Rooros

Mä tuun kylmästä lämpimään...

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin...

Mä vien sut rannalle ja sieltä suoraan baanalle...

Vamos a la playa, o-o-o-o...

Kun mutsi ja Pirkkis otti loman kohti valoo, tuli bailut omakotitaloon...

Katson autiota hiekkarantaa...

Kaksin rannalla yksinäiset...

No niin nyt meni vähän liian pitkälle. Huomenna hei TJ 4!! Kääk. Nyt olen kyllä ihan hyvillä mielin lähdössä reissuun. Joku aika sitten mua ahdisti ihan hirveesti, ja mietin jo Pirkkiksen jättämistä kotiin. Menin erehdyksissäni katsomaan loppujakson sellaisesta sarjasta, jossa pikkupoika oli kadonnut etelänlomamatkalla. En ollut seurannut sarjaa, koska en pysty katsomaan enää mitään lapsiin kohdistuvaa kauheutta tai väkivaltaa oikeastaan muutenkaan. Enkä jännäreitä. Enkä realitya. Rajoittunut, minäkö?

Typerä valehteleva tv-kuuluttajanainen vielä hymyili salaperäisesti ennen loppujakson alkua; kuinka mahtaakaan käydä, löytyykö poika? *Hymyä* Fuckface johdatti mut ihan harhaan ja uskoin onnelliseen loppuun. Ei ollut onnellinen loppu. Olin niin ahdistunut ja itkuinen ja morkkasin itsekkyyttäni ja ahneuttani, kun MUN pitää päästä matkalle ja samalla altistan lapseni lento-onnettomuudelle ja hepatiitille ja ruokamyrkytykselle ja pallokaloille ja haille ja auringonpistokselle ja ennen kaikkea kidnappaajille!! En keksi oikeastaan paljon mitään hirveämpää kuin se, että lapsi katoaisi. 

Muistan joskus vuosia sitten nähneeni joillain lapsilla sellaisia turvavaljaita, joista vanhemmat piti kiinni niin, ettei kersat päässeet säntäämään karkuun. Ajattelin silloin, että on se nyt kumma, kun ihminen ei osaa kouluttaa lastaan pysymään paikoillaan ja että onpas siinä hysteeriset vanhemmat. Nyt mulla on sellaiset valjaat Pirkkikselle. Söpö apinareppu, jonka hännästä mä voin pitää kynsin hampain kiinni. Siperia opettaa ja eritoten nöyristää. 

 Just tämmönen repska meilläkin nyt on lainassa! En ota sitä pois yöksikään.

Reppu oli Pirkkikselle rakkautta ensi silmäyksellä! Hän tepastelee ympäri kämppää reppu selässään. Sain sen lainaksi naapurilta, enkä onneksi joutunut ostamaan sitä. Muita ostoksia tässä on sitten tehty senkin edestä. Rahat on loppu ja velkaa liikaa, ihanhan tässä alkaa tuntua Kreikalta.

Tekemiäni hankintoja:

- UV-uimapuku Pirkkikselle, 35€

- UV-aurinkolasit -//- 26€

- Hepatiittirokote -//- 47€ (näitä otetaan kolme!)

- Passikuvat mulle ja P:lle 52€

- Passit mulle ja P:lle 88€

Yhtenä iltana ajelin Myllyyn Pirren kanssa otattamaan passikuvia. Mentiin Tunnin kuvaan, poseerattiin ja liu'uttiin hetken aikaa liukumäessä sen aikaa, kun kuvia kehitettiin. Sitten mentiin takaisin liikkeeseen. 

- Nooh, tuliko hyvät kuvat? Tytöstä nyt tietysti, äiti ei tainnut onnistua ihan niin hyvin, hehehe, sanoin minä.

- Hyvät kuvat tuli, se tekisi sitten yhteensä 52 euroa, kiitos, sanoi Tunnin kuvan ukko.

- Vittu mitä helvetin saatanaa, ei jumalauta yksi räpsäys voi maksaa noin paljon, mä oon ihan perse auki jo valmiiksi, et sä perkele voi olla tosissas!? Huusi sieluni.

- Visalla, kiitos, sanoi suuni.

Jäätävät hinnat. En voi mitenkään suositella ko. liikettä. Sitä paitsi mun kuva oli ihan ruma.

Nyt kun mä oon joutunut näin paljon pulittamaan matkajärjestelyistä etukäteen niin mä en kyllä ala, jos ne helkkarin pakolaiset on päättäneet kellua Roodokselle! Onko sit kiva uida, kun joku ruumis tarttuu jalkaan mitä. Merileväkin tuntuu inhottavalta jaloissa, saati sit jonkun tyypin hiukset. Yritä siinä sitten iltaisin rentoutua hotellin altaalla, jos joutuu koko aika kuuntelemaan kerjäläisten mellastusta! Joku keikkaa meidän käteisvarannot heti kentällä ja hotelliin pitää navigoida telttaleirin läpitte.

Ei ku niin mä olinkin se suvaitsevainen lähimmäisen rakastaja, meinasi unohtua hetkeksi tässä lomahuumassani. 

Sysimustaa ja mautonta huumoria tiistain kunniaksi.