Jäin juttelemaan naapurin hevosmiehen kanssa tässä yhtenä päivänä, kun oltiin Pirkkiksen kanssa ihailemassa heidän kaakkejaan ja traktoreitaan. Kysyin, voisinko tulla hakemaan heiltä pikkaisen lantaa mun kukille, mihin isäntä heittikin vastatarjouksen, ja lupasi heittää paskat meidän pihalle traktorin kauhassaan! Melko reilua. Nyt mä olen sitten niin sanotusti levitellyt kakkelbergin marjaa pihan täyteen! Se on kyllä palanutta, eikä edes haise. Sanoin vaarallisen lähellä kukkamaatani leikkiville mukuloille, että varokaas sitten, siinä on hevonkakkaa. Johan loppu tenavien touhut. Yksi kysyi, että "ai onks tässä koirankakkaa?" Varmaan olis pitänyt sanoa, että on! Jospa se olisi taannut rauhan rakkaille horsmilleni!
Kysyin kerran yhdestä toisestakin tallista, että saisiko heiltä ottaa vähän kukille lannoitetta. Jos hinnasta sovitaan, sanoi äijä, jolle oltiin just maksettu pari satasta muista tuotteista. Mitä jumalauta? Mä sitten kostoksi keräsin metsätieltä muovikassiin just niiden hevosten kikkareita ihan ilmatteeksi! Mä en paskasta maksa.
Tänään oltiin äitin ja Pirkkiksen kanssa Uudenkaupungin minifarmi- ja kukkamessuilla. Siellä riitti kaiken maailman elukoita Pirkkiksen ihmeteltäväksi ja minä keskityin kukkasten ihailuun. Bongasin myös tällaisen näytteilleasettajan:
Virtsa on erinomainen lannoite
Hah hah! In your fucking face! Kukas se taas on edelläkävijä tässäkin asiassa! Tosin on mulle tullut vastoinkäymisiäkin tän kusiasian kanssa. Tässä mun ah - niin kukoistavat krassintaimet ennen kusikäsittelyä:
Ja tässä jälkeen... Voihan pissanliraus. Saattaa olla, et mun laimennossuhde oli vähän pielessä.
Mies etsi itselleen pullonkeräyskassista juomapulloa, mutta lopetti etsinnät muistaessaan, että olin käyttänyt niitä ekolannoituksessani. "Voi vittu enhän mä nyt täältä voikaan ottaa vesipulloa, kun sä oot jumalauta kussu näihin kaikkiin!" mikä oli tietysti hänelle tyypillistä dramaattista liioittelua, koska mähän olin pissinyt vain yhteen pulloon. En vaan enää muistanut, että mihin niistä, joten hän jätti juomatta. Kyllä Bear Gryllskin neuvoo juomaan omaa virtsiä hätätilanteessa niin ei se nyt niin vaarallista ole.
Tässä kuvia mun kauniista kukista:
Viimevuotinen äitienpäiväruusu pukkaa ylös!
Tulppaanit ja kevätkaihonkukat
Kevätesikot ja etualalla vielä kukkimattomat karpaattienkellot
Tässä on mun viidestä rodosta pienin. Se on kyllä jo kuusi vuotta vanha, mutta pieni se on siksi, että Mies ajoi sen yli ruohonleikkurilla, koska HÄN EI HUOMANNUT SITÄ!!! Pienemmästäkin on ihmisiä tapettu.
Yks juttu mua kyllä sylettää. Tämä kirsikkapuun kuvatus on jo viisivuotias! Miten se voi edelleenkin olla noin rääpälemäinen risu? Kusen sen juurelle, jospa se siittä. Ei, kyllä se taitaa vaan vaatia parempaa maata, ei siihen yhden hullun ämmän kusemat nyt auta.
Kukkien lisäksi olen operoinut myös restauroinnin saralla. Olen nimittäin pessyt ja öljynnyt takaterassin aitaa. Ei oikein meinaa valkoinen maali pärjätä tolle metsänvihreälle.
Green is the new white...
Levä taipuu sittenkin juuriharjan edessä!
Mieskin on saanut jotain aikaiseksi, vaikka ei viime aikojen metsästys- ja kalastusreissujen määrästä kyllä uskoisi. Tässä hän nikkaroi leikkimökin kuistia:
Teräväsilmäinen naapurin pimatsu huomasi, että leikkimökkiin oli unohtunut yksi limsatölkki! Kappas vaan, taitaa olla jonkun asennuslimsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti