Mies latoi astioita tiskikoneeseen ja ihmetteli, mikä kinnaa, kun koneen ovi ei meinaa mennä kunnolla kiinni. Huomasimme, että ovi hankasi viereisen alakaapin sokkeliin. Sehän on lastulevyä ja pian selvisi, että sokkeli on turvonnut. Ja se, hyvät naiset ja herrat, johtui siitä, että lattialla tiskikoneen ja kaapin alla oli vettä.
Tiskoneen alla oli sellainen muovinen turva-allas, joka nyt tuollaisten vettä käyttävien kodinkoneiden alla tapaa olla. Vesi oli kuitenkin sen muovin alla. Osa vedestä oli jo kuivunutkin. Sen huomasi lammikoiksi kuivuneesta purusta, jota kaapin alle oli jäänyt poraamisesta.
Ei muuta kuin soittoa putkimiehelle. Hän tulikin seuraavana päivänä katsomaan tilannetta ja totesi, että mitään virhettä ei löydy mistään, asia on täysi mysteeri. Meitä tapahtunut ei varsinaisesti yllättänyt, koska tiskikoneen oli asentanut se sama jantteri, joka sai tiskialtaankin vuotamaan kahdesti ja pyykkikoneenkin kerran. Emme olisi ihmetelleet, vaikka vettä olisi ollut asennuksen jälkeen lattialla ja äijä olisi vaan lykännyt koneen siihen päälle.
Lattia kuivattiin ja asia jäi siihen. Pidimme tiskikonetta hetken keskellä lattiaa ja allaskaapit purettuna, jotta näkisimme, jos vettä vielä tulisi. Ei tullut.
Kunnes taas tuli. Tällä kertaa vähän vähemmän, mutta jälleen vettä oli päässyt vuotoaltaan alle, josta se virtasi iloisesti lattialle lammikoksi. Kuivasimme sen ja aloimme jo miettiä, pääseekö vettä vuotamaan omasta käytöksestämme johtuen: avaammeko vaikka tiskikoneen oven huolimattomasti, jolloin vettä roiskuu lattialle pikku hiljaa. No juu ei. Jälleen kone oli irti paikoiltaan ja allaskaapit keskellä lattiaa, jotta vuotokohta selviäisi. Ei selvinnyt emmekä nähneet, mistä vettä lattialle pääsee.
Kolmas kerta toden sanoo. Putkimiehelle jälleen soitto ja jälleen samainen toteamus: mysteeri. Siinä kohtaa olisi luullut häntäkin kiinnostavan vähän perusteellisemmin selvittää asiaa. Valitimme (jälleen) työntekijästä, joka koneen oli alun perin asentanut ja sanoimme, ettei ihminen voi omassa kodissaan elää niin, että joka päivä on kytättävä sydän syrjällään ja verenpaineet kaakossa, onko lattialla vettä. Että laatuun ei tässä nyt ainakaan voida olla tyytyväisiä. Niin, hän tyytyi toteamaan.
Kysyin vielä tältä putkimieheltä ensimmäisen vuodon jälkeen, että onko tästä voinut syntyä vesivahinko. Tiskikone kuitenkin on aivan seinässä kiinni ja vettä oli tullut lattialle aivan seinän viereen. Kuuluisat viimeiset sanat: Eeeeeei tästä mitään vesivahinkoa ole tullut, ei tällaisesta, näin pienestä vesimäärästä.
WRONG! Nyt on keittiö purettu ja lattiat revitty vittuun sekä keittiöstä, että Pirkkiksen huoneesta, joka on keittiön seinän takana. Että saatiin siitä uudesta keittiöstä kuitenkin neljä kuukautta nauttia. Vakuutusyhtiöltä tuli jäbänderos tekemään mittauksia ja kosteusmittari piipitti liian kovia arvoja. Kosteus oli päässyt kipsivalun läpi eristysstyroksiin ja pohjalaattaan asti.
Ei siinä sitten muu auttanut kuin tilata purkuhommat alkaviksi. Kuivatuslaitteet on hurisseet keittiössä nyt kolmatta viikkoa. Ne kuulostaa siltä, kuin olisi viisi liesituuletinsa päällä samaan aikaan. Sinänsä yllättävän hyvin niiden kanssa ollaan totuttu elämään. Ei ne oikeastaan häiritse muualla kuin keittiössä, siellähän se kovin hurina ja puhallus on. Onneksi mä en olekaan keittiöihminen. Mutta eihän se mitään riemua ole kun ei ole kaikkia kaappeja ja tasoja käytössä, ei tiskikonetta, ei hellaa.
Puolet keittiöstä poissa pelistä
Kuivurit. Toinen puhaltaa lämmintä ilmaa lattiaan ja toinen poistaa kosteaa ilmaa ulos.
Mukavaa astella näiden letkujen yli päivittäin.
Että on tässä vähän vituttanut.
Olen yrittänyt karvaiden kyynelten keskellä ajatella positiivisesti: ei käynyt tulipaloa, eli meillä on vielä koti, jota kuivattaa. Meillä ei ole syöpää, lapsilla ei ole syöpää... Ei auta, vituttaa silti. Kuivaajamieskin koitti lohduttaa, että tämä on kuitenkin melko pieni vesivahinko, ja että onneksi se havaittiin suht ajoissa. Ei sitä silti tiedä, kuinka kauan vettä on päässyt lattialle. Ilmihän se tuli marraskuun lopussa, mutta kodinkoneethan asennettiin syyskuussa.
Nyt sit vaan kuivatellaan. Mieluummin pari viikkoa liian kauan kuin liian vähän. Pirkkistä tämäkään asia ei ole hetkauttanut. Hän vaan totesi että onpa keittiö nyt siisti. Siis kun kaapit purettiin pois...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti