Harrasteita, harrasteita!

Tänään alkoi Rääkylin ensimmäinen harrastus. No tietysti vauvauinti! Vähän jännitti, että kuinkahan siinä mahtaa käydä, kun hän nimensä mukaisesti ei kitise tyytymättömyyttään mitenkään hienovaraisesti, vaan kiljuu pää punaisena, jos meno ei miellytä. Tosin täytyy kyllä myöntää, että viimeisen kuukauden aikana hän on rauhoittunut aika tavalla, ja nykyään häntä voi kuvailla jo melko lunkiksi tapaukseksi! Saattaisi olla paikallaan muuttaa hänen lempinimensä joksikin muuksi nyt, kun Rääkyli ei enää ole kovin validi.

Vauvauintia on aina sunnuntaiaamuisin klo 09. Tarkoittaa siis herätyskellon virittämistä. Yök. Alun perin olin suunnitellut, että me mentäisiin uimaan koko perhe, ja että Mies jatkaisi lasten kanssa plutaamista sen aikaa, kun minä kroolaisin vähän kuntouintiakin. Muuten hyvä, mutta en ymmärtänyt ilmoittaa meitä perheuintiin, vaan nimenomaan vain vauvauintiin, eikä Pirkkistä siksi voinut ottaa mukaan. Eli se siitä sitten.

Menin siis Rääkylin kanssa kaksin. Olin onneksi kaukaa viisas ja pakkasin kaikki kamppeet valmiiksi jo lauantai-iltana: uimavaatteet molemmille, vaihtovaatteet ja vaipat, froteemuovin suojaamaan turvakaukaloa, maitopullon (joo kyllä, en pysty imettämään saatanaaaaaahh!) ja vielä vaunut valmiiksi kotimatkaa varten. Ajoin siis autolla uimahallille, ja kävelin vaunujen kanssa kotiin. Reipas pikku perkele!

Menin hallille puoli yhdeksäksi, koska vihaan kiirettä ja halusin rauhassa riisua ja suihkutella sun muuta. Ovella odotteli yksi toinen äiti vauvansa ja vauvan mummin kanssa. Ihmettelimme, että miksi ihmeessä ovi on lukossa. Uimahallin työntekijä näkyi liikkuvan sisällä ja näki myös meidät, muttei tullut avaamaan. Tämä mummi-ihminen sitten soitti ja kysyi, että mikä on kun ei ovi aukea. "Joo no sen ei kuulukaan olla auki, koska se aukeaa vasta 20 vaille". No sepä vähän vitun näppärää! Eli reilun kymmenen vauvan vanhempineen oletetaan ehtivän 20 minuutissa maksamaan uinti, riisumaan itsensä ja vauvan, peseytymään, pukemaan uikkarit itselle ja vauvalle ja olemaan altaassa tasalta? Eihän siitä mitään tullut, tietenkään.

Mua alkoi vituttaa jo siinä etuovella sen hallityöntekijän viisastelu. Hän sitten tosiaan tuli marttyyrinä avaamaan oven "kun te nyt ootte täällä. Mut kyllä siellä luki, että ovet aukee 20 vaille!" Missähän mahtaa olla siellä? Ei ainakaan uimahallin sivuilla. Sanoin, että en mä mitään lukenut, mutta oletin kyllä, että jos altaassa pitää olla tasalta niin luulisi pukuhuoneeseen pääsevän aika paljon aikaisemmin.

Seuraavaksi ihmetytti kassalla. Nimilistaan piti laittaa rasti ruutuun oman vauvan nimen kohdalle. Vaan eipä ollut Rääkylin nimeä listassa. Hämmästelin, että mun vauvan nimeä ei ole tässä, että mitäs nyt tehdään. "Jaahas, nii'in, en sit vaan tiiä", alkoi taas se saatanan viisastelu. Ai vittu mä voin vihata tollasta huonoa palvelua. Annettiin ymmärtää, että olisin itse mokannut ilmoittautumisen, vaikka kyllä soitin hyvissä ajoin ja ilmoitin meidät uintiin sovittuani asian ensin ohjaajan kanssa. Mä sitten vaan kylmän viileästi kirjoitin itse hänen nimensä listaan ja ruksasin oikean päivämäärän kohdalle.

"Sit varmaan olis hyvä näyttää jotain uimalippuakin", tokaisi tämä lievästi elämäänsä tai ainakin työhönsä kyllästynyt henkilö. Vastasin, että ei mulla mitään lippuja ole, vaan kuvittelin, että se uinti (81€) maksetaan nyt tässä kortilla. Sekin on muuten melkoista, että sä joudut maksamaan koko hela hoidon kerralla. Entäs jos vauva ei halua olla vedessä vaan huutaa persereikä pitkänä koko puolituntisen? Kertalipun ostaminen ei nimittäin oikein käynyt päinsä.

Noh, pääsimme kuitenkin Rääkylin kanssa altaaseen ja jopa ihan ensimmäisenä. Olihan mulla tietenkin kokemusta jo Pirkkiksen vauvauinnista, niin olin osannut varautua kaikkeen. Altaassa vielä ohjaaja selosti, että ovelle ei kannata tulla aikaisemmin kuin 20 vaille, koska ovi on ohjelmoitu aukeamaan silloin. Että sille ei voi mitään. Niin juuri. Koska se ohjelmointihan on hakattu Mooseksen kymmenen käskyn kivitauluihin, eikä kukaan ihminen pysty sitä ikinä muuttamaan. Hyvänen aika sentään. Ja sen typeryyden takia uinti alkoi 10 yli. Ja loppui kuitenkin puolelta. Et silleen.

Itse uinti meni kivasti! Rääkyli ihan diggasi lillua vedessä eikä hermostunut juurikaan. Lopussa alkoi selvästi vähän väsyttää ja nälättää, mutta onneksi suurin raivo pysyi poissa. Lopuksi hän nukahti pelkkä pyyhe ympärillään kantokoppaan, niin paljon otti uusi hobby voimille. Pakkasin hänet syötön jälkeen vaunuihin ja kävelin 1,5 kilsan matkan kotiin. Hän nukkui viisi tuntia ulkona vaunuissa.

Ei mun reippaus suinkaan siihen loppunut! Koska Pirkkis ei päässyt uimaan lupasin hänelle, että hän pääsisi sitten hiihtämään! Joulupukki toi hänelle toivomansa sukset mallia Angry Birds, ja niinpä me lähdettiin testaamaan niitä hiihtotunneli Paippiin. Pirkkis oli ihan tulessa! Hän on puhunut hiihtämisestä jo niin pitkään, että oli jo aikakin päästä testimään. On se kyllä surullista, että tammikuussa on niin lumetonta ja sateista, että lapsen eka hiihtokokemus tapahtuu tekolumen avulla tunnelissa. Tähän on tultu.

Paippiin päästyämme tiedustelin vähän toimintaohjeita ja nuori miekkonen ohjasi meidät oikeaan paikkaan. Olin soittanut etukäteen ja varmistanut, että 3,5-v "hiihtäjä" saisi ensinnäkin tulla kokeilemaan suksiaan ja että saisinko minä kävellä vieressä. Totta kai! Ja mitään ei tarvinnut edes maksaa, koska Pirkkis oli niin pieni eikä mulla ollut suksia. No nyt oli sitten niin hyvää palvelua, että!

Tahisin epätoivoisen kauan Pirkkiksen suksien siteiden kanssa ja muutaman hevonvitun haalarin lahjetta vasten supatettuani sain ne kuitenkin kiinni ja pääsimme ladulle. Pirkkis oli niin riemuissaan, että se oli suorastaan liikuttavaa! Hän meni tuon tuosta nurin, mutta ei lannistunut lainkaan vaan sohi menemään sellaisella innolla, että aivan sydäntä lämmitti. Ja koko lenkin eli 700 metriä hän jaksoi lipsua eteenpäin yhtään hermostumatta!

Havuja perkele!

Kiinnitin surullisena huomiota siihen, miten aikuiset ihmiset suhtautuvat pikkuiseen hiihtäjään. Radalla meni kaksi latua vierekkäin, eli muut pääsivät kyllä sujuvasti ohi. Ei hymyn hymyä. Ei kannustusta eikä tsemppaavaa kommenttia aloittelijalle. Tyhjä ilme naamalla suksitaan ohi välittämättä pyllähtäneestä lapsesta tuon taivaallista. Vitun suomalaiset, ei siihen voi muuta sanoa.

Pirkkis oli kuitenkin hyvin ylpeä ja tyytyväinen suoritukseensa, eikä suotta. Ensi kerralla pitää ottaa omat sukset mukaan ja yrittää suoriutua samanlaisella asenteella. Ei haittaa lipsuminen eikä kaatuminen! Hymyillen vaan ylös ja monoa toisen eteen! Not gonna happen.

Latasin tähän videonkin, mutta en ainakaan itse saa sitä näkyviin...