Saavuttiin kummitytön kanssa ajoissa paikalle ja varattiin heti hyvät istumapaikat, tosin mä kyllä jouduin seisomaan koko kaksijapuolituntisen. Onneksi tarjolla oli mehua ja suklaavohvelia niin jaksoin hienosti.
Kurssin ohjaaja ei ollut ekaa kertaa asialla. Hän oli vetänyt jo kymmeniä kursseja ja oli parhaillaan kirjoittamassa ja kuvittamassa kirjaakin. Hän ensin näytti mallilla, kuinka suortuvia tulisi solmia letille ja kierteli sitten neuvomassa meitä oppilaita.
Olin aikoinaan tankotanssikurssilla. Sekin oli hauskaa! Ainoana miinuksena oli se, että opettaja, vanha tanssikehäkettu, oli melko äkkipikainen ja erikoinen persoona. Jos joku astetta kömpelömpi mouho (like myself) uskaltautui kysymään lisäohjeita, hän saattoi tiuskaista, että mä näytin jo! Fair enough, mutta me ollaan kaikki maksettu tästä sun tangonnylpytyskurssista SATA euroa, että mitä jos sä nyt vittu vaan näyttäisit uusiksi! Hänellä oli vissiin jotain nilkkaongelmiakin, eikä hän aina pystynyt edes näyttämään liikkeitä kunnolla. Lisäksi hän keskittyi mielellään niihin oppilaisiin, jotka jo osasivat hienosti! Mukana oli muutama pirkko, jotka ilmeisesti opiskelivat sirkuskoulussa ja tulivat tanssitreeneihin suoraan koulusta. Upeat sirkusasut yllä ja glittermeikit naamassa he kiipustivat marakattien lailla tankoja ylös ja leijailivat keijuina alas. Oma notkeuteni oli/on täytetyn puuman tasoa ja haavi auki jäin tuijottamaan moista aistikkuutta ja upeita kasvomaalauksia. No minä olenkin luonnonkaunis. Niinku hirvi.
No mutta siis tällä lettikurssilla oli siinä mielessä samaa ongelmaa, että ohjaaja käytti suhteessa tosi paljon aikaa niihin, jotka jo osasivat tehdä hienoja lettejä. Tosin jos hän olisi keskittynyt vain niihin, jotka eivät osanneet mitään, niin ei hän olisi meikäläisen luota voinut poistuakaan. Mun letittämistaidot oli luokkaa "ai mikä perusletti?"
Vieressäni oli yksi äiti, joka kikersi tyttärensä tukkaan toinen toistaan upeampia luomuksia! Pikkulikalla oli hentoinen lapsentukka niin hyvähän siihen oli vääntääkin! Oman mallini tukka oli paksua kuin köysi ja ainakin kaksi metriä pitkä. Jos vahingossa ymmärsinkin letin idiksin, niin homma kaatui siihen, että hiuksia pursusi joka välistä ja kiertyi solmuksi mun nakkisormien ympärille. Siis mullahan oli vaan huono malli, muuten olisin tietenkin onnistunut!
"Mä tein tän ranskanletin alle nyt sitten toisenkin ja kiersin sen pään ympäri twistille, ja sitten tänne mä tein kalanruodon ja tänne hollantilaisen vesiputouksen", sanoi viereinen letittäjä. Teki mieli leikata siltä kakaralta hiukset katki.
Kyllä mua kerran kehuttiinkin! Se oli kun tein twist-letistä nutturan! Tässä on siitä kuva:
Tämä on twist-letti! Melko helppo, jopa minulle.
Twististä tehty nuttura. Tuo merkillinen lenksaus vasemmalla puolella ei kuulu asiaan.
Kalanruoto. Helppo, mutta erittäin hidastekoinen. Ainakin minulle.
Aivan ilmiselvä ranskanletti! Vähän paska, mutta olinhan ihan newbie.
Sillä aikaa kun muut tekivät hollantilaisen letin, niin minä tein tämmöisen serbialaisen letin. Hieno ku mikäki.
Vesiputous! Ei aivan priima mutta idiksestä sain vähän kiinni.
Yhdessä kohtaa sain kovan yskänpuuskan ja katsoin parhaaksi vetäytyä vessaan räkimään. Palattuani takaisin ajattelin, mahtoiko kummityttö meinata, että olin käynyt vessassa itkemässä kun naama punoitti ja silmät vetisti! No ei se olisi ollut ihme, vähän kyllä mieli teki. Suurinpiirtein tossa vesiputouksen kohdalla.
Lopuksi tehtiin otsaletti, joka onnistui mielestäni suht kivasti! Kielsin tiukasti malliani avaamasta tekelettäni, ennen kuin pääsisimme sitä kotonansa esittelemään. Äitinsä oli askarrellutpaskarrellut kotona pikkusiskolle oman ranskiksen. Oli aika paljon hienompi kuin minun. Ja minä olen sentään kursseja käynyt ihminen!
Mä vihaan ihmisiä. Ja aika paljon myös lettejä. Pirkkiksellä tullaan pitämään polkkatukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti