Kaappi on ollut entisessä elämässään puinen pesukomuutti, jonka joskus ostin kirpparilta. Maalasin sen ja koitin etsiä oveen uudet saranat ja vetimen.
Sitten ovi katosi jäljettömiin! Kolusin koko talon läpi vinttiä myöten, samoin porukoiden talon ja autotallin. Ei jälkeäkään. En keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa, kuin että olen kävellyt ovi kädessäni ympäri Bauhausia, nähnyt jotain mielenkiintoista ja laskenut oven käsistäni. "Eli nyt sitten ruuvihyl...hei wau ihana lamppu!" Sitten olen lähtenyt kassalle se mielenkiintoinen ostos mukanani ja jättänyt oven oman onnensa nojaan. Kävin vielä kyselemässäkin Baukkarista sen perään. "Onko täällä näkynyt sellaista pientä valkoista kaapinovea?" Ei ollut. Tai sitten joku myyjä oli jo ehtinyt sosialisoida sen itselleen huomattuaan sen 40-lukulaisen kauneuden. Vitun rosvot.
No, ei sitä enää parane itkeä sitä paitsi nyt kaapissa on hienot kankaiset ovet! En ollutkaan käyttänyt ompelukonetta sitten seiskaluokan! Jokunen tovi siis kerinnyt vierähtää, no mitä nyt parikytä vuotta. Kerran lainasin työkaverin ompelukonetta, kun sain vaihteeksi jonkun elämää suuremman inspiraation, mutta se projekti kaatui heti alkuunsa. Sain puolakotelon irti koneesta, mutta en osannut laittaa lankaa puolaan enkä koko koteloa enää takaisin koneeseen. Käpy paloi välittömästi ja siihen päättyi se yritys.
Tällä kertaa hermopiuhoja riitti vähän pidempään ja sain kuin sainkin äidin koneella ja avustuksella verhot ommeltua ja vieläpä haastavasta trikookankaasta! Ei sen enempää Eurokankaan myyjä kuin äitikään suositellut trikoota verhokankaaksi, mutta minä halusin tämän tähti-ihanuuden ja sillä sipulit.
Leikkausvaiheessa kankaan ja saksien väliin joutui vahingossa myös äidin vahakankainen joululiina, mutta ei se kuulemma haitannut.
Kotona esittelin kirjakaapin uutta lookkia Pirkkikselle. "Kato kulta, eiks oo hieno! Äiti on ihan itse ommellut sulle pienet ovet sun kaappiin! Hän alkoi itkeä ja repiä verhoa pois kirjojen edestä.
Seuraavaksi surautan samanmoiset verhot kodinhoitohuoneen työtason alle ja sitä seuraavaksi taidan siirtyä jo tilkkutäkkiin. Joka kuuseen kurkottaa, se myös sinne pääsee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti