Mitäs me Daireksönörit

No niin nyt on sitten One Directionin jätkät taputeltu takaisin Brittilään. Kirjaimellisesti taputettu! Jessus, että siellä keikalla sai koko ajan olla osoittamassa suosiota! Make some noise! huusivat bändin pojat, joille ei mikään näyttänyt riittävän vaikka fanit jo rääkyivät persereiät pitkänä. Tuhatpäinen yleisö kirkui, pomppi ja lauloi mukana biisejä, joita mä en (ei niin kovin yllättäen) ollut ikinä kuullutkaan. Mun suosikkikappaleita ei kylläkään soitettu, mikä aiheutti hieman tappiomielialaa, mutta pääsin siitä jotenkuten yli.

   Ketä meit nyt oli...

Konsertti itsessään oli onnistunut ja fanit varmasti saivat sen, mitä olivat tulleet hakemaankin. Samaa ei valitettavasti voinut sanoa järjestelyistä. Siis voi saatana mitkä jonot! Aivan järkyttävää. Me oltiin suht ajoissa liikenteessä ja mentiin sisäänpääsyjonoon noin kello 16:15, kun portit stadionille avautuivat 16:30. Silti seisottiin edelleen jonossa puoli seiskalta! Jono eteni vartin välein parisen metriä! Lämppärinä ollut Isaac Elliot aloitti 18:15 ja ihan sielusta puristi, kun jonon päätä kohti, siis noin kilsan päähän meistä, käveli pieni tyttö Iisacin fanipaita päällä ja iso I-kirjan otsassaan. Eihän hänellä ressukalla ollut toivoakaan päästä näkemään idoliaan. Mä niin laitan järjestäjälle palautetta! Kukahan se järjestäjä oli?

Jonoa oli valehtelematta ainakin puolitoista kilometriä vielä siinä vaiheessa, kun portit olivat olleet jo yli kaksi tuntia auki! Outrageous.

Missään ei myöskään ollut minkäänkäänlaisia opasteita neuvomassa ihmisbiisonilaumaa siitä, mihin helvettiin heidän tulisi suunnistaa! Mekin mentiin ensin ihan väärälle kentälle ja sieltä me sitten varvisteltiin ekat puolitoista tuntia, ennen kuin vahingossa päädyttiin ihan niille paikoille, joista me oltiin maksettukin. Huomasin nimittäin, että lähempänä lavaakin olisi tilaa ja sieltä näkyisi paremmin, joten liikehdittiin eteenpäin. Kysyin epäjärjestysmieheltä, että saako tästä kulkea, ja hän pyysi näyttämään lippuja. "Juu, tämä on justiin teidän aluetta", sanoi äijä. "Tervetuloa ja hyvää konserttia!" Voi vittu joo. No onneksi vääryys korjaantui jo varsinaisen keikan alkuminuuteilla.

Hysteerisimmät fanit olivat odottaneet lauantaista keikkaa jo tiistaista lähtien leiriytymällä stadionin liepeille. Ilmeisesti stadikan portit olivat avautuneet jotenkin yllättäen, koska fanit olivat syöksyneet pois leiristään sellaisella kiireellä, että IHAN kaikki oli jätetty kuin kissa paskansa. Piha oli täynnä sadetakkeja, vilttejä, syömättömiä eväitä, pulloja ja teltanraatoja. Aivan luokaton sotku!

   Olympia stadionin piha vai Topinojan kaatopaikka?

Ehkä joku oli tulittanut leiriläisiä konekiväärillä ja he olivat joutuneet pakenemaan henkensä edestä jättäen maahan kaiken omaisuutensa ruuista lähtien. Loppuillan moni sitten viettikin SPR:n teltassa kuupat himmeinä hysterian ja ilotulitussavun takia, verensokeri oli alhaalla kun eväät jäivät kadulle ja mikrosortseissa oli vähän viileetä. Oi voi, sanoi vanha jarru katsoen kyynelsilmäisiä pikkutyttöjä.

   Oli se hienoa!

Ennen keikkaa silmiini sattui Facessa varmaan faniklubilaisten lanseeraama ilmoitus, jossa faneja kehoitettiin ottamaan tekokukkia mukaan keikalle. Night changes-biisin aikana yleisö sitten muodostaisi kukkameren yllätykseksi bändin pojille. Vähänkö liikkistä, ajattelin, ja surautin lauantaiaamulla vielä Ikeaan hakemaan meille kukkasia. Olis mulla ollut kotonakin kaksi feikkigerbeeraa, mutta koska meitä oli kolme tyttöä niin enhän mä voinut ajatellakaan, että yksi (minä) olisi jäänyt ilman! Ja kukat oli oltava, koska en todellakaan aikonut näin niinku faninäkökulmasta jäädä Pekkaa pahemmaksi! Tai lähinnä Liisaa. Pissaliisaa. 

Kukkameri oli kieltämättä upean näköinen! Ihmiset olivat panostaneet ihan hirveästi. Bändi ei kylläkään noteerannut sitä mitenkään. Ei sanaakaan kukista, mitään niinku että "wow, thanks guys, great flowers!" Nope, nothing. Myöhemmin yksi jätkä sanoi, että voitteko vielä nostaa ne värikkäät jutut ylös! Tyyppi ei ollut edes tajunnut, että kyseessä oli kukkia! Ignorant moron motherfucker.

Onnistunut reissu meillä kyllä oli! Olin tosi tyytyväinen, kun tytöillä oli hauskaa ja 1D mainittiin sittenkin yhtenä lempibändeistä keikan jälkeen, vaikka se ensin olikin ollut jo vähän bygones. Naurettiin, höpöteltiin mukavia ja tanssittiin - ilmeisesti minä tanssin vähän liiankin innokkaasti ja ysäristi, kun muutamaan kertaan vähän toppuuteltiin, että ei ihan noin... Olin myös kolmikostamme ainoa, jonka poskea koristi huulipunalla piirretty 1D, muut tylsikset kieltäytyivät kasvomaalauksesta. 

Sen verran pitää muuten kehaista itseäni, että muistin reitin stadionille ihan heittämällä ja löysin samantien myös ilmaisen parkkipaikan vieläpä läheltä päämajaa! Että ihan turha on miksikään landepaukuksi kutsua, kun ajelen Hesassa kuin kotikadullani. Been there done that. 

Konsertin jälkeen vaaputtiin autolle selät ja jalat ihan tsoikkandona. Pikkasen oli ottanut tuntien seisoskelu, jonotus ja tanssiminen koville. Ajoin serkkutytöt kotiinsa ja jäin itsekin Paimioon porukoille yöksi. Olipa hei aika herkkua saada kerrankin nukkua yksin ja rauhassa ilman, että kukaan roikkuu tississä tai missään muussakaan ruumiinosassa! Nukkumaan pääsin kahden maissa ja vetelinkin sitten kahteentoista asti, hah haa! 

Tässä vielä muutama kuva konsertista:

Nämä kuvat on siis otettu screenistä, eli vähän niinku olisin kuvannut kotona telkkaria... Ei oikein Jollan paukut riittäneet zoomaamaan poikiin asti.