Ihastelin ensin alkuaukeaman kuvaa; onpas kodikasta ja ihan mun tyylistä! Seuraavalla sivulla oli kuva talosta ulkoapäin. Meinasin perseelleni lentää! MUN talo! Tai se olisi voinut olla mun. Tää juttu oli tehty jo viime jouluna, koska tässä Rouva Asukas vielä fiilistelee sitä, kuinka hän on tyytyväinen päätökseensä jäädä yksin isoon taloon asumaan, vaikka lapsensa ovat jo lentäneet pesästä. Tai no, enhän mä tosin tiedä, myikö hän sen kesällä vai päättikö sittenkin jäädä. Tosi nopeasti se myynti-ilmoitus ainakin poistui Etuovesta näyttöjen jälkeen.
Tässä vielä kuvia lehdestä:
Rouva on taatusti itse tehnyt tuon piparkakkutalonkin. Mun Muumitalon seinät makaa kylmiön lattialla nyt kolmatta viikkoa. "Äiti kootaanko me jo pian se muumitalo? Joo joo kulta ihan pian..."
Tuo väli-ikkuna on IHANA. Kappas kun sattuikin, että mä just tänään ostin torista itelleni samanlaisen!! Kuvaa pukkaa! Jonain vuonna. Kuriositeettina kuvaaja-assistenttini sormi!
Meillä on valkoiset ektorpit ja tuollainen ruskea arkku, joten chances are että mäkin saan pian tuollaisen lookin tänne!
Tuollainen vasemman kuvan liinavaatekaappikin multa löytyy! Tuli irtaimiston mukana 😊
Onko siis niin, että mä kadehdin muita, vaikka mulla on ihan samanmoisia kamoja itselläni? Tätä täytyy hetki sulatella.
Joku päivä mä vielä asun tuollaisessa vanhassa, narisevassa, maalia hilseilevässä puutalossa, jossa vetää kuin verkkokassissa. You keep dreaming, sistah girl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti