Meidän puskissa sirkuttaa niin paljon lintuja, että viritettiin viime viikolla jo neljä lintulautaa puihin killumaan. Haettiin kaupasta vielä pari pussia pähkinöitäkin oraville. Pirkkis on innokas lintulaudan täyttäjä ja nälkäiset tirpat osoittautuivat sellaisiksi ahmateiksi, että santsikuppia on pitänyt viedä melkein joka toinen päivä. Tähän mennessä olen bongannut punarintoja (myös eläviä), talitinttejä, varpusia ja töyhtötiaisia.
Haravoitiin pihalta lehtiä siileille kodiksi. Minä haravoin ja Pirkkis kuljetti niitä metsän reunaan lehtikompostiin omilla pikku kottareillaan. Nyt meillä on valtava kasa lehtiä odottamassa, eli ei luulisi siilien talvehtimisen olevan ainakaan pedin pehmukkeista kiinni.
Muistan lukeneeni, että siilit tykkää syödä kissanruokaa. Haettiin sitten iso pussi whiskasia ja erilaisia märkäruokia. Pirkkis oli niin innoissaan lusikoidessaan mössöä siilin tarjottimelle, aivan sydäntä lämmitti. Laitettiin kivasti toiseen reunaan muroja ja toiseen sitä märkäruokaa ja sitten vielä vesikippo viereen.
Aseteltiin buffetti tarjolle olkkarin ikkunan alle ihan metsän reunaan niin, että siilit uskaltais tulla ja voitais ikkunasta ihailla niiden murkinointia. Aamuisin kippo on ollut typötyhjä ja Pirkkis riemuissaan! "Niilit on ollu nyömässä!" Hän ei oikein osaa sanoa s-kirjainta, jos se on sanan eka kirjain. Kerroin, että siilit on yöeläimiä eikä niitä helposti päivällä näe, mutta että joku päivä varmasti vielä nähdään. Kyllä ne tulee rohkeammiksi, kun ruokitaan niitä säännöllisesti.
Kiva että siileille maistuu.
Vitun naapurin äijä! Varmana sepitti koko siilitarinan vaan siksi, että me ruokittais niiden katteja ilmaiseksi. Tänään oli harakan vuoro vetää siilin murot huiviinsa. Niin olin pettynyt että en voinut kertoa Pirkkikselle totuutta. Jatkan siililegendaa ja ehkä jonain päivänä ne oikeasti löytää tiensä ruokakipolle. Tyhjälle ruokakipolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti