Bongasin joku aika sitten Facebookin kautta mainoksen Raision Myllyn tapahtumasta, jossa esiintyy Ryhmä Hau. Pirkkis katsoo niitä silloin tällöin telkkarista, ja vaikka hän ei suuri fani olekaan, ajattelin, että voisi olla hauskaa mennä yhdessä katsomaan niitä. Jokunen muukin oli ajatellut samoin.
Esityksiä oli useita ja me tähdättiin klo 12 show'hun. Ajoin auton suosiolla kolmanteen kerrokseen eli ihan katolle, jonne yleensäkin parkkeeraan Myllyssä käydessäni. Siellä on aina tilaa, eikä tartte kiemurrella ahtaissa pysäköintiväliköissä. Oltiin paikalla varttia vaille ja jäätiin kakkoskerrokseen, josta vielä oli toivoa nähdä lavalle, joka puolestaan oli pohjakerroksessa. Pirkkis pääsi istumaan ihan lasisen kaiteen eteen muiden lasten viereen. Itse seisoskelin parin metrin päässä vaihdellen levottomasti painoa jalalta toiselle ja samalla miettien, kuinka helvetissä tässä jaksaa vielä vartin odotella. Pirkkis ei ollut moksiskaan, hän istui maassa kuin tatti ja kyttäsi alhaalla vilisevää ihmismassaa.
Hetken päästä tilaa ei juuri enää ollut ja silti lisää perheitä virtasi paikalle. Moni jäi melko kauas kaiteesta eli heillä ei ollut mitään toivoa nähdä vilaustakaan esityksestä. Seisoin muutaman äidin kanssa rintamassa ja siirryimme taaksepäin sitä mukaa, kun lisää lapsia saapui. Yksi äiti kysyi multa että anteeksi, voiskohan mun pojat tulla tähän. Vastasin että tietty, en ole itse kauhean kiinnostunut kyseisistä hahmoista ja pystyn juuri ja juuri tekemään tilaa pienille faneille.
Tällaisen mekastavan laitoksen ostin kummitytölle 2-v lahjaksi, mutta muuten on jäänyt vähän vähälle kosketus näihin hahmoihin. Lahja oli kylläkin mieluinen saajalleen!
Huomasin sitten, että ihan kaiteen vieressä, siis paraatipaikalla, seisoo kaksi aikuista vieretysten ja heidän vieressään töröttää vielä kaiteen suuntaisesti ostoskärry. Nehän vei tilaa yhteensä kaksi metriä! Kaksi lasta istui kärryssä. Astuin vähän lähemmäs ja koputin miestä olkapäähän. Ehdotin kohteliaasti, että jos heidän lapset voisi mennä myös lattialta katsomaan ja ostoskärryt siirrettäisiin käytävälle. Joo, minä kyllä siirryn kun tämä esitys alkaa, vastasi äijä. Sanoin vielä, että tuossa takana on aika paljon lapsia, jotka haluaisivat nähdä esityksen. "Minä siirryn, kun tämä alkaa." Aha, joo, eli sun mielestä on hyvä idea lähteä sitten sen valtavan ostoskärrys kans vittuun siitä edestä rynnimään lapsilauman läpi, kun esitys alkaa ja lasten olis jo kiva nähdä? No mikäs siinä.
Omat kiinnostuskiikarini olin jättänyt kotiin, mutta kiinnitin kyllä hämmentyneenä huomiota siihen, kuinka paljon aikuisia faneja Ryhmä Haulla vaikutti olevan. Itse en ole nähnyt jakson jaksoa, mutta ilmiselvästi rakkilauma viehätti moniakin aikuisia. Niin sankoin joukoin he olivat nimittäin parveutuneet aivan lavan reunan tietämiin ja samoin kakkoskerroksen kaiteiden eteen. Voi Jeesus kun alkoi vituttaa! Aivan siis sairaasti. Oikeastiko sinun täytyy nähdä tämä esitys sen kustannuksella, että joku metrin korkuinen jää sun taakse hartiat lysyssä ja leuka rinnassa? Sanoin yhdelle toiselle vanhemmalle, että ne olis voineet kuuluttaa, että vain lapset eturiviin! Tämä vastasi, että kyllä ne on kuuluttaneetkin, ja että ostoskärryt ja lastenrattaat myös pois edestä. Jestas sentään. Ei koske mua ja mun ostoskärryä!
Joku juontaja nousi lavalle avaamaan show'ta ja se ukko tosiaan lähti tulemaan sen kärrinsä kanssa eturivistä vähän taaemmas. Hyvä kun ei marttyyrin kruununsa ottanut kattoon kiinni. Hän jäi mun selän taakse pitämään leiriä. Yksi isoäiti tuli siihen kahden pojan kanssa, tuuppas ne edelleen ja sanoi, että menkään sinne eteen, sinne vaan siitä niin, kyl sieltä paikka löytyy. Niinpä. Jonkun muun paikka. Se on ihan hyvä jo lapsena oppia, että ketkä vitun muut. Tolleen munkin pitää alkaa Pirkkistä opettaa. Kurkkasin muutamaan otteeseen, että hän pärjäilee siellä eturivissä. En olisi ihmetellyt, vaikka hän olisi maannut siellä naama liiskaantuneena lasiin, kun muut mukulat tungeksi innokkaasti selän takana. Hän kun ei osaa raasu yhtään puolustautua.
No, sit se esitys vihdoin viimein alkoi. Se kesti tasan 11 minuuttia. Olis ollut hauskaa, jos taustalla olisi voinut soida se tunnari! Ryhmä Hau, Ryhmä Hau, auttaa siellä täällä ja niin edelleen. Ei, siellä soi pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat ja Robin. Muita lauluja mä en kuullut, koska purin turhautumistani huutamalla sisäänpäin. Täyttä kusetustahan se oli, mutta toki tarkoitus olikin vain houkutella ostovoimaa kauppoihin.
Käsittääkseni niit rakkeja on enemmänkin kuin ne kaksi kappaletta, jotka siellä nyt pyöri. Samppa ja mikä se toinen nyt olikaan, Katka. Kata. Kaika? Muut ei nyt kuitenkaan olleet kerinneet muilta seikkailuiltaan paikalle.
Esitys loppui yhtä nopsaan kuin oli alkanutkin. Odottelin Pirkkistä siinä käytävällä ja muutkin ihmiset lähti hajaantumaan pikku hiljaa pois. Yhtäkkiä se ostoskärryisä tuli mun takaa ja sanoi: "No niin, toivottavasti sä olet nyt tyytyväinen, kun mun lapsi ei nähnyt mitään kun hän ei uskaltanut olla yksin katsomassa esitystä." Mitä vittua! Sen verran munaa hänellä ei ollut, että olisi jäänyt keskustelemaan asiasta, vaan hän marssi mielenosoituksellisesti menemään! Kysyin, että anteeksi mitä! Hän huusi olkansa yli: "kuulit kyllä!" Huusin takaisin, että kasvapa aikuiseksi. Mutta mitä vittua se olis auttanut, hänhän oli aikuinen ja niin oli kaikki ne muutkin pässit, jotka ei ymmärtäneet, että lasten tapahtumassa yleensä lapset on keskiössä.
Katsoinkin jossain vaiheessa, että toinen niistä mukuloista istui ostoskärryissä katsomassa youtubesta jotain. Todennäköisesti sai sitä kautta paremman elämyksen... Onhan se kurjaa, jos lapsi ei uskalla olla kahden metrin päässä vanhemmastaan, mutta silloin hän taitaa vielä olla liian pieni tai arka moisiin tilaisuuksiin. Olis nostanut sen lapsensa vaikka hartioilleen. Äijällä oli sen verran mittaa, että päänsä yläpuolelta lapsi olis nähnyt hyvin vaikka vähän taaempaakin.
Niitä hahmoja olisi päässyt vielä halaamaankin. Tai ainakin periaatteessa tällainen mahdollisuus olisi ollut. Käytännössä jono oli aivan jäätävän pitkä, enkä maininnut Pirkkikselle halaistua sanaa moisesta. Pois lähtiessä rullaportaissa kuulin vielä, kun juontaja totesi mikkiinsä, että halitreffit jatkuvat vielä pari minuuttia. Siinä kohtaa jono oli varmaan 200 metriä pitkä. Onnea vaan siihen jonottamiseen.
Ei se silti ihan paska reissu ollut. Käytiin syömässä ja Pirkkis sai muutaman pääsiäiskoristeen rairuohon sekaan törkättäväksi. Ja ne leikkipaikat on siellä ihan kivoja. Me istuskeltiin äitin kanssa kahvilassa ja mussutettiin porkkanakakkua sillä aikaa, kun Pirkkis viiletti tukka putkella viereissä liukumäessä.
Summa summarum: Myllyyn joo, Myllyn lasten tapahtumaan nevö evö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti