Hiekoitus-gate

Niin siis mä olen nyt töissä ja Pirkkis aloitti päiväkodissa. Hoidon aloittaminen sujui ihan kivuttomasti, minkä kyllä oikeastaan arvasinkin. Olin ensin hänen kanssaan maanantaina ja tiistaina tutustumassa ryhmään ja tiloihin, ja keskiviikkona hän sitten jäi jo itsekseen. Anoppi tosin haki hänet kahden maissa pois ekan viikon ajan, ettei hänelle tulisi heti niin kauhean pitkiä päiviä. Puoli kasista puoli viiteen on melko pitkä "työpäivä" lapselle.

Olen muuten ollut ihan tyytyväinen päiväkotiin, paitsi että...

Päiväkodin pihaa ei hiekoiteta lainkaan. Katsoin heti maanantaina, kun kuljettiin parkkipaikalta kohti ulko-ovea, että onpas todella liukas ja peilijäinen piha. Parkkipaikka ja kulkuväylä olivat kylläkin moitteettomassa kunnossa, mutta muu piha ei. 

Sisällä seurattiin lasten leikkimistä ja kyselin hoitajalta päivien kulusta ja hän kertoili ohjelmasta ja sanoi sitten, että me ei kyllä tänäänkään päästä ulos, kun siellä on niin paha keli. Keli oli siis nollassa, ei tuulta eikä sadetta, eli mun mielestä hyvä. Kysyin sitten heti pihasta, että eikö se ole aika vaarallinen ulkoilua ajatellen, ja että miksi sitä ei ole hiekoitettu. "Kyllä me ollaan siitä yritetty kysyä". He eivät olleet "huonon kelin" vuoksi ulkoilleet ainakaan pienten ryhmässä myöskään edellisenä torstaina ja perjantainakaan (loppujen lopuksi siis viiteen päivään...).

No, soitin sitten iltapäivällä kaupungin kiinteistöpäivystykseen ja tiedustelin tilannetta. Ystävällinen talkkari ei osannut sanoa juuta eikä jaata, mutta lupasi kysyä asiaa ylemmältä taholta.  Seuraavana päivänä soitin uudestaan, koska piha oli yhtä jäinen kuin edellisenäkin päivänä. Talkkari oli saanut tuloksia; pihaa ei hiekoiteta, koska sitten vanhemmat valittavat, kun lasten vaatteet menee rikki. Siis mitä? Mitään yhtä typerää en olekaan pieneen ikuisuuteen kuullut. Kiitin sitten hampaat irvessä tiedosta ja pyysin saada pomonsa yhteystiedot.

Keskiviikkona ja torstaina piha oli edelleen kuin peili. Zoomasin tarkkaan kymmensenttisen jääpatjan läpi eikä siinä todella näkynyt yhtään ainoata soranjyvästäkään. Seuraavaksi menin päiväkodin johtajan puheille. Hän vaikuttaa ihan tolkun ihmiseltä ja ihmettelin todella hänen vastaustaan: soraa ei voida laittaa, koska vanhemmat valittavat revenneistä polvista ja perseistä (munkin perse oli todenteolla repeämäisillään!). Tuollainen ajatusmaailma on niin todellisuudesta irtautunut ja pinnallinen, ettei sitä oikeasti voida ottaa todesta. Kuulemma ryhmät voivat sitten kuitenkin mennä kävelylle viereiselle pyörätielle. 

Muuten ihan jees, mutta a) siinä pyörätiellä on taatusti sitä pahamaineista soraa, b) pyörätien vieressä kulkee vilkasliikenteinen autotie, jota kautta myös raskas liikenne kulkee motarilta kaupunkia kohti ja c) lasten turvallisin ulkoilupaikka pitää olla päiväkodin aidattu piha, ei mikään saatanan tie! En mä sitä sano, etteikö joskus voisi tehdä pikku retkiä muuallekin, mutta lähtökohtaisesti päiväkodin pihan tulee olla se alue, jossa kakarat leikkii ja möyrii. 

Seuraavaksi otin puhelun kaupungin kiinteistöhuollon johtoon. Esitin tietämätöntä tästä vaatteiden rikkoutumisesta ja sanoin, että piha on varmaan unohtunut hiekoittaa. "Juu ei sitä pihaa hiekoitetakaan ollenkaan, vain parkkipaikka ja kulkuväylä". Kysyin syytä. "Kyllä suakin sit harmittais, jos teidän uudet reimat menis rikki". Ja tämä oli suora lainaus. Ai vittu meinasin lähteä vitutuksesta lentoon! Ensinnäkin, melko nokkavaa hei! Vastasin, että kyllä mua kuule enemmän harmittais, jos mun lapsi liukastuisi ja kolauttaisi päänsä, tai hän ei pääsisi ulos lainkaan tai että joku hoitajista liukastuisi ja jäisi pois vahvuudesta pariksi kuukaudeksi murtuman takia. 

Kuulemma on sitten niitä toisia vanhempia. Vitunposket! Pysäytin päiväkodin pihalla jokaikisen vastaan tulevan vanhemman, eikä kukaan ollut moisesta hulluudesta kuullutkaan. Ja vaikka olisi, niin noin lapsellista vaadetta ei pidä toteuttaa. Ei lasten tehtävä päiväkodissa ole sievistellä ja varoa vaatteitaan! Ne Pomp De Luxin haalarit voi pukea sitten kauppaan tai kyläreissulle.

No, ehdotin sitten että entäs hiekka, miksei sinne voida laittaa tavallista hiekkaa. Ei sitä kuulemma kannata laittaa, koska sitten jää taas pian sulaa ja hiekka häviää sinne sulaan ja sitten maa taas jäätyy kohta uudestaan. NIIIIIIIIIIIIIN!? Sitä kutsutaan suomalaiseksi talveksi. Tuota samaa logiikkaa noudattaen yhtäkään pihaa tai tietä ei koskaan kannattaisi hiekoittaa. Sama kun lastenhoitaja ei niistäisi lasten neniä; kohta se räkä sieltä taas valajaa. En edes aloita perseenpyyhkimisestä.

Sitten tämä miekkonen alkoi selostaa resursseista. Ei joka tilanteeseen ehditä joka päivä ja koko ajan reagoida, kun keli muuttuu koko ajan. Sanoin, että keli on kolmatta viikkoa ollut nollassa eikä ole muuttunut miksikään, ja että pihan jääkentästä näkee puusilmäisinkin katsoja, ettei sitä ole kertaakaan hiekoitettu, ei joka päivä tai koko ajan vaan nevö evö. Mä olen itse haravoinut hiekkaa  meidän pihalle ja tiedän, että se ei kovin iso projekti ole. Ehdotin sitten, että hommaa sinne pihalle iso hiekkakasa niin minä levitän sen sinne itse. Moinen varpaille astuminen alkoikin närästää ja hän alkoi mussuttaa, että joo, niinpä, joo niin sä varmaan levitätkin, joo niin just. Oikeasti! Mahtava palveluasenne. 

Koitin sitten vielä vedota, että nyt lapset ei ole päässeet viikkoon ulkoilemaan ja että ulkoilun ei pidä kyllä tapahtua vilkasliikenteisen tien varrella ja että ymmärrän hoitajiakin, en minäkään haluaisi käveleskellä liukkaalla jäällä. Kuulemma hän ei voi kaikkea tehdä hoitajien puolesta. En tiedä mitä hän tällä edes tarkoitti tai paljonko hän on aikaisemmin joutunut uhrautumaan hoitohenkilökunnan puolesta. Varmaan että hoitajien pitää itse katsoa mihin astuvat, mene ja tiedä. Mua kuitenkin  vitutti moinen välinpitämättömyys niin paljon, että sanoin, että viimeksi kun mä tarkistin niin lastenhoitajat hoitaa lapsia ja kiinteistönhoitajat hoitaa kiinteistöjä.

Lopulta hän sitten suostui soittamaan pojille, että he menisivät sinne lisäämään hiekkaa. Että minut saadaan tyytyväiseksi. Ei jumalauta enhän minä siellä päivisin touhua, ei mua tartte saada tyytyväiseksi vaan lapset ja hoitohenkilökunta. Kiitin ja sanoin että hieno homma, olen iloinen. 

Seuraavana aamuna iloisuus aivan kupli verisuonissa!

Joku oli käynyt ripottelemassa pihalle kaakaojauhoa! O'boy että ilahdutti.

Viisi grammaa tuonne, viisi grammaa tänne, etten tentten...

R niinku resurssi(vaje) 

Sattuipa niin, että Pirkkiksen ryhmässä olevan lapsen äiti on töissä pihaa hoitavassa kiinteistöhuoltofirmassa. Soitin sitten sinne antaakseni vähän palautetta, mutta äitikollega tiesikin sanoa, ettei tätä hiekkaa ole heidän toimestaan levitetty, heidän alihankintasoppariinsa kuuluu ainoastaan parkkipaikka ja kulkutie. Se siitä "joka päivä ja koko ajan" hömpötyksestä, kun ei pihaa edes kuulu hiekoittaa. Tämän taikapölyn on siis käynyt ruikkimassa joku kaupungin oma kivenpotkiskelija. 

Lähetin oheiset kuvat kiinteistöhuoltoon. Ehdotin, että jos resurssit on vähissä niin ei niitä kannattaisi tällaiseen pelleilyyn tuhlata ja että jos tästä jotain huvia haluaa saada niin ainakin saavat paikallislehdessä hyvän jutun aikaiseksi, kun lähetän kuvat sinne. 

Tämmöisestä näkee muuten harvinaisen hyvin, kuinka paljon lapsia ja niiden hoitajia arvostetaan. Tai ei arvosteta. Vanhemmat, avatkaa silmät ja suunne! 

Nyt kun "keli" on ollut parempi niin lapset onkin ulkoilleet enemmän. Odottelen tässä taas sitä pääkallokeliä, koska puuterilumi ja miinus viisi taitavat olla utopiaa.

To be continued.