Ensin me oltiin Pirkkiksen kanssa jossain isossa marketissa ja bongattiin Robbari sattumalta hevi-osastolla. Mietin unessa, kehtaanko mennä häiritsemään häntä nimmari(selfie?)asioissa kesken ruokaostosten, lapsen kustannuksella tietenkin. Pian mun alitajunta jo hävitti Pirkkiksen kuvioista ja olinkin Robinin kanssa kahdestaan jossain juhlissa. Ne oli syntymäpäiväjuhlat, mutta eivät kuitenkaan Robinin. Siellä mä sain hengailla hänen kanssaan, mutta oli siellä muitakin wannabe-seuralaisia ja mä jouduin himmailemaan, etten vaikuttaisi liian innokkaalta ja epätoivoiselta. Lisäksi tiesin unessakin johtavani Robbea 15 ikävuodella niin en voinut käyttäytyä ihan silleen kuin olisin halunnut eli roikkua estoitta hänen kaulassaan.
Unessa mua myös säälitti, kun Robin oli luvannut kahdelle eri kaverilleen, että hän viettäisi tänään aikaa heidän kanssaan eli siis tuplabuukannut itsensä. Hän oli tosi pahoillaan ja yritti selittää, ettei tarkoittanut olla ajattelematon mutta että on ollut niin paljon kiireitä, että oli mennyt vaan kalenteri sekaisin. Mietin siinä, että kuinkahan paljon Robin pystyy viettämään aikaa kavereidensa kanssa tai muuten toteuttamaan 18-vuotiaan jäbän elämää. Toivottavasti roskalehdet ei revittele sitten kun hän ekan kerran sössöttää kännissä jossain börsin jonossa ja haastaa riitaa räkä poskella. Eipä vissiin.
Uni loppui suurin piirtein siihen kun juhliin saapui iltapuvussa joku muija ison pahviplakaatin kanssa, jossa luki "Onnea appiukolle" ja sit tän akan ja jonkun voimistelujoukkueen nimet. Olin ihan että vittu just. Ne olikin sit Robinin isän kemut ja selvästi Robbe ite oli varattu. Ei onnistanut edes unessa!
Ai KAMALA nyt tuli kyllä väärä kuva...
No niin. IhQ
Mä olin vielä aamullakin ihan pökerryksissä kun Robin oli niin ihana! Uni saattoi juontua illalla katsomastani Nieminen & Lahtinen show'sta, joka oli yllättävän hyvä. Ärsyttää vaan noi samat naamat joka ikisessä telkkariohjelmassa. Oli se sitten viihdettä tai draamaa niin siinä on ne samat parrat näyttelemässä. Siksi mä katsonkin lähinnä vaan ykköstä.
Olin muuten helmikuussa Logomossa Antti Tuiskun keikalla ja näin Robinin sielläkin. Korostus sanalla sielläKIN. Olin narikkajonossa ihan coolina serkkutyttöjen kanssa, kun yhtäkkiä meidän ohi pyyhälsi pitkä ja tumma nuori mies pienen seurueensa kanssa. Mun coolius loppui välittömästi ja aloin viittoa hiki otsalla serkuille että näikte, olik toi Robin?! Muutkin oli huomanneet ja kyllä se oli!
Myöhemmin yksi serkuista bongasi heidän yksityisaitionsa ja puolet keikasta mä sitten seurasin Ana Dudea ja puolet meni tuijottaessa ylös taivaisiin kohti Robinia.
On se vaan niin ihana ja symppis. Pirkkiskin tunnistaa jo äänestä Robinin laulut vaikka ei olisi ennen kuullut. Kaikkea hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti