Foto ois kiva

Minä: Mun pitäis varmaan liittyä sinne Tinderiin. Siel on niitä kaikkia hienoja kuvia, joita voi ihailla ja jotenkin tallettaa muistiin sinne omalle käyttäjätilille.

Mies: Eiks Tinder ole se seuranhakupalvelu?

Minä: Niin siis joo, eiku siis Pinterestiä tarkoitin!

Freudilainen?

Rakkaudesta puutarhaan

Toukokuu on ehdottomasti mun lempikuukausi! Ainakin se on top kolmosessa. Puihin puhkeavien lehtien vaaleanvihreä väri on niin raikas ja inspiroiva, että tekis mieli heittää kuperkeikka! No ei nyt ihan, mutta voisin heittää yhden siiderin huiviini, kun niin tää kesän alku nyt herkistää mua. Mustarastaan ja satakielen iltaista laulua ei vaan voita mikään. 

Jäin juttelemaan naapurin hevosmiehen kanssa tässä yhtenä päivänä, kun oltiin Pirkkiksen kanssa ihailemassa heidän kaakkejaan ja traktoreitaan. Kysyin, voisinko tulla hakemaan heiltä pikkaisen lantaa mun kukille, mihin isäntä heittikin vastatarjouksen, ja lupasi heittää paskat meidän pihalle traktorin kauhassaan! Melko reilua. Nyt mä olen sitten niin sanotusti levitellyt kakkelbergin marjaa pihan täyteen! Se on kyllä palanutta, eikä edes haise. Sanoin vaarallisen lähellä kukkamaatani leikkiville mukuloille, että varokaas sitten, siinä on hevonkakkaa. Johan loppu tenavien touhut. Yksi kysyi, että "ai onks tässä koirankakkaa?" Varmaan olis pitänyt sanoa, että on! Jospa se olisi taannut rauhan rakkaille horsmilleni!

Kysyin kerran yhdestä toisestakin tallista, että saisiko heiltä ottaa vähän kukille lannoitetta. Jos hinnasta sovitaan, sanoi äijä, jolle oltiin just maksettu pari satasta muista tuotteista. Mitä jumalauta? Mä sitten kostoksi keräsin metsätieltä muovikassiin just niiden hevosten kikkareita ihan ilmatteeksi! Mä en paskasta maksa. 

Tänään oltiin äitin ja Pirkkiksen kanssa Uudenkaupungin minifarmi- ja kukkamessuilla. Siellä riitti kaiken maailman elukoita Pirkkiksen ihmeteltäväksi ja minä keskityin kukkasten ihailuun. Bongasin myös tällaisen näytteilleasettajan:

   Virtsa on erinomainen lannoite

Hah hah! In your fucking face! Kukas se taas on edelläkävijä tässäkin asiassa! Tosin on mulle tullut vastoinkäymisiäkin tän kusiasian kanssa. Tässä mun ah - niin kukoistavat krassintaimet ennen kusikäsittelyä:

Ja tässä jälkeen... Voihan pissanliraus. Saattaa olla, et mun laimennossuhde oli vähän pielessä.

Mies etsi itselleen pullonkeräyskassista juomapulloa, mutta lopetti etsinnät muistaessaan, että olin käyttänyt niitä ekolannoituksessani. "Voi vittu enhän mä nyt täältä voikaan ottaa vesipulloa, kun sä oot jumalauta kussu näihin kaikkiin!" mikä oli tietysti hänelle tyypillistä dramaattista liioittelua, koska mähän olin pissinyt vain yhteen pulloon. En vaan enää muistanut, että mihin niistä, joten hän jätti juomatta. Kyllä Bear Gryllskin neuvoo juomaan omaa virtsiä hätätilanteessa niin ei se nyt niin vaarallista ole.

Tässä kuvia mun kauniista kukista:

   Viimevuotinen äitienpäiväruusu pukkaa ylös!

   Tulppaanit ja kevätkaihonkukat

   Kevätesikot ja etualalla vielä kukkimattomat karpaattienkellot

Tässä on mun viidestä rodosta pienin. Se on kyllä jo kuusi vuotta vanha, mutta pieni se on siksi, että Mies ajoi sen yli ruohonleikkurilla, koska HÄN EI HUOMANNUT SITÄ!!! Pienemmästäkin on ihmisiä tapettu.

 

Yks juttu mua kyllä sylettää. Tämä kirsikkapuun kuvatus on jo viisivuotias! Miten se voi edelleenkin olla noin rääpälemäinen risu? Kusen sen juurelle, jospa se siittä. Ei, kyllä se taitaa vaan vaatia parempaa maata, ei siihen yhden hullun ämmän kusemat nyt auta. 

Kukkien lisäksi olen operoinut myös restauroinnin saralla. Olen nimittäin pessyt ja öljynnyt takaterassin aitaa. Ei oikein meinaa valkoinen maali pärjätä tolle metsänvihreälle.

   Green is the new white...

   Levä taipuu sittenkin juuriharjan edessä!

Mieskin on saanut jotain aikaiseksi, vaikka ei viime aikojen metsästys- ja kalastusreissujen määrästä kyllä uskoisi. Tässä hän nikkaroi leikkimökin kuistia:

Teräväsilmäinen naapurin pimatsu huomasi, että leikkimökkiin oli unohtunut yksi limsatölkki! Kappas vaan, taitaa olla jonkun asennuslimsa.

   Tyypillinen työnjohtaja. Istutaan tumput suorina ja tuijotetaan suu viivana muiden raatamista.

Kummitäti hoitaa letit ja muut

Lettikurssi lähestyy! Kesäkuun alussa vedän semmoset pitkot kaikkien tukkiin, että oksat pois! Pirkkiksen keesi on sen verran lyhyt, että siihen ei ihan vielä ranskista saa letitettyä. Mutta pian, pian! :)

   Hapsukutri ❤️

Facebookissa tuli muuten tällainen jonkun hiusryhmän jakama kuva vastaan. Mä kyllä vähän ihmettelen, että miten ykköskuvasta on päästy kakkoskuvaan? Ekaks on pelkkä pehko ja sen jälkeen hillitön piiska? Ei tollasella ohjeella voi kukaan onnistua, en ainakaan minä.

Pyysin kummityttöä kurssille hiusmalliksi. Olin iloisesti yllättynyt, kun esiteinineitokainen suostui lähtemään lame-ass kummitätinsä letitettäväksi! Mukava niin. Hänellä on pitkä ja paksu tukka niin saan käänneltyä ja väänneltyä siihen vaikka mimmoset sykeröt. 

Ehdotin viime vuonna samaiselle mimmille, että ostaisin hänelle synttärilahjaksi liput Tukholmaan One Directionin keikalle, jos hän saa jonkun lähtemään sinne kaveriksi. Tyttö oli kova fani; ostelin hänelle lahjaksi muun muassa 1D parffyymiä ja suklaata! Itse olin maha pitkällä pystyssä ja keikan aikaan vauva olisi ollut kuukauden ikäinen, ettei oikein poppikonsertit silloin sopineet meikäläisen pirtaan. Surkeaksi epäonneksi tyttö ymmärsikin niin, että MINÄ lähtisin hänen kanssaan hihhuloimaan Ruotsiin! 12-vuotiaalle oli sitten kiva yrittää selittää, että ei me nyt kyllä lähdetä mihinkään... Vitutti kuin pientä eläintä, kun olin moisen pettymyksen tuottanut.

Mitä mittään, sain sitten vahingon korjattua biiiiiiig time, kun Daireksönit ilmoittivat saapuvansa Suomeen! Hiiuli hei! Ostin liput itselleni, kummitytölle ja hänen siskolleen saman tien! Oli muuten vähän saatanan kalliit liput. Eipä tuo mithän, onneksi vääryys olisi viimein korjattu ja saisin järjestettyä jymy-yllätyksen joululahjaksi!

Sitten yksi kaunis päivä sain kummitytöltä viestin, jossa hän kertoili kuulumisia ja ilmoitti samalla myös, että hän ei sitten muuten enää tykkää One Directionista. Justiis juu voi vittulan väki. Oikeasti, ei pystynyt olemaan edes totta! Varmaan jouluna vähän naamat venähti, kun kummiämmä oli mennyt kuin mennytkin ostamaan liput keikalle, vaikka mokoma pumppu on jo ihan so last season. Tykkäävät nykyään k-popista. Jos joku uuvatti ei tiennyt niin se meinaa etelä-korealaista musaa. 

Kaikkea sitä saakin kummin urallaan kestää. Mä tykkään itekin kuunnella niitten musiikkia, samoin Pirkkis! Se hajuvesikin tuoksu tosi kivalta, suihkin sitä vähän ittenikin päälle. Ne suklaat maistui kans hyvältä, söin muutaman kun Grouponista niitä sai muistaakseni 15 patukan paketissa niin en kai mä nyt niin montaa voinut pois antaa. Kyllä mummielestä 3-kymppinen voi hyvin fanittaa 16-vuotiaita poikia, ei siinä mitään pahaa ole! Eikä edes laitonta.

Tonight let's get some and live while we're young!

   Toi yks jätkähän jo lähti haneen koko bändistä! Voikohan lippujen hinnasta pyytää alennusta?

Liinat kiinni!

Hommasin kulmakaapin. No oli pakko! Sain sen nimittäin ilmaiseksi. Facebook-kirpputori, tuo toiveiden täyttäjä. Bongasin sieltä erään rouvan ilmoituksen, jossa hän tarjosi veloituksetta kulmakaappia, sohvaryhmää ja tuoleja. Olin juuri ihastellut sisustuslehdestäni styleksi tuunattua vanhaa kulmakaappia, enkä epäröinyt sekuntiakaan, vaan näpytin jollaani rouvan numeron. 

  Hiomaton timantti!

Sovimme treffit samaksi päiväksi! Olimme äidin ja Pirkkiksen kanssa lähdössä mökille joka tapauksessa ja sattumoisin myös kaapin koordinaatit osoittivat Taivassaloon. Sain kaverilta peräkärrynkin lainaan, niin ei tarvinnut purkaa saunalautan kattopeltejä omasta kärrystä. Jestas kun taas projektia pukkaa!

Enpähän ollut hetkeen peruutellut peräkärryn kanssa! Käännyin rivitalon pihaan, kaappi sijaitsi ysissä ja mä olin kolmosen kohdalla. No siinähän sitä harjoitusta sitten tulikin. Äiti väänteli käsiään pelkääjän paikalla. "Jos mä menisin ulos näyttämään? Irroitetaan vaan kärry ja työnnetään se perille? Jos sillä myyjällä on kiire?" Vitut sillä mikään kiire ole, minä peruutan tämän kärrin pihaan vaikka henki menisi.

Ja niin se liukui niin sanotusti sukkana pömpeliin! Vartti siinä meni, mutta sain kuin sainkin kärryn suoraan oven eteen. Rouva oli tyhjentämässä palvelutaloon muuttaneen äitimuorinsa kämppää ja sisällä oli muitakin hienoja huonekaluja. Hän oli tyytyväinen päästessään kamasta eroon ja reiluna ihmisenä tarjouduin ottamaan muitakin muorin tavaroita! Sovimme, että jos mummu ei halua säilyttää lipastoja, niin tämä tytär ilmoittaa mulle ekana. Hiano homma. 

No sitten alkoi vaikeudet. Sitomisliinat, nuo saatanan ruumiillistumat maan päällä. Ei ole ihmisen hommaa toi liinojen sitominen meinaan! Runkattiin niitä äitin kanssa edestakaisin mutta ei, joko ne eivät kiristyneet tarpeeksi tai sitten ei saatu sitä metallihäkkyrää enää antamaan löysää. Kyllä alkoi jo vituttaa ja Pirkkikselläkin meni hemet takapenkillä, kun ei hommasta meinannut tulla lasta ei paskaa. Hetken aikaa me siinä rimpuiltiin, mutta sitten Pirkkiksellä repesi perse aivan totaalisesti niin meidän oli pakko tehdä ratkaisuja. Me sitten vaan sidottiin kaappi solmuilla kiinni toivoen parasta ja peläten pahinta eli poliisia. 

Päästiin kummiskin ehjin nahoin mökille perille, onneksi matka ei ollut pitkä ja käsitti suurimmaksi osaksi hiljaista hiekkatietä. Ajoin koko matkan kolmeakymppiä, ettei kaappi lähtisi pomppimaan omia menojaan. 

   "No kyl se siin sen verran pysyy, nyt vittu mennään." Näkee että on ennenkin liinoja sidottu. Arvostan.

Mä en vielä tiedä, mihin kaappi tarkkaan ottaen sijoitetaan, mutta eiköhän sille joku paikka löydetä. Ajattelin suorittaa hiomistyön täällä mökillä, joten voipi olla, ettei sijoituspulmaa tarvitse vielä ihan hetkeen ratkaistakaan. Kattellaan syssymmällä.

Ilmoittauduin muuten lettikurssille! Siellä siis harjoitellaan tekemään hiuksiin erilaisia lettejä. Josko sieltä saisi vähän vinkkiä liinankin solmimiseen.

Päivääkään en vaihtaisi

Mua ihmetyttää tällaiset tekopyhät hurskastelut. Kaikilla ihmisillä on hetkiä tai päiviä, itsellä mahdollisesti jopa viikkoja, jotka vaihtaisin samantien ilomielin pois. Joko unohtaisin ne pysyvästi vaikka hypnoosin avulla, tai sitten poistaisin ne jonkun vaihtoehtotodellisuuden välityksellä hevonhelvettiin elämästäni. 

Yksi surkea muisto on jo ala-asteelta. Kotona olisi pitänyt kutoa jotain lapunpalaa ja sitten liimata se villalappu käsityövihkoon. En osaa kutoa nyt, enkä osannut kutoa silloinkaan. Joitain kertoja naapurin likka kuroi mun puolesta pari riviä siihen naurettavaan vihkoon ja toisilla kerroilla "unohdin" vihkon kotiin ja menin sitten käsityötunnille levittelemään käsiäni. Kässänopettajalla oli jotain mua vastaan ja se be-yotch lähetti mut kotiin hakemaan sitä vihkoa! Jeesus saatana. Tietty mä jouduin menemään itku kurkussa ja tulin takaisin kouluun vihkon kanssa, joka ei yllätys yllätys sisältänyt yhtään riviä kutomista. Opettajanarttu sitten piti puhuttelua mulle kaikkien muiden tyttöjen edessä ja syytti valehtelusta ja laiskuudesta. Vihasin käsitöitä vuosikausia. Noin, siitä voisi lähteä ensimmäinen muisto, morijenttes.

Deletoitavien päivien joukossa saattaisi olla myös joitain rumempaan sukupuoleen liittyviä muistoja. "En olisi se ihminen, joka olen nyt ilman niitä tapahtumia." Kyllä olisin, ei vaan tarvittisi hävetä ja puistella päätään niitä hetkiä muistellessaan. 

Suomalaiseen mentaliteettiin vissiin kuuluu tämä kuvankin sanoman mukainen ääretön nöyryys. Ole kiitollinen siitä, mitä sulla on, vaikka se oliskin surkeaa, koska marttyyrin kruunu kimaltaa kirkkaimmin. Älä valita vaan mene eteenpäin kuin mummo lumessa. Tai voit valittaa sydämesi kyllyydestä, mutta muista kuitenkin esittää kiitollisuutesi lopussa. 

Luin kerran artikkelin eräästä äidistä, jolla oli kaksi esiteini-ikäistä erityislasta. Jutussa äiti kertoi, minkälaista hänen arkensa on: lapset paskoo sisälle ja päälleen ja repii vaatteitaan yltään ja rikki, lyö äitiä ja käyttäytyy muutenkin väkivaltaisesti (toki joskus halaavatkin), ruoka-allergioita piisaa, isäpappa ei ole kuvioissa, eikä kuntakaan oikein maksa semmosta tukea kuin pitäisi. Äiti oli ollut uupunut, masentunut, yksinäinen ja epätoivoinen. 

Mutta päivääkään en vaihtaisi pois, kirjoitti äiti lopussa. Siis vittu mitä? Varmana vaihtaisit! Miksi sitten kirjoitit koko tarinan? Mä en ymmärrä tollasta yhtään. Ihan kuin ei saisi myöntää, että oma elämä on kamalaa! Tämä äiti ei tietysti halunnut kenenkään ajattelevan, etteikö hän rakastaisi lapsiaan, vaikka ne tekivätkin hänen elämästään helvettiä. 

Niin sanotun tavallisen vanhemmankin elämä on välillä melkoista selviytymistaistelua (jolloin on muuten superia lukea facesta jonkun propellipään jakaman kasvatusohjeen, kuten älä huuda kakaroille), saati että sun lapset lyö sua, eivätkä ehkä ota mitään muuta kontaktia, kuin väkivallan! 

Itse samassa tilanteessa vaihtaisin tasan hetkiä, päiviä ja koko lapsen sairauden pois, eikä siinä ole mitään hävettävää, koska kukaan ei halua, että oma lapsi on millään tavalla sairas. Yhden kehitysvammaisen lapsen äiti kirjoitti joskus taas jossain enmuistamissävauvalehdessä, että ei haluaisi vaihtaa lapsestaan sitä kehitysvammaa pois, vaikka pystyisi. Järkyttävästi sanottu mun mielestä. Ei sun tartte lapsen sairautta rakastaa vaikka lasta rakastatkin.

Vaikka Pirkkis on vasta vuoden, vaihtaisin jo nyt joitain hetkiä pois. En tosin hänestä johtuvista syistä, vaan itsestäni. Esimerkkejä heippa teille-hetkistä:

- Olen huutanut koiralle kurkku suorana lapsi sylissäni niin, että lapsi on alkanut itkeä. Delete.

- Olen pamauttanut hänen päänsä kattoon jo kolmesti nostaessani hänet leikkisästi ilmaan. Hän itki 2/3. Delete.

- Olen sanonut syliin pyytävälle lapselle, että "odota hetki, äiti kirjoittaa vielä äkkiä tän päivityksen/pelaa tän kentän loppuun/julkaisee vielä blogikirjoituksen." Delete.

Nämäkin olivat melko kepeitä mokauksia, mutta en jäisi kaipaamaan noita tilanteita, vaikka ne vaihtuisivatkin johonkin. Voisin vaihtaa ne vaikka urheilusuorituksiin!

Muru Murolaisen syntymäpäiväjuhlat

Edellisestä pahanilmanlintu-päivityksestäni huolimatta Pirkkis-murun synttärijuhlat onnistuivat oikeinkin mainiosti! Saatiin kaikki leipomukset valmiiksi enemmän tai vähemmän ajoissa, mutta onneksi kutsuvieraiden joukossa ei ollut kuin omaa väkeä, joten kukaan ei vetänyt hernettä nenäänsä, vaikka emäntä(koululainen) hääri essussa vielä ensimmäiset puoli tuntia ja söhersi suklaata kakun kuorrutukseen hikikarpalot otsalla kimaltaen. 

Juhliin oli kutsuttu vain mummit ja kummit sekä heidän perheensä. Yhteensä pippaloitsijoita oli 19 hengen verran. Muutama kutsuttu oli estynyt osallistumaan. Pirkkiksellä oli hieno (no joo se toiseksi hienoin...) vaaleanpunainen vähän sifonkinen perhosmekko, valkoiset sydänsukkapöksyt ja valkoinen bolero. Hapsutukkakutreillaan hänellä oli pieni ruusuke, joka kuin ihmeen kaupalla sai olla sankarittaren päässä koko päivän! Yleensä hän kiskoo kaiken irti heti, kun jokin vain koskettaakin hänen pikku kuuppaansa.

  Pahvilaatikko on paras lahja.

Lahjojakin vieraat tietysti toivat, ja ne olivat oikein mieluisia etenkin äidille. Pirkkis sen sijaan oli enemmän kiinnostunut kiipeämään lahjojen mukana tulleiden pahvilaatikoiden päällä ja esitteli innokkaana vanhoja lelujaan. Onneksi äitinsä on reipas lahjojen avaaja! Kyllä hän sitten päivän mittaan kiinnostui myös uusista saamisistaan. Olin toivonut ainoastaan valkoisia bodyja, koska tykkään käyttää niitä värikkäiden potkupukujen ja housujen kanssa. Siis vauvalla, en itselläni. 

Lahjavuori sisälsi pari lelua, vaatteita, kaulakorun ja korulippaan, nojatuolin, patsaan leikkimökin kuistille, taaperokärryn ja muutaman kirjan. Rahaakin saatiin ei kun siis Pirkkis sai, hän taitaakin olla jo perheen varakkain jäsen! Minä ainakin olen niin perse auki, että sieluun tuulee. Ainoastaan Vape on köyhempi. 

  Muun muassa näin hienoja lahjoja sankari sai! Nojatuolin jalat joku kuka lie asensi vähän vinoon.

Tarjoilujakin kehuttiin kovasti, mistä olin tietysti tosi iloinen. Suolaisina herkkuina meillä oli fetavihersalaattia, sienijauheliha- ja pekonisipulipiirakkaa sekä voitaikinaan leivottuja vuohenjuustopiiraita. Makeaa tarjoilua edustivat kuuluisa britakakkuni ja sitruunasuklainen tiikerikakku. Lisäksi askartelin suklaassa dipattuja vaahtokarkkitikkareita! Vähän mä olin nähnyt hei vaivaa! 

Pirkkiskin sai maistaa ekan kerran elämässään vähän kakkua. Silmät pyörivät päässä ja kieli venyi viisi senttiä, niin hyvältä makeus maistui. Laitan tähän nyt kehuskelukuvia juhlista:

  Koristuksena oli ilmapalloja ja serpentiiniä!

  Mies porasi koivuhalkoon reiät tikkareita varten.

   Kuningatarsuklaabrita. Helppo tehdä, vaatii vain kuusi marenkilevyä. 

   Tähtitiikerikakku

  Tilasin Smartphotolta tällaisen onnitteluviirin, johon sai valita myös omia kuvia mukaan.

Toukokuu on meidän perheessä täyttä juhlaa! On vappua, Vapun nimpparit, Miehen ja Pirkkiksen synttärit, Pirkkiksen nimpparit ja vielä äitienpäivä. Ei ole niin suurta juhlaa, etteikö Emäntäkoululainen onnistuisi!!

Emäntäkoulussa osa 11: Syntymäpäivävalmistelut

Kaksiosaisella kurssilla tutustumme lapsen syntymäpäiväjuhlien saloihin niin järjestelyn kuin toteuttamisenkin tiimoilla. Ensimmäinen kurssiosuus sisältää toimenpiteitä, joita suositellaan vältettävän onnistuneiden juhlien takaamiseksi. Luentomateriaalissa käydään läpi käytännön esimerkkejä tilanteista, joissa jotain saattaa mennä pieleen. 

Toisessa osiossa koululaisemme käyvät juhlien kimppuun ja toteuttavat järjestelyjen pohjalta syntymäpäiväjuhlat niin hyvin, kuin taitavat. Ja emäntäkoululaisethan taitavat!

Kurssi 1, 5 opintopistettä. "Hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty"

- Syntymäpäiväsankarin pukeutuminen. Aloita juhlavaatteiden etsintä pari päivää ennen h-hetkeä, älä suinkaan aikaisemmin. Selaile internetistä kuvia hakusanalla "vauvan juhlavaatteet". Valitse kaunein löytämäsi puku. Älä kiirehdi tilauksen kanssa vaan oleta, että löydät mekon myös kaupasta. Tyydy toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, koska lempimekkoa ei kauppakeskuksen valikoimista löydy. Valittele asiaa tuntitolkulla ulkopuolisille, kuten puolisollesi. Kun vieraat juhlapäivänä kehuvat vauvan mekkoa, vastaa, että kiitos MUTTA tämä ei ollut SE mekko, jonka olisit halunnut ja ala selittää millainen SE mekko olisi ollut. Katso vieraiden vaivaantuneita ilmeitä. 

- Vieraita ei kannata pyytää ilmoittamaan saapumisestaan kutsun yhteydessä. On paljon jännittävämpää arvailla, kuinka monta kakunpurijaa paikalle mahtaakaan saapua.

- Kieltäydy leipomisavusta. Jos anoppi tarjoutuu leipomaan pullaa juhliin, kiitä ja kiellä, koska haluat valmistaa kaiken ihan itse. Osaat itse hienosti, etkä tarvitse muiden apua. Sinä itse. Sinä osaat. Maista anopin tuliaiseksi tuomaa erikoisen hyvää pullaa ja yritä niellä ylpeytesi siinä samalla. Kun marenki menee pilalle kolmannen kerran, voit vaikka yrittää tukehtua siihen ylpeyteesi taikka niihin 12 munaan, jotka tuhlasit. 

- Kieltäydy lastenhoitoavusta. "Eeeeiii tartte, eihän tässä ole paljon mitään enää tekemistä". Saat kyllä ihan kaiken tehtyä rauhassa ja huolellisesti, vaikka vinkuva 1-vuotias roikkuisi lahkeissa. Ruokaostokset, ilmapallojen ja muiden koristeiden hankinta, siivous ja leipominen sujuvat vallan mainiosti ilman apua, olethan täydellinen. Kun synttärisankari aamukuudelta huutelee sängystään, tule järkiisi ja pyydä sittenkin anoppi hetkeksi eli koko päiväksi lasta kaitsemaan. 

- Delegointi. Työnjako on tärkeä osa onnistunutta organisointia. Tehtävien jakamisen voi hoitaa vaikka niin, että sinä meikkaat ja puolisosi pesee lattiat. Huomauta sohvalta puolisollesi, että mielestäsi hän pesee lattian väärin. Muistuta, että olet työskennellyt monta vuotta siivoojana. Kun puoliso kysyy, haluatko itse tulla luuttuamaan, ole kuin et kuulisikaan ja jatka ripsivärin sutimista.

- Tarjoilu. Kuivakakun päälle sulatetaan suklaata. Laita hella täydelle teholle ja polta levyllinen Fazerin sinistä pohjaan. Kaada äkkiä sekaan voita ja kermaa. Heitä hermostuneena rakeiseksi mössöksi kärähtänyt "suklaa" ulos haisemaan. 

   Suklaalevyllisen pilaaminen syö naista.

- Olet päättänyt tarjoilla myös britakakkua. Siihen tulee kaksi kakkupohjaa ja kuusi marenkilevyä, joista neljä heitetään kompostiin. Luota itseesi; resepti ei tiedä paremmin kuin sinä! Sen mukaan vartti 180 asteessa on ok, tosiasissa marenkia kuuluu paistaa tuntineljäviisi sadassa asteessa. Kello on jo klockan ja sinua alkaa pikku hiljaa niin sanotusti vituttaa jatkuvasti pilalle paistuva marenki. Muistele kieltäytyneesi leipomisavusta. 

   

   

   Miten onnistui noin niin kuin omasta mielestä?

- Pienistä epäonnistumisista huolimatta pysyttele rauhallisena. Maltin menettäminen ei nyt tule kyseeseen. "Voi helvetin perse, kaikki menee päin vittua saatana!" ei ole sovelias toteamus. Näe sivusilmällä, kuinka anoppi yrittää peittää lapsesi korvia. 

- Leivontaoperaation päätteeksi on aika siivota sotkut. Käy kotisi läpi huone huoneelta ja varmista, että yleisilme on siisti, esineet ovat omilla paikoillaan, pölyt pyyhitty ja lattia imuroitu. Älä kuitenkaan liioittele! Liika siisteys antaa sinusta kliinisen ja kireän kuvan. Jos epäilet menneesi liian pitkälle, voit lavastaa hikiset tissiliivit riippumaan näytille ja avata pesukoneen luukun, jotta urean tuoksu voi leijailla kodinhoitohuoneesta koko kotiin. 

   Kodissasi ei koskaan oikeasti ole tällaista, mutta aina voi teeskennellä. 

Ei muuta kuin kohti juhlia! Hyvä siitä tulee ja jos ei tule, niin vuoden päästä uusi yritys.

Hirveetä liioittelua!

Yks tuttava oli merkitty vappuna kaverinsa Face-päivitykseen: 

"Kahden tunnin spinningin ja body pumpin päätteeks ollaan ansaittu pieni varaslähtö vappuun ;) Crossfitti onneks aamulla vielä lenkin jälkeen, sit vasta pari Apple lightia :) Love my life, Fit4life"

Nyt vittu oikeesti! Ton on pakko olla läppä. Ja sit tollanen kuva viel mukana. Tyyppi ei varmana syöny sokerihippustakaan noista munkeista ja simat valutti viemäriin. Ehkä söi noi ruusut, vai onkohan noissa nupuissa liikaa kaloreita... Ruusunpiikit pistelee perseessä spinningsatulassa!!

Saatana.

Nimim. Fat4Life