Kodittomat tääl moi

Nonni. Talo on myyty. Neljä kuukautta siinä meni. Otettiin torppa jo myynnistäkin pois ja päätettiin rakentaa uusi iso terassi etupihalle keittiön ikkunan alle. No sitten välittäjä soitti kaksi viikkoa myyntisopparin umpeutumisen jälkeen, että eräs nuori pariskunta olisi niin kiinnostunut, että harkittaisko vielä myyntiä. Kyseessä oli se sama pariskunta, joka kävi vanhempiensa kanssa silloin kun täällä vallitsi se surullisen kuuluisa hävityksen kauhistus. Eivät pelästyneet näköjään ihan helpolla!

Elokuun loppuun asti on armonaikaa ja sitten pitäisi olla talo putsplank ja tyhjä. Hiukan hirvittää, koska ei meillä ole vielä mitään tilalla. Päästään kyllä meidän papan taloon, kun sehän on nyt tyhjillään eikä lievästi saamaton perikunta ole vielä saanut sitä myyntiin asti. Täytyy toivoa etteivät heti saa sitä myytyä, koska sitten meiltä lähtee taas kämppä alta. Mä olen sitä torppaa tyhjentänyt ja siivonnut myyräkuumeen ja pölykeuhkon uhalla hyvin pitkälti yksin, ja nyt kun se on tyhjä ja siisti niin NYT se sitten laitetaan myyntiin. Vituttaa, mutta niinhän elämä usein.

No ketä helvettiä kiinnostaa nämät vanhat talot, kun tiedossa olisi uusi ja kaunis ja ihana! Check this out: 

Kannustalojen Ainola. Gud i himlen että voi olla ihana! 

"Ainola on osa suomalaista maisemaa". Ja erittäin suuri osa meikäläisen sielunmaisemaa! 

Asiassa on vain pari pientä muuttujaa. 

1. Meillä ei ole tonttia

2. Tonttien kovat hinnat pistää vituttamaan

3. Miehen mielestä kyseinen talopaketti on meille liian kallis

4. Kannustalojen sivuilla sanottiin, että talopaketin hinta on noin kolmasosa loppusummasta. 

Että jos talopaketti on vaikka 150 tonnia niin siihen sitten kaksi samanmoista könttää päälle. Jäätävää. Mielestäni se ei voi pitää paikkaansa.

Mä pyysin Miestä kattelemaan ja kommentoimaan valitsemiani talomalleja. Hän pyysi mua hakemaan töitä. 

Point taken.