Suomen kaunein koti

Nyt se on tapahtunut. Mä olen löytänyt mun unelmien talon. Vihdoinkin!

Upea, kaksikerroksinen vuonna 1922 rakennettu semihuvila meren rannalla. Rauhallinen sijainti luonnon helmassa, uimaranta ja venelaiturit lähellä. Pihalla ulkosauna. Ja se lasikuisti. Pitkään haaveilemani lasikuisti, jopa kaksi! 

   Here she is! Otin nämä kuvat netin myynti-ilmoituksesta, joten kaipa lienee poliittisesti suht korrektia julkaista niitä uusiksi tässä blogissakin. 

Käytiin katsomassa taloa viime sunnuntaina mun vanhempien kanssa, Mies oli työporukan kanssa kalassa. Näytössä oli niin paljon jengiä, ettei me meinattu saada autoja mihinkään! Porukka peruutteli epätoivoisesti kapealla hiekkatiellä ja toisesta päästä virtasi lisää ihailijoita. Välittäjä järjesti uuden näytön heti seuraavana päivänä ja mä sain raahattua Miehenkin paikan päälle. Ennen näyttöä Mies sai isältäni viestin, jossa kysyttiin joko olemme kummitustalossa. Mitä hittoa taas. Niillä kahdella on joku saakelin salaliitto mua vastaan! 

Ihmisiä oli jälleen saapunut runsaasti paikalle, mutta onneksi mekin oltiin ajoissa! En malttanut odottaa, että pääsisin taas sisälle!

Pääovien takana aukesi ihanan valoisa lasikuisti. Sen jälkeen seurasi iso ja avara aula, josta sitten lähdettiin kahteen suutaan, eli talon ympäri pääsi kiertämään. Makuuhuone, olohuone (josta pääsi toiseen, nyt lueskelunurkkaukseksi sisustettuun lasikuistiin), keittiö, kylpyhuone ja toinen olohuone, joka nyt toimi makuuhuoneena. Mä laitan tähän nyt niitä kuvia!

   Lasikuisti/lukunurkka

  Aula. Huomatkaa ihastuttava ikkuna lasikuistille! Etualalla Pirkkis tutustumassa uuteen kotiin!

   Toinen olohuone, joka nyt palveli makkarina.

  Olohuoneen kakluuni

  Olohuone. Telkkaritasona vanha tynnyri!

   Lisää olohuonetta

   Alakerran makuuhuone

  Kylppäri/vessa. Pönttö oli ikkunan vieressä, sieltä on sitten mukava istunnolla seurailla pihan luonnonilmiöitä. 

Keittiössä oli aito vanha puuhella ja alkuperäiset kaapit. Ihan mahtava tunnelma! Molemmissa olohuoneissa oli myös tulisijat, toisessa kakluuni ja toisessa rapattu isompi takka. Olohuoneen kirjahylly ja yläkerran makkareiden kaapit oli rakennettu kiinteiksi avohyllyiksi. Todella persoonallisen näköistä! 

   Köökki

   Lankkulattia ja puuhella ❤️

Ulkokuistilta nousi rappuset yläkertaan, jossa oli pieni aula, paikka toiselle vessalle (huom vesijohdot jo vedetty!) ja kaksi makuuhuonetta. Myös näiden huoneiden kaapit oli integroitu seinään ja ne ulottuivat lattiasta kattoon! 

   Tämmösiä ratkaisuja ei uusista taloista löydä! 

Toinen puoli yläkerrasta oli rakentamatonta tilaa. Sinne avautuivat upeat, varmasti alkuperäiset pariovet! Tämä tila oli eristämätön ja nyt käytössä lähinnä varastotilana. Sieluni silmien edessä loistivat kristallikruunut, jotka tulisivat valaisemaan tätä tilaa, kunhan rakentaisimme sinne vaikkapa salin! Tai vierashuoneen! Tai toimistotilat! 

   Vintin pariovet

Mä olin lämmitellyt Miestä jo ajomatkalla kertomalla, kuinka edellisenä päivänä olin nähnyt ainakin 15 kauriin lauman lähipellolla. Että hänhän voisi pikapikaa liittyä paikalliseen Jakt Klubbeniin ja elukoita voisi tulittaa melkein omalta kuistilta! Uskoin hänen näkevän talon monet mahdollisuudet! 

Hän näki monta ongelmaa. 

"On muuten aikamoista paskapuhetta, että 200 euroa kuussa riittäisi sähkölaskuksi", tokaisi sitten Mies, ja palasin hetkeksi todellisuuteen haaveistani. Mä sitten esitin rakentavan ehdotukseni siitä, miten me voitaisiin eristää se kylmä osa vintistä, kunnes sitten kunnostettaisiin se lämpimäksi. Ja että yläkerran portaikkoon voisi ripustaa paksun viltin esiripuksi niin, ettei kylmä ilma suoraan puhaltaisi asuintilaan. "Just. Ja sitten kun ensimmäinen syysmyrsky tulee ja repäisee ton koko yksinkertaisen peltikaton vittuun niin sun huopas ei paljoa lämmitä." Lisäksi hän alkoi selittää jotain suoraan kattopellin läpi tulevista nauloista ja välikatosta tai sen puuttumisesta. No enhän mä nyt edes huomannut mitään helvetin nauloja, kun olin niin keskittynyt pariovien tyylikkäästi hilseilevään maalipintaan! 

Mentiin sitten pihalle tsekkailemaan tiluksia. "Tää tarttis maalata välittömästi" totesi Einari Epätoivo. Sen jälkeen hän alkoi tutkailla sivupihan imeytyskenttää, jonka sisuksissa sijaitsi myös umpikaivo. Muistelin välittäjän sanoneen, että kaivo tarvitsisi tyhjentää kerran, pari vuodessa ja se maksaisi jotain neljäkymppiä. "Neljäkymppiä!? Kai sä nyt tiedät itsekin että se maksaa vitusti enemmän, ja joka kerran kun Pirkkis menee kylpyyn niin me saadaan tilata tankkiauto imemään kaivoa tyhjäksi."

Laitoin sitten vielä kaiken toivoni pihasaunaan - sellaisesta Mieskin haaveilee! Esittelin pyörävarastona toiminutta saunaa ja tunsin jo melkein ihollani lempeät löylyt ja kuulin Happy Joen pirskahtavan auki vilpolassa. "Katto näköjään vuotaa kun toi seinän yläosa on selvästi ihan mätä. Ja mikähän reikä tossa hormissa mahtaa olla." Mä sitten yritin, että jos mentäisiin vielä sisälle katsomaan. "Mennään ennemmin helvetin kyytiä pois täältä". 

   Bastu

Olen tässä Lidlin suklaabanaaneja mutustellessani miettinyt, miksi olen valinnut puolisokseni mielikuvituksettoman ja epäromanttisen tosikon. Niinku että elä vähän, hei! Mies on miettinyt, miten hän tuli erehtyneeksi haihattelevaan kiukuttelijaan, jolla ei ole paskan vertaa rahan- tai todellisuudentajua. (Mukamas!)

Ei hän sitä ole ääneen sanonut, mutta olen etevä ajatustenlukija, kuten naiset yleensäkin ovat. 

Olin kyllä todella pettynyt. Vähän itkinkin. Kaiken huipuksi meillä olisi ollut varaa ostaa se talo! Remonttiin olisi kuulemma saanut käyttää talon hinnan verran rahaa. Pyh. Mies (joka siis pilasi koko jutun), yritti lohduttaa, että kyllä se oikea talo vielä osuu kohdalle, mutta itse olen pessimistisempi. Jos osuu niin meillä ei ole a) varaa ostaa sitä, b) varaa kunnostaa sitä tai c) se sijaitsee jossain hornantuutissa. 

Joskus sitä vain voi vituttaa kuin pientä eläintä. Että hyvää vappua sitten vaan. 

Näytön paikka

Oltiin eilen koko perheen voimin edustamassa ristiäisissä, ja mulle oli suotu kunnia päästä pienen tyttelin kummitädiksi. Oikein sylikummiksi! No kuinkas muuten.

Pyysin Miestä ottamaan musta ja bränikästä kummibebiksestä kuvia mun puhelimella. Hän ei osaa kuvata eli pystyin hyväksymään sadasta kuvasta kaksi. "Välittäjä oli muuten koittanut soittaa sulle", sanoi Mies pantuaan puhelimen pois. Naurahdin siihen, että mieti kun se näyttö oliskin ollut jo tänään, hehehe!

HHHEEEEHEHHHEHEHEEHHHEEE HHEEHE HHEEEEHEHEHEHHE HHEEHHHGEEEHHNNHGJH

Meillä on talo myynnissä ja eilen oli näyttö. Ei siinä mitään, eihän me kotona oltu. Mutta ei oltu myöskään siivottu. Sen sijaan oltiin sikailtu ihan huolella koko viikonloppu, kun meillä oli ensinnäkin yövieraita ja toiseksi näytön piti olla tiistaina. Kuka muka turhaan siivoaa?

Noh. Mä soitin sitten takaisin pardien jälkeen ja vähän kyllä ihmettelin, kun yleensä niin diskreetti ja kohtelias välittäjämme vastasi, että "moro". Puhelu meni kutakuinkin näin:

Välittäjä: Moro. 

Minä: No moikka, sä olit soitellut.

Välittäjä: Joo. Muistatko, kun oli juttua, että teillä on tänään se näyttö kello 17?

Tässä kohtaa meni kulmat kurttuun. 

Minä: Joo, mutta eksä sanonut, että se peruttiin ja siirrettiin tiistaille?

Välittäjä: Ei, vaan ensin sen piti olla klo 15, mutta sitten me siirrettiin se klo 17 kun teillä oli menoa.

Tässä kohtaa oli kylmä hiki kainalossa. 

Minä (kauhun vallassa): Joo, mut sitten sä soitit, että asiakas ei pääsekään sunnuntaina niin siirretään tiistaille!?

Välittäjä: Ei, vaan yksi asiakas ei päässyt tänään yleisnäyttöön ja tulee siksi tiistaina.

YLEISNÄYTTÖ. Aijasso. Tämän jälkeen seurasi epäuskoista eikä/ei voi olla totta/emmää kestä/anteeksi kamalasti/ei jumalauta/kuolen häpeään/ei näin voi käydä/olen tosi pahoillani-tyyppistä sopertelua ja huutoa. 

Tämän jälkeen seurasi lisää hysteeristä huutoa ja naurua, kun välittäjä kertoi, että ei ollutkaan ennen ollut näin paljon perheitä katsomassa. Ennätys tähän asti oli viisi, joten... Kyllä hän oli heti oven pielessä lojuvat kaljatölkkikassit (4 kpl!!!!) nähtyään ymmärtänyt, että jokin on nyt vialla. Hän oli sitten koittanut jemmata niitä kasseja kuistin alle. Sitten hän oli yrittänyt siivota, mutta oli luovuttanut nähtyään makuuhuoneemme. Mies oli vielä totta munassa raahannut viime viikkoisten viiden miehen saunalauttatalkoiden bissetölkit tänne, joten niitähän oli sitten tosiaan säkkitolkulla. Ai taivaan vallat... 

   Bissebosset on vähän olleet saunalauttatalkoissa. Jäätävän häpeällistä! 

The Master Bedroom. Sänky petaamatta, totta kai, ja vierashuoneen lipastokin raahattu kivaksi sisustuselementiksi sängyn päätyyn. Vaatteita ja Pirkkiksen leluja lattialla ja sängyssä. Matkalaukku pisteenä iin päällä. Kai ne nyt jumalauta silti ymmärsivät mun keltaisista über cooleista korkkareista ja Pentikin pussilakanoista, että täällä asuu tyylikäs ihminen!? Sopii epäillä.

Mukana näytössä oli ollut jo kerran aiemminkin käynyt nuori pari, joka oli nyt tuonut vanhempansakin katsomaan potentiaalista uutta kotiaan! Vitun hienoa. Varmaan tosi potentiaalinen enää. Lohduttaa sentään vähän, että ainakin yksi pariskunta oli siis nähnyt tän huushollin siistinä eikä kaatopaikkakuntoisena. 

No ei meidän naapurillakaan hyvin mene. Hänkin myy taloaan ja just ennen näyttöä eskari-ikäinen tytär oli saanut kuningasajatuksen ja startannut autotallissa olleen auton. Auto seinästä läpi ja ei kun välittäjälle soittamaan. No ei kyllä vedä vertoja tälle meidän nöyryytykselle. 

Pirkkiksen kummitäti lapsineen oli meillä yökylässä viikonloppuna. Yksi kaksivuotias, kaksi kuusivuotiasta ja kolme aikuista saa aikaa ihan kivan pikku sekamelskan! Jumalauta leluja, vaatteita, petivaatteita, kirjoja, mukeja, kenkiä, polkupyörä, mopo ja kaikkea mahdollista levitettynä ympäri kämppää. Kirsikkana kakussa likapyykit KESKELLÄ kodinhoitohuoneen lattiaa ja keittiön työtasolla tiskejä ja mätänevä, luonnollisesti laitojeen myöten pursuava kompostiämpäri. Jumala anna voimaa. Niin ja toki meidän kaikki valokuvat oli esillä! Vähän jengi on varmaan katsonut meidän kuvissa hymyileviä naamoja ja pudistellut päätään; hyi olkoon mitä sottapyttyjä. Kehtaattekin siinä hymistellä, siat. 

Olkkarin sänky petaamatta ja lelut lattialla. Vessapaperirulla pöydällä. Ihme, että olin sentään saanut kahvikuppikokoelmani raahattua ikkunalaudalta keittiöön. 

Vierashuone. Oikeasti miten paska tuuri, kun ei me edes käytetä tätä huonetta normaalisti ja se on aina siistinä ja nyt siellä sitten just oli ollut yövieraita! Olin kuitenkin ehtinyt työntää ton sängyn alle liukuvan toisen sängyn pois näkyvistä. Ja avata verhot. Ja kerätä yhdeltä yövieraalta unohtuneet likaiset Batman-sukat pois keskeltä lattiaa! Ja siirtää ne keskelle kodinhoitohuoneen lattiaa...

Mä vielä huokasin helpotuksesta Miehelle lauantai-iltana, että onneksi se näyttö siirtyi, ettei tartte nyt hirveellä höögillä alkaa raivata tätä taistelutannerta.

Kun me ollaan itse oltu asuntonäytöissä niin mä olen näytön jälkeen autossa Miehelle siunaillut paheksuen, että tsk tsk, miten ihmiset ei yhtään viitsi panostaa siisteyteen vaan jätetään tavaroita ja vaatteita esille, pyykkejä kuivumaan ja eteinen täyteen kenkiä. Että tosi mautonta. No niin melko karvasta kalkkia oli tänään tarjolla sitten meikäläiselle. 

Mainitsemisen arvoista on myös, että me oltiin kuitenkin jo aloitettu siivousurakka! Siitä todisteena imuri lojui keskellä olkkarin lattiaa ja mä olin just kivan sopivasti laskenut vessan kaapista tavarat lattialle järjestelläkseni ne uudestaan. No siellä ne tosiaan lojui kaikki saatanan harjat ja papiljotit ja pikkuhousunsuojapaketit ja aurinkorasvat keskellä vessaa. Ei vittu.

Lämpörullat roskiksen päällä ja pinnit lavuaarissa. Kynsitarroja kynnyksellä. Kaapin ovi sepposen selällään. Kotoisaa. 

Surkeinta on, että mä olen oikeasti perussiisti ihminen! Mä olen pessyt viime viikolla kaikki meidän ikkunat sisältä ja ulkoota, kastellut sisäkasvit suihkussa pölyjen huuhtomiseksi, kottikärrännyt ja kasannut jäätävän pinon klapeja ja haravoinut ulkona. Aloitin kuistin kaiteen maalausprojektinkin! Ostin vielä tulppaanejakin keittiöön ja ison hortensian olohuonetta kaunistamaan. Selitä tässä nyt sitten kun paskat on jo housuissa. 

Lähetin sille välittäjälle vielä epätoivoisen viestin, että jos se voisi puolestaan lähettää niille näytössä käyneille viestin, jossa ne kutsutaan tiistaina uudestaan paikalle ja että hän kertoisi tässä käyneen kaamean väärinkäsityksen. Hän vastasi, että ei mitään hätää, tekevälle sattuu. Ja onneksi hän oli jo ovella sanonut porukalle, että talon emäntä kyllä kuolee kun hän kertoo, että on päästänyt ihmiset sisälle... Ei kai hän muutakaan voinut, kun piha oli täynnä ihmisiä! Totesin hänelle puhelimessa, että tämä taitaa olla myös välittäjän painajainen ja hirnuimme sitten yhdessä niille perkeleen tölkkisäkeille. Onpahan hänellä toimiston kahvipöydässä jutun juurta! 

Tämä oli niin eriskummallisen tragikoominen tapaus, ettei tälle voinut lopuksi kuin nauraa. Miehellä tosin oli vielä alkuillasta niin kosminen vitutus, ettei häntä saanut merkitä edes aihetta käsittelevään face-postaukseen. Saattoi inan verran vituttaa, että tupakatkin oli loppu.

Noh. Pyrkikäämme optimismiin. Kun ristiäisissä mutustin kolmatta lautasellista voileipäkakkua autuaan tietämättömänä tästä harmillisesta takaiskusta niin oli mulla ainakin ihan saatanan hienot kengät jalassa!

Mitä yhdestä myymättömästä talosta

Mitä sen on väliä

Kun olet niin tyylikkäänä.