Purjot

Pirkkis on oksennustaudissa nyt neljättä päivää. Perin merkillinen tauti, nimittäin hän yhtäkkiä oksensi keskiviikkoillalla. Ajattelin ensin, että johtunee varmaan nuhasta ja yskästä, kun hän on niellyt sitä limaa yskiessään. Sitten hän oksensi kohta uudestaan ja yöllä vielä kolmannen kerran. Siinä on sitä jotakin, kun yöllä herää lämpimään yrjöön. Vaatii muuten ihan tolkutonta mielen lujuutta, että pystyy pysymään kannustavana ja rauhallisena kun samaan aikana meinaa itse kuolla siihen purjon hajuun. Hyi saatana en kestä sitä yhtään! "Ei se mitään kulta (byök), se oli vahinko (byök), käydään (byök) suihkussa pesemässä sun (byök) tukka." Vaikea tsempata lapsiparkaa kun oma maha kouristelee ja hissi nousee kurkkuun.

Saatiin sitten anoppi hätyytettyä aamulla meille Pirkkiksen sairaanhoitajaksi. Niin, kun mähän olen nykyään töissä! Siitä sitten lisää joskus ensi vuonna. Päivä oli mennyt ihan rauhallisesti eikä Pirkkis enää oksentanut. Varmuuden vuoksi soitin perjantainakin vielä päiväkotiin, että hän ei tule tänäänkään vaan parantelee kotona. Anoppi otti tytön yökylään niin me saatiin Miehen kanssa nukkua ja mentiin sitten hänen luokseen perjantaina töistä päin. Ja taas oli yrjötty ihan urakalla! Ja tänään taas. On se kyllä kumma! Sellainen kerran päivässä setti. Hän on muuten aivan reipas ja hyväntuulinen, sitten yhtäkkiä oli vaan ilmoittanut että anna mumma lääkettä, minulla on huono olo ja samantien wooooooossshh. Tänään kun oltiin Miehen kanssa ostamassa kylppärin laattoja, Pirkkis oli sanonut mun äidille että nyt meen yyjöömään. Onneksi osasi ihmeen hienosti itse mennä vessaan!

Tässä sitä nyt sitten odotellaan, että milloin oma vuoro koittaa. Mulla on ensi viikolla aika tärkeitä juttuja töissä niin toivotaan, ettei tarttis asiakkaiden päälle laatata. Tämä on nyt toinen kerta, kun Pirkkis on oksennustaudissa. Viimeksi sairastettiin viime vappuna. Silloin me kaikki oltiin aika huonona! Ekana Pirkkis, Mies ja meidän äiti kaikki samaan syssyyn. Mies vielä sattui olemaan Ahvenanmaalla kalassa, mutta hänen reissunsa meni sitten mökin lattialla vaikeroiden, kun muut tyypit narras haukia minkä kerkesivät. 

Mun vuoro tuli sitten viikon päästä vapunpäivänä. Meillä oli edellisenä iltana pari naapuria iltaa istumassa ja join max kolme siideriä. Aamuyöllä heräsin ihmeellisen täysinäiseen oloon ja mietin et eissaatana, tuleeko nykyään näin surkean pienestä määrästä tämmönen darra. Päätin suunnata kylppäriin työntämään sormia kurkkuun, mut hyvä että pytyn ääreen pääsin kun sidut seuralaisineen syöksyi ilmoille ihan ilman sormiakin. Onneksi olin alasti, koska siinä ponnistellessani myös ryppynaru petti! Sitä tietää ihminen olevansa elossa kun huomaa istuvansa omassa kakassaan. 

Kerroin mun ystävälle tästä epäonnestani ja hän kannustavaan tyyliinsä huudahti, että hyi vittu, enpä olekaan muuten aikuisiällä paskonut housuuni! Olin ihan että en mäkään housuuni paskonut saatana, vaan lattialle.