Soffa

Mä yks päivä keksin, että nythän mä muuten myyn meidän sohvan. Mä olin jo tosi kyllästynyt siihen. Se oli musta ja synkkä. Epäkäytännöllinenkin se oli, koska sen alareuna oli just joku viisi senttiä maasta, eli sen alle rullasi päivittäin sata legopalikkaa ja palapelinpalaa ja nukkekodin ukkoa, mutta pois niitä ei meinannut saada millään ilveellä. Eikä sen alta saanut imuroituakaan, mikä harmitti mua toden teolla, imuroinhan joka päivä. 

Pistin sohvan toriin ja samalla viikolla uusi onnellinen omistaja haki sen uuteen kotiin! Sain siitä useammankin tarjouksen. Pyysin tonnin sohvasta 350 eli halvalla lähti. Joku opiskelija kehtasi lähettää viestin, että tarjoan siitä 150€ jos se on ehjä ja siisti. Jumalauta. Vastasin, että kuule opiskelija. Tonnin sohvaa ei myydä 150 eurolla ja sitä paitsi se meni jo, että onnea vaan sohvakaupoille. Kehtaakin noin halvalla edes yrittää mun hienoa sohvaa. 

Mies sitten tiedusteli siinä autiossa olkkarissa pönöttäessämme, että oletko sattumalta miettinyt, missä me nyt istutaan. Olin ihan että elähä sie etelän mies huijjo, meillähän on se sairaalasänky! Ja se kaunotar sopi meidän olohuoneeseen kuin sormi nenään! Petasin sen heti nätiksi, tässä se on ekana iltana:

   Lepositeet vaan puuttuu.

Mä olin haaveillut Ikean Ektorp-nojatuoleista jo pitkään. Meidän olohuoneen ikkunat antaa pohjoiseen eli sinne ei paista päiväaurinko lainkaan. Lisäksi tapetti on sellaista kelt...okran väristä, eli sekin vähän pimentää olkkaria. Sohviin mä halusin siis valita väreistä käytännöllisimmän, eli valkoisen! 

   Missä kuussa näiden ryppyjen pitäisi suoristua?

Tässä nyt vertailun vuoksi olkkari vanhalla sohvalla, ja sitten uusilla! Kyllä se ainakin valaistui! Muuttui myös ahtaammaksi... Well played.

   Olkkari vanhalla sohvalla

   Olkkari uusilla sohvilla! Vielä on vähän venkslaamista tuon lipaston kanssa. Nyt ei oikein ovet mahdu aukenemaan...

   Sairaalasänky on lukemista ja päiväunia varten! Ja oikeasti tossa arkun vieressä on toinenkin nojatuoli, mutta kuvassa näytti paremmalta vain yhden tuolin kanssa... 

Rentoudesta ei tietenkään ole enää tietoakaan, koska vieraita jännittää istuutumishetkellä, onko heillä pöksyissä jotain sottua, joka pilaa sohvan, ja jonka vuoksi emäntä joutuu katkaisemaan välit. Eikä mitä. Mä otin hei sellaisen asenteen, että noi on ensinnäkin irroitettavat ja pestävät päälliset, ja niitä voi pahan paikan tullen hommata Ikeasta uusia! Sitä paitsi ei se ole niin vakavaa jos vähän tulee jotain jälkiä, elämää se vaan on ja voi niitä sitten koittaa pyyhkiä vähäsen poiskin. Rento elämänasenne vai mitä!

Iltapuuron jälkeen asenne meni jotakuinkin näin:

Voi PILLU! Mitä tossa sohvassa on!? Ei vittu se on mustikkaa! Enks mä saatana sanonut, että ton lapsen naama ja kädet pestään AINA kun se on syönyt? Voi hevonhelvetti, nyt haet saippuaa!