Talo kuin legopalikka

Me ollaan nyt päätetty jäädä tähän mun isovanhempien taloon. Jännittää! Sanotaanko, että ei tämä nyt aivan Ainola ole. Ei vaaleanpunainen puinen huvila-look-a-like vaan tiilinen ja matala. Näyttää ihan tiileltä ja on tiilenvärinen. Hyi. 

Sijainti sen sijaan on erinomainen. Aivan keskustan tuntumassa, päättyvän tien viimeinen talo. Valaistu pururata 150 metrin päässä. Lähimpään kauppaan alta viis minsaa pyörällä ja urheilupuisto vielä lähempänä. Mun vanhemmat asuu kolmen kilsan päässä ja anopin matkakin lyheni yli puolella. Ex-naapuri lohdutti, että hänen ex-ukkonsa voi varmaan antaa reilun tarjouksen rappauksesta, jos haluan tiilestä eroon. Silloin väriksi tulee vaaleanpunainen, sano Mies ja kunnan rakennusvalvomo mitä sano! 

Sisältä talo on aikamatka vuoteen 1968. Kaikki täysin alkuperäistä. Pieni pintaremontti ei aivan tule kyseeseen. Käytännössä kaikki menee uusiksi: katto, salaojat ja sadevesijärjestelmä, putket, viemärit, osin sähköt ja lämmitysjärjestelmä sekä tietty pinnat. Uusi takka saapuu lokakuun lopussa, sitä odotan kovasti. 

Ystäväni sanoi, että vähänkö hän odottaa mun face-päivityksiä, kun hajoillaan täällä ydinräjähdyksen keskellä. On mulla kans ystäviä. 

Hyvä puoli on se, että perikunta myi tän meille melko halvalla. Huono puoli on se, että kun kaikki joudutaan uusimaan niin ei tässä aivan Kroisos Pennoseksi pääse itseään tuntemaan. Ja pelottavinta on se, että pelissä on kymmeniä tuhansia euroja, ja joudut luottamaan vieraisiin ihmisiin etkä ymmärrä itse mistään mitään! Yksi sähkäri sanoi että joo, kyllä nää kaikki sähköjohdot tulee uusittaviksi viimeistään viiden vuoden sisällä, että kyllä ne kantsis vaihtaa kaikki heti. Toinen sähkäri sanoi, että älkää missään nimessä, ei ne ole miksikään menneet ja pistorasioiden vaihto riittää. Yksi putkimies mittasi pattereiden paikat ja silmäiltiin tunnin verran lämminvesiputkien kulkua. Toinen sanoi, että ei mitään pattereita kannata laittaa vaan lattialämmitys koko taloon. Koita tässä nyt sitten.

   Ryhdyinkö mä tähän remonttiin tosiaan ihan vapaaehtoisesti? 

Nyt me ollaankin sitten pyöritetty melkoista kilpailutusta. Yritetään saada tolkkua siitä, missä minkäkin remontin hinnat pyörii, että osataan laskea oma budjetti, ja myös valita paras mahdollinen tekijä. Mistä senkin sitten tietää? Salaojaremontin eka tarjoaja heitti hinnaksi yli 13 tonnia. Kyllä mä mietin, että what the fook. Jos sä oot kerran investoinut johonkin pieneen bobcattiin, ja kaivat sillä talon ympäri puolen metrin syvyydeltä, eikä ne muoviputketkaan voi niin kalliita olla, niin miten sä sen 13 tonttua perustelet? Sama kun Mies tutki kattoäijien tarjousta: tyyppien tuntipalkka on 250 euroa! Siis tunnissa noin paljon per ukko! Vittu mitkä katteet. Täyttä kusetusta.

Että on tässä vielä pitkä matka, ennen kuin mun Birger Kaipiaiset pääsee seinään. Pitää pysyä rauhallisena ja kärsivällisenä. Just mun vahvat puolet. 

Kerran paloi jo hermot, mutta ei onneksi omaan väkeen vaan yhteen kattofirmaan. Oltiin Pirkkiksen kanssa syömässä, kun näin, että kaksi pakettiautoa ajaa pihaan. Seuraavaksi kuulin, että joku jo saapastelee meidän katolla! Hiillyin. Puin meille vaatteet ja mentiin ulos. Olin ihan naama nutturalla ja huusin sinne katolle, että terve vaan, tepäs kiipesittekin sinne jo. Ei kenenkään katolle mennä ilman ovikellon rimputusta ja esittäytymistä saatana! Sitten se toinen niistä englantilaisen merimiehen näkösistä tatskanaamoista vastasi, että isäntä sanoi, ettei hän ole kotona. Vähänkö alkoi otsasuoni tykyttää. Vastasin että joo, mutta emäntä olis ollut kotona! Auto pihassa ja valot päällä niin siitä olisi voinut välkympi kaveri vetää johtopäätöksen, että joku saattaapi olla kotona. 

Jäin sitten marttyyrinä pihalle haravoimaan ja kun nää dudet laskeutui alas niin eivät silloinkaan esitelleet itseään saati tulleet kättelemään. Toinen ilmoitti, että hän ottaa mun mieheen yhteyttä. Vastasin, että kyllä mullekin ihan voi kertoa arvioita. Vai olenko minä joku aivoton apina, mitä! Hän alkoi siinä sitten jeesustella, että tuossa räystään alla on joku pelti, ja että se tulee kyllä olemaan hankala. Teki mieli vastata, että elä sinä kuule sitä murehdi, sinä et tätä kattoa tule korjaamaan. Äijä koitti varmaan kusettaa ylimääräiset viisi tonnia "hankalan pellin" takia. Sanoin vaan, että sä varmaan sitten lähetät siitä kirjallisen tarjouksen, niin kuin kaikki muutkin. Noin huonolla käytöksellä ei ansaita parin kympin kattourakkaa, se on yks mikä on varma se!

   Suksippa vittuun mun pihalta.