Näytön paikka

Oltiin eilen koko perheen voimin edustamassa ristiäisissä, ja mulle oli suotu kunnia päästä pienen tyttelin kummitädiksi. Oikein sylikummiksi! No kuinkas muuten.

Pyysin Miestä ottamaan musta ja bränikästä kummibebiksestä kuvia mun puhelimella. Hän ei osaa kuvata eli pystyin hyväksymään sadasta kuvasta kaksi. "Välittäjä oli muuten koittanut soittaa sulle", sanoi Mies pantuaan puhelimen pois. Naurahdin siihen, että mieti kun se näyttö oliskin ollut jo tänään, hehehe!

HHHEEEEHEHHHEHEHEEHHHEEE HHEEHE HHEEEEHEHEHEHHE HHEEHHHGEEEHHNNHGJH

Meillä on talo myynnissä ja eilen oli näyttö. Ei siinä mitään, eihän me kotona oltu. Mutta ei oltu myöskään siivottu. Sen sijaan oltiin sikailtu ihan huolella koko viikonloppu, kun meillä oli ensinnäkin yövieraita ja toiseksi näytön piti olla tiistaina. Kuka muka turhaan siivoaa?

Noh. Mä soitin sitten takaisin pardien jälkeen ja vähän kyllä ihmettelin, kun yleensä niin diskreetti ja kohtelias välittäjämme vastasi, että "moro". Puhelu meni kutakuinkin näin:

Välittäjä: Moro. 

Minä: No moikka, sä olit soitellut.

Välittäjä: Joo. Muistatko, kun oli juttua, että teillä on tänään se näyttö kello 17?

Tässä kohtaa meni kulmat kurttuun. 

Minä: Joo, mutta eksä sanonut, että se peruttiin ja siirrettiin tiistaille?

Välittäjä: Ei, vaan ensin sen piti olla klo 15, mutta sitten me siirrettiin se klo 17 kun teillä oli menoa.

Tässä kohtaa oli kylmä hiki kainalossa. 

Minä (kauhun vallassa): Joo, mut sitten sä soitit, että asiakas ei pääsekään sunnuntaina niin siirretään tiistaille!?

Välittäjä: Ei, vaan yksi asiakas ei päässyt tänään yleisnäyttöön ja tulee siksi tiistaina.

YLEISNÄYTTÖ. Aijasso. Tämän jälkeen seurasi epäuskoista eikä/ei voi olla totta/emmää kestä/anteeksi kamalasti/ei jumalauta/kuolen häpeään/ei näin voi käydä/olen tosi pahoillani-tyyppistä sopertelua ja huutoa. 

Tämän jälkeen seurasi lisää hysteeristä huutoa ja naurua, kun välittäjä kertoi, että ei ollutkaan ennen ollut näin paljon perheitä katsomassa. Ennätys tähän asti oli viisi, joten... Kyllä hän oli heti oven pielessä lojuvat kaljatölkkikassit (4 kpl!!!!) nähtyään ymmärtänyt, että jokin on nyt vialla. Hän oli sitten koittanut jemmata niitä kasseja kuistin alle. Sitten hän oli yrittänyt siivota, mutta oli luovuttanut nähtyään makuuhuoneemme. Mies oli vielä totta munassa raahannut viime viikkoisten viiden miehen saunalauttatalkoiden bissetölkit tänne, joten niitähän oli sitten tosiaan säkkitolkulla. Ai taivaan vallat... 

   Bissebosset on vähän olleet saunalauttatalkoissa. Jäätävän häpeällistä! 

The Master Bedroom. Sänky petaamatta, totta kai, ja vierashuoneen lipastokin raahattu kivaksi sisustuselementiksi sängyn päätyyn. Vaatteita ja Pirkkiksen leluja lattialla ja sängyssä. Matkalaukku pisteenä iin päällä. Kai ne nyt jumalauta silti ymmärsivät mun keltaisista über cooleista korkkareista ja Pentikin pussilakanoista, että täällä asuu tyylikäs ihminen!? Sopii epäillä.

Mukana näytössä oli ollut jo kerran aiemminkin käynyt nuori pari, joka oli nyt tuonut vanhempansakin katsomaan potentiaalista uutta kotiaan! Vitun hienoa. Varmaan tosi potentiaalinen enää. Lohduttaa sentään vähän, että ainakin yksi pariskunta oli siis nähnyt tän huushollin siistinä eikä kaatopaikkakuntoisena. 

No ei meidän naapurillakaan hyvin mene. Hänkin myy taloaan ja just ennen näyttöä eskari-ikäinen tytär oli saanut kuningasajatuksen ja startannut autotallissa olleen auton. Auto seinästä läpi ja ei kun välittäjälle soittamaan. No ei kyllä vedä vertoja tälle meidän nöyryytykselle. 

Pirkkiksen kummitäti lapsineen oli meillä yökylässä viikonloppuna. Yksi kaksivuotias, kaksi kuusivuotiasta ja kolme aikuista saa aikaa ihan kivan pikku sekamelskan! Jumalauta leluja, vaatteita, petivaatteita, kirjoja, mukeja, kenkiä, polkupyörä, mopo ja kaikkea mahdollista levitettynä ympäri kämppää. Kirsikkana kakussa likapyykit KESKELLÄ kodinhoitohuoneen lattiaa ja keittiön työtasolla tiskejä ja mätänevä, luonnollisesti laitojeen myöten pursuava kompostiämpäri. Jumala anna voimaa. Niin ja toki meidän kaikki valokuvat oli esillä! Vähän jengi on varmaan katsonut meidän kuvissa hymyileviä naamoja ja pudistellut päätään; hyi olkoon mitä sottapyttyjä. Kehtaattekin siinä hymistellä, siat. 

Olkkarin sänky petaamatta ja lelut lattialla. Vessapaperirulla pöydällä. Ihme, että olin sentään saanut kahvikuppikokoelmani raahattua ikkunalaudalta keittiöön. 

Vierashuone. Oikeasti miten paska tuuri, kun ei me edes käytetä tätä huonetta normaalisti ja se on aina siistinä ja nyt siellä sitten just oli ollut yövieraita! Olin kuitenkin ehtinyt työntää ton sängyn alle liukuvan toisen sängyn pois näkyvistä. Ja avata verhot. Ja kerätä yhdeltä yövieraalta unohtuneet likaiset Batman-sukat pois keskeltä lattiaa! Ja siirtää ne keskelle kodinhoitohuoneen lattiaa...

Mä vielä huokasin helpotuksesta Miehelle lauantai-iltana, että onneksi se näyttö siirtyi, ettei tartte nyt hirveellä höögillä alkaa raivata tätä taistelutannerta.

Kun me ollaan itse oltu asuntonäytöissä niin mä olen näytön jälkeen autossa Miehelle siunaillut paheksuen, että tsk tsk, miten ihmiset ei yhtään viitsi panostaa siisteyteen vaan jätetään tavaroita ja vaatteita esille, pyykkejä kuivumaan ja eteinen täyteen kenkiä. Että tosi mautonta. No niin melko karvasta kalkkia oli tänään tarjolla sitten meikäläiselle. 

Mainitsemisen arvoista on myös, että me oltiin kuitenkin jo aloitettu siivousurakka! Siitä todisteena imuri lojui keskellä olkkarin lattiaa ja mä olin just kivan sopivasti laskenut vessan kaapista tavarat lattialle järjestelläkseni ne uudestaan. No siellä ne tosiaan lojui kaikki saatanan harjat ja papiljotit ja pikkuhousunsuojapaketit ja aurinkorasvat keskellä vessaa. Ei vittu.

Lämpörullat roskiksen päällä ja pinnit lavuaarissa. Kynsitarroja kynnyksellä. Kaapin ovi sepposen selällään. Kotoisaa. 

Surkeinta on, että mä olen oikeasti perussiisti ihminen! Mä olen pessyt viime viikolla kaikki meidän ikkunat sisältä ja ulkoota, kastellut sisäkasvit suihkussa pölyjen huuhtomiseksi, kottikärrännyt ja kasannut jäätävän pinon klapeja ja haravoinut ulkona. Aloitin kuistin kaiteen maalausprojektinkin! Ostin vielä tulppaanejakin keittiöön ja ison hortensian olohuonetta kaunistamaan. Selitä tässä nyt sitten kun paskat on jo housuissa. 

Lähetin sille välittäjälle vielä epätoivoisen viestin, että jos se voisi puolestaan lähettää niille näytössä käyneille viestin, jossa ne kutsutaan tiistaina uudestaan paikalle ja että hän kertoisi tässä käyneen kaamean väärinkäsityksen. Hän vastasi, että ei mitään hätää, tekevälle sattuu. Ja onneksi hän oli jo ovella sanonut porukalle, että talon emäntä kyllä kuolee kun hän kertoo, että on päästänyt ihmiset sisälle... Ei kai hän muutakaan voinut, kun piha oli täynnä ihmisiä! Totesin hänelle puhelimessa, että tämä taitaa olla myös välittäjän painajainen ja hirnuimme sitten yhdessä niille perkeleen tölkkisäkeille. Onpahan hänellä toimiston kahvipöydässä jutun juurta! 

Tämä oli niin eriskummallisen tragikoominen tapaus, ettei tälle voinut lopuksi kuin nauraa. Miehellä tosin oli vielä alkuillasta niin kosminen vitutus, ettei häntä saanut merkitä edes aihetta käsittelevään face-postaukseen. Saattoi inan verran vituttaa, että tupakatkin oli loppu.

Noh. Pyrkikäämme optimismiin. Kun ristiäisissä mutustin kolmatta lautasellista voileipäkakkua autuaan tietämättömänä tästä harmillisesta takaiskusta niin oli mulla ainakin ihan saatanan hienot kengät jalassa!

Mitä yhdestä myymättömästä talosta

Mitä sen on väliä

Kun olet niin tyylikkäänä.