Mun 2v8kk kullannuppuni sanoi äsken "vitun peese". Hiano homma.
Oltiin pihalla (joo kyllä, tuolla kammottavassa tuulessa ja tuiverruksessa!) ja minä siivoilin vähän autotallia, jotta saataisiin lisää tavaraa mahtumaan sinne. Kohta alkaa räjäytystyöt täällä sisällä ja kaikki kamat on saatava lattialämmityssysteemien alta johonkin jemmaan.
Pirkkis siinä sitten vinkui, että mennään jo sisälle. "Minulla on vaapaatkin jo aivan jäässä!" Hän on huolestuttavan laiska ulkoilemaan. Kyllä hän sitten viihtyy, jos saa jotain täsmätekemistä kuten lintulaudan täyttö siemenillä, pulkkailua tai lumikolausta tms. Mutta kun piha on liukas kuin luistinrata eikä lumesta voi enää puhua, niin hän vaeltelee tumput suorina ja määkii. Rasittavaa.
No mutta siis asiaan! Pirkkis avautui keskellä autotallia kokemastaan kylmyydestä ja minä vastasin, että mennään mennään, mutta että saat kyllä luvan kerätä nuo hiekkakakkumuottisi (käyvät hyvin myös lumen muotoiluun!) takaisin pussukkaansa. Hän siinä sitten alkoi kerätä niitä purnukoitaan, mutta ei siitä oikein meinannut mitään tulla, kun toisella kädellä piti pitää pussia pystyssä ja toisella kerätä hankalan muotoisia muotteja, vieläpä kurahanskat kädessä.
Vitun peese.
Ai jestas kun häkeltysin!
Minä: Mitä?
Pirkkis ei vastaa.
Minä: Mitä sä sanoit äsken?
Pirkkis: En mitään. Vain vitun peese.
Jumalauta. Sitä näköjään saa mitä tilaa! Mä en edes muista sanoneeni tuollaista tänään! Tosin se ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi sanonut. Kesällä kerran, kun olkkariin lensi iso raatokärpänen, huudahti lapsoseni että "jumalauta mikä kääpänen!" mutta muuten hän ei ole kironnut yhtään, mikä on toki melkoisen ihmeellinen juttu.
Jos en aivan itseäni voi tästä tapahtumasta olalle taputtaa taikka muuten ylpeyttä kokea, niin ainakin voin ihailla lapsen tilannetajua! Manaus napsahti juuri oikeassa kohdassa. Eikös vaan kiroilulla ollutkin joku korrelaatio älykkyyden kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti