-Harjasiksä muuten vauvan hampaat aamulla?
-Ei helvetti en, entä sä?
-Juu en.
Näin. Pitää varmaan laittaa kännykkään joku muistutus piipittämään iltaisin! Pirkkis kyllä ottaa harjan suuhunsa ja esimerkin voimalla pyörittelee ja pureskelee harjaa suussaan, mutta eihän sitä nyt voi harjaamiseksi kutsua. Nyt, kun hänellä on kaksi poskihammastakin, niiden perusteellinen putsaaminen olisi ihan asiallista.
Liimaan tän kuvan huussin peiliin muistutukseksi.
Tänään koitin houkutella häntä kuuntelemaan, miten hassunhauska rahiseva ja suhiseva ääni harjasta kuuluu, kun sitä hinkkaa hampaisiin. Lapseni työnsi harjansa Miehen kengänpohjaan ja Vapun vesikippoon ja koitti napata minun harjani omaan suuhunsa samalla, kun tarjosi omaa harjaansa minulle. Pesimme hampaita eteisen lattialla, kuten asiaan kuuluu.
Suhtauduimme asianmukaisella vakavuudella kariesbakteerin välttämiseen ja varjelimme tarkoin Pirkkistä tartuntavaaralta. Ei saa syödä samalla lusikalla, ei saa pusutella suulle, ei saa syödä toisten lasten leluja. Sitten yhtenä kauniina päivänä, kun minä olin varmaankin pyyhkimässä pölyjä tai silittämässä vaatteita tai tekemässä jotain muuta rakentavaa kotihoidollista enkä ainakaan makaamassa sohvalla hokit suorana, hän konttasi vessaan ja pyöritteli suussaan mun ja Miehen sähköhammasharjat, jotka oli lattialla latauksessa. Simmottis. Hän myös rakastaa nuolla kahvimukeja ja niissä lepääviä lusikoita, jos niitä vaan on jossain näkyvillä ja niitähän on, koska mä harrastan mukien viljelyä pisin kämppää.
Ystäväni oli ala-asteella hammaslääkärissä ja kun hän palasi takaisin kouluun, opettaja kysyi, oliko paljon reikiä. "Joo, yhdeksän!" Kertoili kaverini ylpeänä. Pirkkistä odottanee sama kohtalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti