Nyt on joulu totaalisesti loppu slut meidän huushollissa. Keräsin eilen pihakuusista viimeisetkin jouluvalot pois ja siirsin tallilyhdyn vajaan odottelemaan marraskuuta. Kohta sekin taas koittaa...
Muistellaas vähän vielä joulua. Äkkiä se taas joutui! Olisi saanut viipyä kauemminkin, mä kyllä tykkään joulusta. Säpinää riitti taas vähän liiankin kanssa, mutta eipä sekään minään yllätyksenä tullut.
Tässä pari paketoimaani lahjaa. Alkuun jaksoin nähdä vaivaa, sitten en enää niin kauheasti.
Hienoin pakettini, kummipojan voimistelurenkaat. Pakettikorttikin itse tehty!
Rumin pakettini. En muista, mitä se sisälsi tai kuka raasu sen vastaanotti.
Viikkoa ennen aattoa oltiin mun mummin luona joulukahvilla. Siellä olivat porukoiden lisäksi myös mun enot perheineen ja vaihdeltiin siinä lahjoja ja jouluherkkuja. Mies oli jälleen ylittänyt itsensä keittiössä ja paistoi ruislimput mummille ja enoille. Mummi sai lisäksi kylmäsavulohta, jonka Mies oli myös itse savustanut uudella savuhärpäkkeellään.
Hän on nyt kovin innostunut savustamisesta! On savustettu kalaa, juustoa, valkosipulia. Itse savustin munakkaan. Tein mulle ja Pirkkikselle jämämunakkaan ja jätin sen kypsymään itsekseen. Siellä se sitten sauhusi niin sanotusti täyttä häkää. Mua nälätti ja se oli myös ainoa talosta löytyvä Pirkkikselle sopiva ruoka, joten ei auttanut muu kuin nostaa leuka rinnasta ja kaapia se edes vähän syömäkelpoinen osa irti paistinpannun pohjasta. Paskoja pannuja myyvät nykyään!
Pirkkis sai muuten ihan himona joululahjoja! Kyllä hän kiltti on ollutkin, mutta jotain rajaa. Oikein pitää laskea. Hän sai kolmen päivän joulunvieton aikana yhteensä lähemmäs 30 lahjaa! Aika paljon puolitoistavuotiaalle. Oon paljon vanhempi, enkä saanut edes puolia tosta! Mitä helvettiä taas. Mummin luona hän leikki koko illan rikkinäisellä ilmapallonraadolla. Kotona hän saattaa viettää pitkän tovin asettelemalla muovimukeja riviin ja sisäkkäin. Eli ei hän oikeasti ihan kauhean ihmeellisiä lahjoja tarvitse. Toki ne saadut lahjat oli ihania ja mieluisia! Pitänee silti ensi jouluksi vinkata, että vähempikin riittää, ettei tartte sitten kuunnella 15-vuotiaan raivaria, kun hän sai vain 27 lahjaa.
Anoppi tuli aatonaattona meille ja silloin koristelimme porukalla kuusen. Pirkkis koristeli alaoksat ja minä loput. Naapuritkin kävivät joulucappucinolla ja illalla vielä kahviteltiin ystäväperheen kanssa. Mukavaa oleskelua ilman pönötystä!
Mies delegoi kinkunpaiston mulle. Käsittämätön luottamuksen osoitus, jota en ollut ansainnut, mutta sain kuin sainkin kinkun uuniin ja lähes aikataulussakin! Hän oli ensin kylläkin puukottanut potkaan lämpömittarin, joten mun tehtäväksi jäi lämmittää uuni ja nostaa sika sisään. Jännitti. Mietin, miten alkaliparistot käyttäytyvät sadassa asteessa. Onneksi ymmärsin ajoissa, että lämpömittarin toinen pää kuuluu jättää uunin ulkopuolelle.
Kävin vielä noutamassa muutaman viimeisen lahjan ja ajelin kotiin tihkusateessa. Tuijotin harmaata kurapeltoa ja koitin etsiä joulufiilistä. Yhtäkkiä edessäni körötteli pieni traktori ratissaan Joulupukki! Ajoin hetken pukin perässä ja ohittaessani vilkutin hänelle iloisesti - kyllä se vaan kantsii olla nätisti vielä viime hetkiin asti, ettei vaan mikään taika vähennä lahjamäärää!
Yöllä heräsin terassilta kuuluvaan lasin kilinään ja olin varma, että nyt joku rosvo tulee keikkaamaan meidän lahjat!! Onneksi se oli vain elämäänsä kyllästynyt kotikalja. Sirpaleet on muuten vieläkin kuistilla. Kiva.
Tein joulupöytään myös suklaavanukasta! Tätä odotettiin, mutta tätä tuli:
Anoppi, maailman solidaarisin ihminen, söi kohteliaisuudesta lusikallisen.
Joulupäivänä ajettiin mökille viettämään toista joulua mun porukoiden ja veljeni sekä hänen daaminsa kanssa. Lahjaa virtasi. Välipäivinä ajettiin vielä anopille viettämään kolmatta joulua hänen ja siskojensa perheiden kanssa. Lahjaa virtasi taas. Mun pitää joku päivä oikein kuvata Pirkkiksen saamia lahjoja, niin kivoja ne oli. Tällä reippaudella saan aikaiseksi varmaan juhannuksena.
Muumi-juttuja tuli paljon kirjoista kuva-albumiin ja pehmoista dvd:hin.
Mä sain lahjaksi iPhonen! Kyllä siinä on riittänyt opettelemista. Ensi jouluun mennessä ollaan varmaan sujut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti