Papin pyysin Nousiaisista. Ihastuin aikoinaan kummityttöni kastepappiin ja pyysin hänet meillekin! Mahtava tyyppi! Nuorehko mies ja niin luonteva ja iloinen. Aivan tuntui, kuin ristiäispäivä olisi hänenkin elämänsä paras päivä. Saapuessaan hän pahoitteli, jos vaikutti vähän koomaiselta, koska oli juuri saapunut joltain nuorten viikonloppuleiriltä. Tuumasin, että kuule me ollaan oltu koomassa nyt pari kuukautta, että eipä paljon haittaa.
Hän piti kuitenkin oikein onnistuneen puheen ja säesti kitaralla virsiä. Todella kauniisti hän myös puhui kummiudesta. Tiedossaan kun oli, että kaksi kolmesta kummista eivät kuulu kirkkoon. Hän puhui ystävyydestä, tukemisesta ja vanhempien rinnalla olemisesta. Kummeiksi valittiin Miehen ja minun yhteinen ystävä, Miehen velipuoli ja vielä Miehen kummityttö. Mullakin olisi vielä ollut hyviä ystäviä jäljellä kummin rooliin, mutta ajattelin, että he ovat elämässämme muutenkin. No, katsotaan sitten kolmannen kohdalla. !!???
Olin tehnyt kummeille omat kummitodistukset, tai oikeammin kummikirjeet. Hain netistä ideoita ja loput keksin itse. Ideana siis oli, että teksti olisi ikään kuin kirje Rääkyliltä kummeilleen. Niistä tuli aika hienoja vaikka itse sanonkin! Sain kuin sainkin vieraat kyynelehtimään. Olin myös tilannut kukkakaupasta kauniit kimput kastepöytään teettänyt/askarrellut vieraille tarkoitetut, vauvan kuvalla ja uudella nimellä varustetut karkkipussit, jotka Pirkkiksen oli määrä jakaa kaikille virallisen osuuden jälkeen. Alkumaljana tarjoilimme pinkkiä kuoharia. Rakastan yksityiskohtia ja hienostelua, jos on vielä jäänyt epäselväksi.
Vieraita oli vähän päälle 20 henkeä. Mummit ja kummit niin sanotusti, sekä muutama muu läheinen. Mies pyöritteli lihapullia ja paistoi pekonipaprikapiirakan. Äiti ja mummi leipoivat myös suolaisia piirakoita ja anoppi toi salaatteja. Itse olin kakkumaestro. Mä olen tehnyt itse kaikki kakut nyt sitten viisiin juhliin, joita meidän perhe on juhlinut, eli Pirkkiksen ristiäis- ja synttärikakut ja nyt Rääkylin kakku. Täytyypi kehaista itseäni, että olen aika taitava! Ihan kylmiltäni vetäisin tämänkin kaakun harjoittelematta kertaakaan! Se oli mansikkasitruunarahkavalkosuklaakakku! Olipas se hyvää ja melkoisen makeaa, mutta eihän kakun suolainen kuulu ollakaan... Paras kehaisu oli utelu, mistä olin kakun tilannut!
Jos on taitoa niin sitä on turha piilotella.
Kakku oli niin houkuttelevan näköinen, että kummipoikani kävi neljä kertaa kysymässä, joko saa aloittaa! No hei voiko syyttää?
Rääkyli heräsi päiväuniltaan juuri sopivasti puoli kolmen maissa, eli ehdimme hyvin syöttää hänet ja pukea juhlatamineisiin. Kun seremonia alkoi noin 10 yli kolme, oli päivänsankari valmis laulamaan mukana virressä. Juhlakansan piti nostaa volyymiä, jotta Jumalan kämmenellä olisi kuulunut vauvan huudon yli. Hänellä on jonkin verran vatsavaivoja ja pukukin pisti hiostamaan, eli vähemmästäkin vituttaa pientä ihmistä.
Pirkkis-parka oli aika kovassa nuhassa ja kuumettakin oli ollut, mutta hienosti hänkin jaksoi bilettää. Auliisti hän lupasi myös avata kaikki lahjat Rääkylin puolesta! Hyvä kun ehdimme yhtä lahjaa ihastella, kun jo toista pakettia revittiin auki. Rääkyli sai lahjaksi rahaa (Mies takavarikoi ne heti, hän on omavaltaisesti nimittänyt itsensä joksikin saatanan kirstunvartijaksi tässä huushollissa!), Paapii Designin lahjakortin, vauvakirjan, kaksi kaunista riipusta, korurasian, satukokoelman, rasian hiuskiehkuralle ja hampaalle, tyynyn, itse tehdyt villahaalarit ja -sukat sekä Arabian muumilautasen ja -mukin. Toivottavasti en unohtanut mitään, ettei kenenkään tartte katkaista välejä... Meiltä hän ei saanut mitään. Ei saanut kyllä Pirkkiskään aikoinaan, että eipä siinä. No he saa hyvän kodin ja suhtkoht normaalit porukat, sietää olla kiitollinen!
Ostin Pirkkikselle lahjaksi 30 euron jättipehmo My Little Ponyn, jottei hänelle tulisi pahaa mieltä, kun vain pikkusisko saa lahjoja. Tosin hän on kyllä melko ymmärtäväinen sen suhteen, että aina ei saa kaikkea. Hän sai kuitenkin niin monta isosiskon lahjaa, että olisi pitänyt itse säästää nekin rahat! Voikohan sen ponin vielä palauttaa.
Kaikki yhteiskuvat jäivät ottamatta Rääkylin huonon tuulen vuoksi ja karkkipussit unohtuivat kaappiin, mutta muuten kaikki järjestelyt onnistuivat oikeinkin kivasti. Tarjoiluista tykättiin, lahjat olivat hienoja ja oli mukava seurustella vieraiden kanssa. Toinen pummitäti jäi yökylään ja kuoharimaljoja nostellessamme innostuimme vielä ostamaan liput Antti Tuiskun huhtikuiselle keikalle Turkuun. Ei paha päivä laisinkaan!
Tässä muuten vielä taidonnäytteeni Pirkkiksen 2- ja 3-vuotiskakuista! Miten mä olen niistäkään juhlista saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään...
Muumikakku coming right up! Jossain kohtaa tuli mieleen, että olis ne muumit varmaan voinut valkosuklaastakin tehdä. Nuo sormet oli muuten tosi helppo ja miellyttävä saada muotista irti. Yhtään ei mennyt pilalle.
Muumimansikkasuklaakakku 2-vuotispäivänä.
Vihreä bussikakku 3-v sankarin toiveiden mukaisesti. Skilssii löytyy! Mitä äiti ei osaa, sitä ei tarvita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti