samantien valtiolle ja nuuskan myynti laillistettaisiin, tulisi samalla vähän verorahojakin valtiolle, ka-ching! Valintojen maailmassa huonoista valinnoista joutuu valitettavasti kärsimään. Tai ainakin pitäisi joutua. 

Olin niin raivoissani, etten saanut unta pitkään aikaan sen jälkeenkään, kun toinen raivotar oli saatu hiljennettyä. Pulssi oli noussut samaa tahtia vitutuskäyrän kanssa ja silmämunat meinasi pullahtaa päästä, kun makasin selälläni sängyssä ja tuijotin pimeydessä kattoa ja mietin, mistä noita saatanan urpoja oikein tulee. Ainakin tiedän, mihin niiden pitäisi mennä: saunan taakse tai vähintään karjunpoikasten lailla kastroitavaksi, ilman puudutusta. Ja sitten kauppatorille häpeäpaaluun kivitettäväksi.

Joskus sitä vaan luulee kuolevansa vitutukseen. 

Telkkarista tulee ohjelma nimeltä Seksileikeistä ensiapuun. Muijan leuka oli loksahtanut suikkarissa sijoiltaan. Laatuviihdettä! Enää ei vituta yhtään!

Mitä koiralle kuppiin?

Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen syanidi, sitten arsenikki ja rotanmyrkky.

Annetaan hyvään tai vähän huonompaankin kotiin 9,5-vuotias saksanmetsästysterroristi. Kiltti ihmisille, häijy kaikelle muulle including ruohonleikkurit, imurit, painepesurit, naulapyssyt, moottorisahat, autot, höyrypesurit ja siimaleikkurit.

Taloudellinen; syö paskavaipat, kompostit ja roskikset sekä pihvit ja friteeratut ahvenet pöydältä. 

Innokas harrastaja; voit tehdä koiran kanssa ihan kaikkea, kunhan ensin annat sille purkillisen diapamia. Vaihtoehtoisesti voit vetäistä napit itse. 

Taitava metsästyskoira; hakee luolasta ketut, mäyrät ja supit sekä pelloilta lehmät, lampaat ja hevoset, puista linnut ja oravat sekä merestä kaislat.

Luotettava vahti; varoittaa putoavista kävyistä, linnunlaulusta, oravan pieruista, narahtavista ovista, veneistä, autoista ja lentokoneista sekä hyttysen ininästä.

Kaupanpäälliseksi sata kiloa irtokarvaa ja anaalirauhassillimehua. 

Tätä tarjousta ET halua missata, tartu tilaisuuteen NYT. Ja pelasta juhannukseni. Ja loppuelämäni.

Karman ja kissojen kosto

Että mua voi sapettaa noi meidän pihalla ravaavat kissat. Nyt niitä käyskentelee täällä jo kolme eri yksilöä. Ne sontii mun kukkamaahan, nököttää meidän auton konepellillä lämmittelemässä, metsästää mun lintuystäviä ja spreijaa hajujaan nurkkiin niin, että Vapski vanha kissantappaja on ihan täpinöissä ja riehuu pihalla enemmän kuin normaalisti. 

Pirkkikselle mun pitää tietenkin esittää sydämellistä eläintenystävää. "Katoppas kulti, tuolla pihalla istuu taas kisu! Iiiiihana pikkunen kissinen. Muistatko, mitä kisu sanoo? Miiiaauuu! Meeppä hetkeksi tohon lattialle kattelemaan sun kirjoja, äiti käy vähän tuolla (kuistilla pelottelemassa riivatun elukan tiehensä!)

Joku päivä mä vielä järjestän näille mirreille ihan oman pikku ice bucket challengen. Laitan silakkaa minkkiloukkuun ja kun pahaa-aavistamaton katti kiittelee mielessään kilttiä naapurin rouvaa ilmaisesta lounaasta ja tassuttelee häkkiin, paukahtaa luukku kiinni ja meikämummo heittää kylmää vettä naukujan niskaan. Jospa oppivat, ettei tälle tontille kannata astella.

Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että jos joku on nyt kaksinaamainen ja tekopyhä, niin minä. Mullahan on ollut kolme kissaa, ja ne on kaikki olleet vapaita kuin teurastamansa taivaan linnut. Mäkin olen aina ajatellut, ettei kissan kuulu olla sisällä. Se kärsii. No joo, nyt kärsin sitten minä. Karma is a fucking slut. 

Kuinkahan monta kertaa olen katsonut lapsuuskotini ikkunasta, kun Susu-kisu heti ovestamme ulkoistauduttuaan lähti menemään kohti naapurin pihaa. Se käpytteli verkkaisesti metsästyskoirien kuonojen edestä tietäen, etteivät rakit pääse siihen käsiksi, vaikka kuinka reuhoisivat narujensa nokassa. Sitten se istahti keskelle tietä kaikessa rauhassa nuolemaan persettään koirien elämöidessä omalla pihallaan.

   Nuno ja Susu ottavat lepiä baden badenilla. 

Kerran Susselsson kaivoi naapurin tyttöjen lemmikkirotat ja gerbiilit haudoistaan ja pisteli poskeensa. Röyhkeä hautarauhanrikkoja! Häpeällistä. Ja kerran se päivysti samaisen naapurin oven edessä ja kun joku onneton avasi oven, katti livahti sisään taloon, jota siis isännöi suomenajokoira ja kettuterrieri. Meni varmaan kivasti sisustus uusiksi. Susulla oli paljon munaa ja vähän aivoja. 

R.I.P. Se oli kyllä hyvä ja rakas kissa. Eli 19-vuotiaaksi! Kyllä otti koville, kun se sairastui pahasti ja jouduimme kutsumaan kammottavan Golgatan Olga eläinlääkärin kotiimme nukuttamaan sen ikiuneen. 

Että sillein, kyllä mä sitten vissiin vaan joudun nyt elelemään sovussa näiden paikallisten kissojen kanssa. Ei mulla taida olla vaihtoehtoa. Kohta mulla tosin saattaa olla markkinoiden tehokkain vesipyssy! Here, kitty kitty kitty! 

Say hello to my little friend! 

Ei v***u vaan äiti

Pirkkiksen ensimmäinen sana nimittäin :) 

JEEEEEEEEEEEEEE!!!! Ja luojan kiitos.

   Etevä ja viisas vaippapäinen lapseni ❤️

Vauvasuihku paljussa

Järkättiin viime viikonloppuna yllätysvauvakutsut meidän yhdelle Säätäjätytölle! Olin ollut omani mukaan lukien yhteensä neljillä vauvakutsuilla, joten mulla oli mielessä melko kattava repertuaari ideoita tarjoilun ja ohjelman toteuttamiseksi. Selailin silti netistä vähän kuvia ja lisävinkkejä tulevan äidin viihdyttämiseksi.

Keskustelupalstat. Pettämätöntä laatua jälleen kerran. Joku muukin oli etsinyt ideoita baby showeriin ja hän olikin saanut herttaisia ja avuliaita vinkkejä:

- Kaikkea sitä keksitään. Ameriikan meininkiä - baby shower. plääh.

- Amerikan meininkiä. Siellähän sen tarkoitus on ostaa vauvalle kaikkea tarpeellista, mutta Suomessa on hyvä äitiyspakkaus sitä varten.

- Jos jotenkin haluaa tulevaa äitiä muistaa, niin sitten aikuismaista hemmottelua, esim. just jotain hierontaa. Muu on vaan pahoinvointia aiheuttavaa lässytystä.

- Ei helv... oletteko tosissanne? Oletteko täysikasvuisia, järjellisiä ihmisiä? Kehtolauluvisa... voi prkl....mahan arvausta. Kumma kun ei ole arvausleikkiä siitä, kuka on lapsen isä. Onpa "rentoa" meininkiä, kun mummot joutuvat vannomaan valoja.... ja mistähän asiasta? Että lapsenvahtiapua, rahaa ja lahjoja on luvassa eteenkin päin?

- Minusta tämä on niin typerää... velvoitetaan muut ihmiset osallistumaan tällaiseen aivottomaan typeryyteen ja vielä ostamaan lahjoja. Keksitään yhä uusia ystävävelvoitteita että kupataan toiset tämmöisillä teennäisillä jutuilla.

Vauva.fi. Sympatian Synagoga. Empatian Erämaa. Kannustamisen Kehto. Mielihyvän Mekka.

No, meidän vauvakutsut pidettiin mama-to-be:n appilassa. Hänet oli kutsuttu sinne mukamas kahvittelemaan anopin synttäreitä. Hän saapuikin ihan aikataulussa, mitä suuresti ihmettelimme, mutta se taisi olla ukkonsa aikaansaannosta. Yllätys oli täydellisen mahtava, kun hän tuli olohuoneeseen katsomaan, "mitä anoppi oli tuonut hänelle tuliaiseksi Espanjasta" ja jäi suu ammollaan toljottamaan piiloutuneita vieraita!  ULLATUUUUS! Se fiilis, kun pääset iloisesti yllättämään hyvän ystävän! 

  "Ai, onko sulle tulossa paljonkin vieraita?" kysyi vielä tietämätön sankari juhlakattauksen nähtyään. "Nooh, jonkin verran..." vastasi salakavala anoppi.

Juhlien tarjoilu toteutettiin nyyttärimeiningillä. Koitin toimia organisaattorina tuomisten ja lahjojen suhteen, ettei tulisi päällekkäisyyksiä. Olimme sopineet, että mamalle kootaan lahjakori, johon jokainen saa tuoda haluamansa lahjan. Näin ei kenellekään tullut stressiä budjetin suhteen. 

  Lahjakori pursuilee

Kaikki järjestelyt sujuivat ihmeen jouhevasti, vaikka minä olin seremoniamestarina! Yksi kriisin paikka meinasi tulla, kun olin roudaamassa autosta kamaa juhlapaikalle. Toinen Säätäjä tiesi kertoa puhelimessa, että kaikki vieraat eivät sitten tiedä, eivätkä halua tietää vauvan sukupuolta. No eihän tässä olekaan vittu muuta ongelmaa kuin se, että kaikki rekvisiitat pilleistä servietteihin ovat sinisiä... Tämäkin ongelma onneksi ratkesi ennen kuin oikeastaan ehti syntyäkään. 

   Askartelin Pirkkiksen vanhoista pilttipurkeista meille juhlamaljat!

Kaardemumma Koira taikoi juhliin myös pieniä suklaakippoja, joihin sisälle tuli kermavaahtoa ja mansikoita! Juhlien toinen vastoinkäyminen koettiin siinä kohtaa, kun sukkelikippojen sisällä olleita ilmapalloja alettiin puhkoa. Jätin nimittäin valmistusvaiheessa pallot keittiön pöydälle aurinkoon, jolloin suklaa suli ja jähmettyi sitten uudestaan ilmapallon pintaan. Suklaa muuttui valkolaikulliseksi ja näytti lähinnä homeiselta. Lisäksi kumi ei lähtenyt suklaasta irti millään helvetillä ja viisi muijaa rapsutteli kynsillään kumia melko pitkään, ennen kuin muutamia niistä saatiin puhtaaksi ja syömiskelpoiseksi.

   Ilmapallo tekee räjähtäessään hauskan spiraalin!

Ohjelmanumeroina meillä oli pari kuva-arvoitusta: jokainen oli tuonut oman vauvakuvansa ja niistä sankari sitten koitti päätellä, kuka kuolaava kaljupää on kukin. Etsin netistä muutamia vauvanhoitoon liittyvien tarvikkeiden kuvia, ja niidenkin funktiota arvuuteltiin. 

Tämä on imetysranneke. Siihen merkitään imetysaika ja renkula laitetaan sen puolen ranteeseen, kummasta tissistä on viimeksi annettu mölöä.

Ruokalappu tuttipullolle. Must have. 

Tehtiin äityliinille myös tsemppauskoru erilaisista helmistä. Ei se koru itsessään varmaan kauheasti tsemppiä sairaalassa anna, kun vauva kovasti pimpissä kipristää, mutta idea olikin symbolinen. Helmen mukana kukin antoi pienen neuvon, ajatuksen tai oman lapsuusmuiston, jonka ajatteli olevan hyödyllinen ja rohkaiseva tulevalle äidille. Yksi oiva vinkki oli, ettei vauvaa kannata jättää pakastimen päälle makoilemaan, koska hän saattaa tipahtaa seinän ja pakastimen väliin, jos kannen avaa. Täytyykin pitää mielessä.

Piltinmaistelutestin jälkeen ihailtiin vielä lahjakorin sisältöä, ja sitten olikin aika siirtyä paljuun lillumaan. Kaikki parhaat kaverit olivat taas koolla ❤️Jaa paitsi yksi lähti siippansa järjestämälle sexy time -lomalle Auschwitziin... Romanttista. Me muut muututtiin pikku hiljaa ryppyisiksi kuumassa vedessä ja jauhettiin paskaa kuten asiaan kuuluu.

Ei tässä sitten taas muuta kuin uusia mahankasvattajia odottamaan!

Saastunutta vettä

Kunnan sivuilla oli tänään kehoitus välttää vesijohtoveden juomista. Putkistoon oli jotenkin päässyt suolistoperäisiä bakteereja, ja kaikki talousvesi tulisi keittää 5-10 minuutin ajan ennen käyttöä. Hampaiden pesuakaan ei suositeltu kraanavedellä, mutta suihkussa käyminen ja pyykinpesu oli ok. 

Meikä on tänään sitten keittänyt monta kattilallista vettä ruuanlaittoa ja juomista varten! Tuli ihan suurtalouskokkiolo, kun kuumensin ensin vettä vedenkeittimessä ja kaadoin sitten isoon kattilaan kiehumaan, ja lopuksi vielä pullotin vettä käytön helpottamiseksi.

Sitten menin pesemään hampaat justiinsakin sillä paskavedellä ja juoda lutkutin suoraan hanasta kulaustolkulla.

Ans kattoo ny sit.

Tack, bajs o adjö

Kiitti mummi kun ostit mulle kesäkukat, tankkasit mun auton ja hoidit mun lasta, kun olin liesussa. Me tästä nyt sitten lähdetäänkin, näkyilee taas!

Letti letimpi lettis

Lettikurssi läpäisty! Tai siis jos siellä olisi ollut loppukoe, niin en olisi läpäissyt. Note to self: ilmoittaudu ensi kerralla apukoulukurssille. Hyvänen aika sentään ja, olin ihan pulassa! No, joka ryhmässä on aina se heikoin lenkki ja tällä kertaa se olin minä ja minun hiuslenkkini.

Saavuttiin kummitytön kanssa ajoissa paikalle ja varattiin heti hyvät istumapaikat, tosin mä kyllä jouduin seisomaan koko kaksijapuolituntisen. Onneksi tarjolla oli mehua ja suklaavohvelia niin jaksoin hienosti.

Kurssin ohjaaja ei ollut ekaa kertaa asialla. Hän oli vetänyt jo kymmeniä kursseja ja oli parhaillaan kirjoittamassa ja kuvittamassa kirjaakin. Hän ensin näytti mallilla, kuinka suortuvia tulisi solmia letille ja kierteli sitten neuvomassa meitä oppilaita.

Olin aikoinaan tankotanssikurssilla. Sekin oli hauskaa! Ainoana miinuksena oli se, että opettaja, vanha tanssikehäkettu, oli melko äkkipikainen ja erikoinen persoona. Jos joku astetta kömpelömpi mouho (like myself) uskaltautui kysymään lisäohjeita, hän saattoi tiuskaista, että mä näytin jo! Fair enough, mutta me ollaan kaikki maksettu tästä sun tangonnylpytyskurssista SATA euroa, että mitä jos sä nyt vittu vaan näyttäisit uusiksi! Hänellä oli vissiin jotain nilkkaongelmiakin, eikä hän aina pystynyt edes näyttämään liikkeitä kunnolla. Lisäksi hän keskittyi mielellään niihin oppilaisiin, jotka jo osasivat hienosti! Mukana oli muutama pirkko, jotka ilmeisesti opiskelivat sirkuskoulussa ja tulivat tanssitreeneihin suoraan koulusta. Upeat sirkusasut yllä ja glittermeikit naamassa he kiipustivat marakattien lailla tankoja ylös ja leijailivat keijuina alas. Oma notkeuteni oli/on täytetyn puuman tasoa ja haavi auki jäin tuijottamaan moista aistikkuutta ja upeita kasvomaalauksia. No minä olenkin luonnonkaunis. Niinku hirvi.

No mutta siis tällä lettikurssilla oli siinä mielessä samaa ongelmaa, että ohjaaja käytti suhteessa tosi paljon aikaa niihin, jotka jo osasivat tehdä hienoja lettejä. Tosin jos hän olisi keskittynyt vain niihin, jotka eivät osanneet mitään, niin ei hän olisi meikäläisen luota voinut poistuakaan. Mun letittämistaidot oli luokkaa "ai mikä perusletti?" 

Vieressäni oli yksi äiti, joka kikersi tyttärensä tukkaan toinen toistaan upeampia luomuksia! Pikkulikalla oli hentoinen lapsentukka niin hyvähän siihen oli vääntääkin! Oman mallini tukka oli paksua kuin köysi ja ainakin kaksi metriä pitkä. Jos vahingossa ymmärsinkin letin idiksin, niin homma kaatui siihen, että hiuksia pursusi joka välistä ja kiertyi solmuksi mun nakkisormien ympärille. Siis mullahan oli vaan huono malli, muuten olisin tietenkin onnistunut!

"Mä tein tän ranskanletin alle nyt sitten toisenkin ja kiersin sen pään ympäri twistille, ja sitten tänne mä tein kalanruodon ja tänne hollantilaisen vesiputouksen", sanoi viereinen letittäjä. Teki mieli leikata siltä kakaralta hiukset katki.

Kyllä mua kerran kehuttiinkin! Se oli kun tein twist-letistä nutturan! Tässä on siitä kuva:

   Tämä on twist-letti! Melko helppo, jopa minulle.

   Twististä tehty nuttura. Tuo merkillinen lenksaus vasemmalla puolella ei kuulu asiaan.

   Kalanruoto. Helppo, mutta erittäin hidastekoinen. Ainakin minulle.

   Aivan ilmiselvä ranskanletti! Vähän paska, mutta olinhan ihan newbie.

Sillä aikaa kun muut tekivät hollantilaisen letin, niin minä tein tämmöisen serbialaisen letin. Hieno ku mikäki.

   Vesiputous! Ei aivan priima mutta idiksestä sain vähän kiinni.

   

Yhdessä kohtaa sain kovan yskänpuuskan ja katsoin parhaaksi vetäytyä vessaan räkimään. Palattuani takaisin ajattelin, mahtoiko kummityttö meinata, että olin käynyt vessassa itkemässä kun naama punoitti ja silmät vetisti! No ei se olisi ollut ihme, vähän kyllä mieli teki. Suurinpiirtein tossa vesiputouksen kohdalla.

Lopuksi tehtiin otsaletti, joka onnistui mielestäni suht kivasti! Kielsin tiukasti malliani avaamasta tekelettäni, ennen kuin pääsisimme sitä kotonansa esittelemään. Äitinsä oli askarrellutpaskarrellut kotona pikkusiskolle oman ranskiksen. Oli aika paljon hienompi kuin minun. Ja minä olen sentään kursseja käynyt ihminen!

Mä vihaan ihmisiä. Ja aika paljon myös lettejä. Pirkkiksellä tullaan pitämään polkkatukkaa.