Eilen aamulla sain kuningasidean lahjontakeinoksi hampaiden hoitoon. Olen mukana yhdessä tutkimuksessa ja lahjaksi osallistumisesta sain purkillisen lasten D-vitamiinipillereitä. Uulalaa, mitä herkkua ne ovat Pirkkikselle! Hän napsisi näitä banaanin makuisia ja apinan pään muotoisia pilsuja niin mielellään, että aloin käyttää niitä palkintona hampaiden harjauksesta.
Virhe nro 1: otin pillerin esille ennen, kuin hampaat oli harjattu. Pirkkis fiksaantui pöydällä odottelevaan herkkuun ja veti kunnon kilarit heti, kun ilmeni, ettei hän saisi tabua samantien.
Virhe nro 2: Koitin kesken raivarin selittää ja perustella rimpuilevalle ja kirkuvalle 1-vuotiaalle, että hän saisi vitamiinin heti, kun hampaat olisi harjattu. Melko hyödytöntä.
Menimme sitten hetkeksi ikkunan ääreen rauhoittumaan ja ihailemaan naapurin kissaa, minkä jälkeen koitti uusi yritys. Katos kultaseni kun se menee niin, että ensin pestään vähän hampaita, ja sitten vasta otetaan vitamiini, niin se aina menee (alkaen tänään). Raivari nro 3.
En halunnut haukata liian suurta palaa liian pian, joten kun mielensäpahoittaja aukaisi kitansa ammolleen seuraavaa raivohuutoa varten, sujautin harjan hänen suuhunsa, sutaisin jotain tuntemattomaksi jäänyttä hammasta nanosekunnin verran ja aloitin hillittömän kehumisen. Hyyyyyyväääääää kuuuultaaaa! Just noin! Huomasiksä (et) kun äiti jo sai harjattua? Hienosti meni, eihän ollut yhtään paha! Nyt voidaan ottaa vitamiini. Huuto tyssäsi siihen ja beebis alkoi suu supussa imeskellä uutta suosikkiherkkuaan.
Valitettavasti pillereitä otetaan vain yksi per päivä, eli illalla piti kehittää uusi strategia. Iltaharjaus meni pienemmällä kiukulla, vaikka harjaustehokkuus ei juuri aamuisesta noussut. Tällä kertaa Mies istui sohvalla meidän vieressä ja sai kuunnella, kuinka hauskasti harja suhisee Pirkkiksen suussa. Annetaanko me isin vähän kuunnella, kuinka hienosti sun harja suhisee? Nyökkäys. Joo, noniin nyt isi, kuuntelehan tarkkaan. Suhi suhi. Hiiiiiieeeeenosti!!!!!!!! Saako isi vielä kuulla? Nyökkäys. Suhi suhi suhi. Nooooooiiiiinnnn hyvä Pirkkis! Uh huh, nöyräksi vetää.
Aamulla taas uuteen nousuun. Lapsi kyllä innokkaasti nyökyttelee ja osoittaa vessassa harjaansa, mutta ei sitä saisi ottaa häneltä kädestä. Pitää vissiin ostaa toinen harja, jota hän saa itse pidellä sillä aikaa, kun minä harjaan toisella. Jokaiseen "otetaan tän jälkeen taas vitamiini" ehdotukseeni hän pudisti päätään. Nei nei nou nou.
Sitten sain neronleimauksen. Vappukin tykkää pestä hampaita! Oh shit mikä kovasikavale. Pirkkis kääntyi tuijottamaan pahaa-aavistamatonta koiraa ja ymmärsin, että nyt tämä tilaisuus käytetään niinku niin hyväksi. Kävin hakemassa Vapskin oman hammasharjan ja hain jääkaapista majoneesia, jota pursotin koiran harjan täyteen. Laitetaan reilusti Vapulle tahnaa, niin tulee raikasta! Koira ei ole syntynyt eilen ja se haistoikin heti kusetuksen hajun. Epäluuloisena se kyyläsi sohvan takaa valmiina ottamaan ritolat. Majoneesin huumaava tuoksu kuitenkin tavoitti pian sen kärsän ja se lähestyi varovasti mahdollista ansaa. Nappasin rakin kiinni, kellautin sen selälleen syliini ja aloin harjata. No niin Pirkkis, katoppas, oooooooiiiii kun Vappukin tykkää harjata hampaita! Koira nuoli majoneesia innosta piukeena ja lapsi taputti ihastuneena käsiään! Pointsit kotiin meikäläiselle!
Tämän jälkeen lapsen hampaiden harjaaminen alkoi jo sujua vähän paremmin erityisesti, kun vielä kerroin Vapunkin ihailevan Pirkkiksen reippautta ja puhtaita hampaita. Vapski nuoli maahan heitettyä harjaansa sellaisella innolla, että uskon hänen suoriutuvan kunnialla myös iltaisesta harjaus show'sta (Jälkikirjoitus: juu ei onnistunut enää illalla, vaan koira pakeni sängyn alle...).
Niin ja ai niin, eilen hän oli rosvonnut keittiön kaapista kolme pussia denta sticksejä. Niitä löytyikin sitten jemmattuna ympäri kämppää, muun muassa makuuhuoneen villasukkalaatikosta. Eipähän tartte ostaa hänelle koirien tekohampaita!
Et oo tosissas? Parasta, kun annat minulle kolme pussia denta sticksejä. Kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti