Mielipahan viikonloppu

Tämä viikonloppu on ottanut koville. Meikämummo on ollu ihan ressissä. Tunnekirjoni on vaihdellut raivosta myötähäpeään ja surusta sääliin. Katsoin Hilton!-dokumentin, jossa kuvattiin muutaman helsinkiläisen nuoren, syrjäytyneen aikuisen elämää. Hillitöntä sekoilua, pahaa oloa ja toivottomuutta. Kaikilla oli rikkinäinen ja viinanhuuruinen lapsuus, ja samaa kulttuuria jatkettiin omassa elämässä. 

Yksi oli niin sekaisin, että hakkasi päätään seinään, sängynlaitaan ja pesäpallomailalla. Hän löi puukkoa seinään ja heitteli ulkona puita ja ostoskärryjä ympäriinsä. Säälin rinnalle nousi pelko siitä, että Pirkkis joskus joutuisi vastakkain noin epätasapainoisen ihmisen kanssa.

Toisella tyypillä oli lapsi, jota hän kovin ikävöi ja puhelimessa lupaili tyttärelleen ostavansa tälle kosketusnäyttöpuhelimen, "sitten kun taas tulet isin luo". Tytön vieraillessa isän luona lattialla oli oksennusta ja isä repi tytön nähden kaikki laskunsa ja tytär toisti saman perässä. "Haluatko tehdä paperisilpusta lumisateen?" Lupaava kierre.

Kukaan ei ollut töissä tai opiskelemassa, kaikki joivat koko ajan olutta ja polttivat tupakkaa ja jotain vahvempaa. Yksi tuli raskaaksi ja lapsen synnyttyä loukkaantui, kun sossu tuli kotikäynnille äidin päihde- ja mielenterveystaustan vuoksi. Ikuinen tuli paloi hänenkin huulillaan isosta mahasta huolimatta. Häntä kiinnosti vain laulaminen. Raha näytti kelpaavan, apu, tuki ja ohjaus ei. 

On tosi surullista katsoa, kun nuoret ihmiset, joilla olisi kaikki maailman mahdollisuudet käytettävissään, heittävät kaiken pois. Huonolla lapsuudella ja kasvatuksella (ja kasvatuksettomuudella?) on kauaskantoiset seuraukset. Miksi jotkut pystyvät päästämään irti menneisyydestään ja muuttamaan oman tulevaisuutensa suunnan? Toisissa menee varmaan enemmän jotain rikki.

Toinen itseäni järkyttänyt aihe on ollut suomalaisten, myös omien tuttavieni epäempaattinen suhtautuminen pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin. Ihmisten kylmyys ja ajattelemattomuus on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. 

Ymmärrän hyvin maahanmuuttokritiikin. Hallitsematon pakolaistulva johtaa takuulla ongelmiin, jos tulijoita ei saada kotoutettua uuteen kulttuuriin, he eivät opi kieltä eivätkä saa työtä tai jotain muuta mielekästä tekemistä. Kun taloustilanne on näinkin tiukka, olisi mietittävä hyvin tarkkaan, miten saapuvat ihmiserät saadaan kestävästi mukaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa erityisesti, kun moni kantaa mukanaan syviä henkisiä haavoja sodan ja vainon vuoksi. Huoli on siis varmasti aiheellista.

Huolestuminen tai maahanmuuttopolitiikan kritisoiminen eivät silti ole sama kuin vihapuheet ja lapsellinen, pakolaisten hätää pilkkaava nekruläppä. Facebookissa jaetaan pilakuvia ja kannanottoja, joiden tiedot ovat niinkin luotettavasta lähteestä, kuin mitävittua.com. Faktaa ei ole, mutta se ei näytä kaikkia kiinnostavankaan. 

Tässä on meidän vastaanottokeskus! Siellä ne on kaikki sulassa sovussa; lampaat, intiaanit, kinuskit, hipit, yksisarviset, somalit ja valkonaamat. Kana kusee pönttöön ja koirakin saa nukkua vauvanvaunuissa. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, aamen.

Järkyttävin juttu oli kuva hukkuneesta, rannalla kasvot hiekassa makaavasta 3-vuotiaasta pojasta. Juttuun oli kirjoitettu, että onhan se kurjaa, MUTTA Suomessakin on työttömyyttä ja jotkut joutuvat käymään ihan kirpputoreillakin. Jos tota samaa ajatusta jalostetaan vähän pidemmälle, eläimiäkään ei saisi auttaa, koska on olemassa kärsiviä ihmisiäkin. Miksi jakaa kuva kadonneesta lemmikistä, kun ihmisiäkin on kateissa? Ja niin edelleen. 

Inhimillistä hätää ei kannattaisi vertailla ja kaikkia vähäosaisia elukoista ihmisiin saa auttaa, mutta kyseessä täytyy olla tosi vakava perspektiivin puute, jos pystyy vertaamaan kumiveneestä yöllä mereen putoavia ja hukkuvia ihmisiä kirpputoriasiakkaisiin. Kenenkään ei Suomessa myöskään tarvitse tukehtua kuorma-autoon lastensa kanssa ja sitten muut kattelevat Kympin uutisista iltapalan ääreltä, kun auton pohjan läpi valuu katuun ruumiinnesteitä. Hyi vittu, kanava vaihtoon ja elämä hymyilee taas.

Toisaalta on tietysti hienoa, että suomalaiset alkavat nyt huomata oman maan huono-osaiset ja välittää heistä ulkomaalaisten pyrkiessä meidän ilmaisille lounaille. Mielenkiintoista olisi silti tietää, kuinka moni heistä oli aikaisemmin pätkänkään vertaa kiinnostunut alkoholisteista, pitkäaikaistyöttömistä tai sossunluukuttajista, muuten kuin jakamalla heistäkin lokkijuttuja ja pilakuvia somessa. 

Ihmeen paljon jaksetaan myös hakea syitä pakolaisten hätään heistä itsestään. Kolmevuotiaan pojan isä olisi saanut siskonsa kustantamana uudet hampaat. Siksi, ja paremman elämän toivossa, he yrittivät päästä Turkista Kreikkaan. Oli siis oikein, että perhe hukkui, koska paremman elämän 

tavoittelu on sallittu vain jo valmiiksi hyväosaisille. Keskitytään hukkuneen perheen ja lapsen sijaan isän tekareihin. Miksi? Näyttää siltä, että eniten jengiä jurppii just se, että suurin osa pakolaisista ainakin vaikuttaa olevan nuoria miehiä. Naisia ja lapsia oltaisiinkin ehkä innokkaampia auttamaan. Ehkä.

Kesällä luin uutisista muutamasta suomalaisesta 1-2-vuotiaasta lapsesta, jotka olivat hukkuneet naapurin uima-altaaseen ja kotonaan paljuun. Tuleeko jollekin mieleen tässä kohtaa alkaa levittää surun murtamista vanhemmista pilakuvia nettiin tai syytellä heitä paljun hankkimisesta? Kannattaisi keskittää enemmän energiaa edes muiden ymmärtämiseen, jos ei sitten auttamiseen. Tai vähintäänkin pitää turpa ummessa, jos ei keksi mitään rakentavaa sanottavaa. 

Epäluuloisuutta ja kateutta pakolaisten saamia etuja kohtaan olisi helpompi ymmärtää, jos kantasuomalaiset olisivat heidän takiaan menettäneet vaikka oikeutensa ilmaiseen peruskouluun tai edullisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, tai eivät olisi päässeet kouluttautumaan ja hankkimaan uraa tai jos musulmaanit olisivat vaikka vieneet meiltä kaikki ruuat ja lääkkeet ja tuhkatkin pesästä. Mutta kun en oikein usko, että näin on kenenkään kohdalla. 

Kotona olin niin pettynyt ihmisiin, että koitin purkaa kiukkuani pesemällä kuistia. Siellä mä polvillani jynssäsin juuriharjalla lautaa persvako kohti pilviä paistaen. Paska lähti kuistista, kiukku ei lähtenyt ämmästä. Parasta vaan, kun vetäydyn saunaan höyryämään kilpaa kiukaan kanssa ja hyppään tynnyripommin kylmään mereen ja suljen punavihreän kuplani vetoketjun. Ja huitasen ykkösellä alas yhden Kuivan Omenan.

Aaaaaaaaah. Much better!