Carenan näppärät tuplat, joihin molemmat lapset pääsee kivasti ISTUMAAN.
Vauva kaupan pihalle vaunuun nukkumaan, Pirkkikselle juutuubi käteen ja eikun katsastamaan tarjontaa. Kyllä muuten sporttivaatteet osaa olla nättejä! Tosi hienoja värejä ja malleja oli koko kauppa täys. Lähdin oikeastaan hakemaan itselleni uusia ulkoilukenkiä. Vanhat oli jo melkoisen kerppaiset ja toisesta oli nauha katkennut kahdesti... Tosi näppärät solmia. Löysinkin pikapikaa hienot ruskeat Merrellin talvikengät, jotka tuntui niin hyvältä jalassa, etten muita kokeillutkaan. Ostin myös kengännauhat niihin vanhoihin kenkiin. Niitähän voi pitää vielä vaikka pihahommissa.
Sitten purjehdin jumppavaateosastolle. Aloitin nimittäin vaihteeksi uuden tanssiharrastuksen! Heels korkokenkätanssia! Semmosta Beyoncé-tyyppistä upeaa, seksikästä ja naisellista pershenpyöritystä. Siis jos sitä osaa. Mä en osannut ja ekan tunnin jälkeen itkin katkerasti ja rypesin itsesäälissä oikein kunnolla. Siihen saattoi vaikuttaa vähän myös se, että olin melkoisessa darrassa ja nukkunut noin neljä tuntia (ladies' night). Toisella kerralla meni jo paaaaaaljon paremmin! Joo eli ostin sitä varten sitten uuden kauniin topin.
Sittenhän mä tajusinkin, että siellä liikkeessä oli kaikki sukset ja sauvat ja monot -50%! Mietin, että mähän en olekaan muuten pitkään aikaan luisteluhiihdellyt. Siltä seisomalta mä ostin ittelleni uudet luistelusukset, sauvat ja monot! Kerta halvalla sai. Myyjä vielä laittoi niihin jotain luistovoidetta, ja Mies kävi hakemassa ne illalla. Hänellekin iski joku käsittämätön hiihtohimo ja hänkin osti saman setin itselleen! Kohta me suksitaan tuolla koko perhe niin et lumi vaan pöläjää.
Mähän menin tietenkin niitä heti illalla testimään tuohon lähipurtsalle. Siinä ladulla huojuessani ja suksia kiinnittäessäni mä koitin muistella, miten pitkä aika siitä onkaan, kun olen viimeksi luistellut ja sittenhän mä muistinkin, että ai niin enhän mä ole koskaan ennen luistellut. No ei se midistä, mä oon kuitenkin rullaluistellut aika paljon ja mulla on siihen soveltuvat sauvatkin, eli ei se nyt niin vaikeeta voi olla.
Mulla oli langattomat kuulokkeet päässä ja painoin Spotifysta mun bilelistan soimaan. Ajattelin, että mahdollisten, joskin melko epätodennäköisten takaiskujen sattuessa menevä musa vähän laimentaisi vitutusta. Eka biisi oli sattumalta Flo Ridan I Cry. Kuis sattuski.
Hintalappu vielä läpätti sauvassa, kun meikä lähti sohimaan eteenpäin. Ai perse ku se olikin raskasta! Eniten otti nilkkaan ja penikoihin! Periaatteessa tekniikka oli hallussa, mut käytännössä sekä keskivartalon että reisien lihakset oli niin löysässä kunnossa, etten kyennyt pitämään sitä oikeaa asentoa ja rytmiä kovinkaan tehokkaasti yllä. Jerkku loppui noin kymmenen metrin jälkeen. Siihen heilumiseen ja lipsumiseen meni niin paljon energiaa, että mä pidin vähän väliä happitaukoa. Jengi hiihteli ohi ja mä seisoin keskellä väylää puhisemassa.
Seuraava biisi listalla oli Anssi Kelan 2080-luvulla. Ajattelin, että mäkin pääsen siihen menessä jo varmasti kotiin täältä. Potkuttelin silti sitkeästi eteenpäin! ...pikkupäissään kesäiltana, pisteli Anssi menemään kuulokkeissa. Ollapa, saatana.
Hiihdin kuitenkin urheasti reilut pari kilsaa ja kaaduinkin vain kerran. Vähän pelotti kyllä, kun yhdessä kohdassa latu kulki tiheän metsän läpi ja puut kasvoi lähes pururadassa kiinni. Mietin, miten helppo mut olis kuristaa kuoliaaksi painamallla suksisauvaa kurkkua vasten. Lapset jäis ilman äitiä ja korpit nokkis mun ruumiista silmät päästä.
Sitten Anna Puu lauloi, että mä tarviin vielä yhden yön aikaa...hiihtääkseni nää 2 kilsaa! Ja Cyndi Lauper lauloi Girls just wanna ski eiku have fun. Seuraavia biisejä en enää kuullut, kun veri kohisi niin kovin korvissa ja kaikki muutkin aistit oli keskittyneet pystyssä pysymiseen ja siihen, että pääsisin kotiin turvaan pusikossa vaanivilta raiskaajamurhaajilta ja saunaan makaamaan.
Pitäiskö tänään sit vetää vuorostaan pertsaa? Nekin sukset meinaa löytyy. Vaiko pysytellä sisällä, ettei lapset jää orvoksi?
Mä tarviin viel tän yhden yön aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti