Tutustuin Naapurin Leenaan, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini parikymppisenä. Mulla oli vappupardit alkamassa ja paistoin popkornia, kun kirottu mikro sanoi sopimuksensa irti. Ilmeisesti kymmenen pussia popparia putkeen oli liikaa ja mikronrupu pimahti totaalisesti.
Mulla oli muuten myöhemminkin vaikeuksia kyseisen mikron kanssa! Lämmitin hartioille tarkoitettua kauratyynyä, kun kuulin keittiöstä pamauksen. Ryynipussin perkele oli ilmiliekeissä ja mikro iski sinistä salamaa! Tempaisin mikronoven auki ja vetäisin pussin ulos. Siihen oli ehtinyt jo palaa reikä ja ilmalennon aikana kaikki mustuneet jyvät levis pisin kämppää. Jeesus mikä sotku ja saatana että osasi haista pahalle.
No mutta takaisin vappujuhliin. Ei siinä sitten auttanut muu kuin mennä pimputtamaan naapurin ovikelloa. Leenahan kutsui mut sisälle ja sain paistaa loput kornit hänen mikrossaan. Siitä alkoi meidän tuttavuutemme. Sain Leenalta kilokaupalla omenoita ja raparperipiirakkaa, hän kun ei voinut itse syödä. Minä puolestani kävin välillä hänen puolestaan kaupassa ja kuljetin pari kertaa juna-asemalle. Kerran kaverit soitteli ryypiskelemään, mut en voinut lähteä kun seuraavana aamuna oli määrä heittää Lepa junalle. Kaverit ryhtyivät vittuilemaan ja teettivät mulle paidan, jossa luki I Love Naapurin Leena. :)
Leena on 74-vuotias vanhapiika ja entinen opettaja. Hänen harrastuksiaan ovat raamattupiiri ja yleinen kirkossa hyppääminen. Ennen hän myös harrasti runonlausuntaa savonmurteella. Olen saanut tästä näytteen. Leena on allerginen lähes kaikelle, muun muassa hajuille ja kaikille mausteille paitsi pippurille. Leena osaa erehdyttävästi matkia lapsen lauluääntä. Olen saanut tästäkin näytteen. Kerran hän lauloi mulle Aja hiljaa isi. Koko laulun. Vittu että karmi selkäpiitä. Leena myös puhuu melkoisesti. Joskus kun olin hänen luonaan käymässä mun oli valehdeltava, että kuulin puhelimeni soivan omassa kämpässäni, et pääsin lähtemään kotiin.
Naapuruutemme kesti viitisen vuotta. Olemme sen jälkeen pitäneet yhteyttä silloin tällöin. Olen kirjoittanut välillä kirjeitä ja lähettänyt hänelle kuvia perheestäni. Raskausaikana Leena soitteli kerran kuussa ja kyseli kuulumisia. Pirkkiksen hän näki nyt ekaa kertaa! Leena pitää seinällään minun, Miehen ja Vapun kuvia, vähän liikkistä! :)
Tänään juttelimme kielistä. Leena on kiinnostunut sekä suomenkielestä, että muista kielistä. Hän tiesi jopa kertoa, että sana hunsvotti juontaa juurensa saksasta, ja tulee sanoista Hunds Votte (tai jotain) ja tarkoittaa koiran vittua. Että jos poikalasta kutsuu hunsvotiksi niin se on kyllä sitten tosi loukkaavaa! Hetken ajan luulin irtautuneeni todellisuudesta.
Viimeksi Leena kertoi, että hänen ystävällään oli kirjekaverina joku afrikkalainen kristitty mies, jota muslimit kiduttivat. Mies oli pyytänyt tätä uutta ystävätärtään lähettämään rahaa, jotta hän vapautuisi sorron alta. Ystävätär hartaana kristittynä oli tietenkin lähimmäisenrakkauden nimissä löysännyt kukkaronsa nyörit. Suuren suuri yllätys olikin koettu, kun mies ei ollutkaan maksanut rahoja takaisin, ei ollut tulossa Suomeen eikä ollut edes kristitty vaan joku vinkuintiaani. Leenakin oli tätä kusettajaa tukenut parilla tonnilla... Kielsin häntä tiukasti enää antamasta vähiä rahojaan mihinkään hämäräpimeään toimintaan!
Vierailu oli oikein onnistunut. Pirkkiksestä Leena oli innoissaan! Hän oli pessyt lattiat ja nostanut koriste-esineet saavuttamattomiin, vaikkei vauva vielä edes ryömi. Otin heistä paljon yhteiskuvia. Pitääkin lähettää pian kuvia muistoksi. Ennen Leenalla oli kuvia myös mun Gunvald-kissasta, mutta kun Gunnar meni auton alle, Leena oli korvannut kissan kuvat ilveksen kuvilla. Kuulemma ei ole oikein kivaa pitää vainajan kuvia esillä. Poikkeuksena tietysti Jeesus.
Viime jouluna myös Vappu sai Leenalta kortin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti