Tylsiksen työväenjuhla

Vappuja hei!

Kyllon ajat muuttuneet. Tämmösistä ryyppyjuhlista sen huomaa. Tai eivät kai ne ajat ole mihinkään muuttuneet, vaan itteminä. 

Mulla oli nuorempana monena vuonna tapana järjestää isot vappubileet! Kun 32 neliön yksiöön ympättiin 30 vierasta niin tunnelma oli melko tiivis. Hauskaa oli aina! Mulla oli sängyn yllä katosta riippumassa sellanen moskiittoverho, jota kylläkin nimitin prinsessaverhoksi. Jostain syystä se kerran illan mittaan oli tipahtanut lattialle, ja kun tultiin kaverin kanssa baarista himaan ni liukastuin siihen verkkoon ja kaaduin selälleni puiseen kenkätelineeseen, joka räsähti tuhannen pillunpalasiksi. Hetken siellä lattialla keräilin itteäni ja kaveri oli ihan et mihin sä hävisit. Good times. 

Seuraavana päivänä mentiin aina Vartiovuorelle vappupiknikille, säässä kuin säässä! Ja aina oli ihan vitun kylmä. 

Viime vuonna olin viimeisilläni paksuna, mutta jaksoin kuitenkin paistaa parit vappumunkit, jotka kylläkin ulkomuodoltaan muistuttivat enemmän chicken wingsejä. Panostinpahan nyt kuitenkin!

   Tässä on yrittämisen makua!

Mutta tämä vappu. Voi veljet. Niin tylsää! En muistanut edes serpenttiiniä ripustaa. Pirkkiksellekään en hommannut mitään, en edes ilmapalloa tai vappuhuiskaa. Paska eka vappu hällä. Nimipäiväsankari sen sijaan eli erittäin jännittäviä hetkiä hypätessään laiturilta verkkojen perään. Rakki takertui verkkoon kuin räkäkiiski konsanaan ja Mies joutui vetämään verkot takaisin maihin, jotta pölödoinkkeli sankari saatiin pelastetuksi. Jippii. 

   Kiitos kysymästä, kyllä juhlin merkkipäivääni. Lähettäkää maksalaatikkoa. 

Aamulla Mies kävi kaupassa ostamassa vähän vappuherkkuja. Pyysin tuomaan munkkeja, kun en ite kerta jaksanut niitä paistaa. Kotiutuessaan hän kertoi, että ääsmarketissa olikin ollut hyvä munkkitarjous! 50 senttiä kappale, tai 10 munkkia 1,50 €. Mahtavaa, huudahdin! "Joo, mä säästin 50 senttiä kun otin vaan kaksi". Ei vittu siis mitäh! Hirveetä paskaa. Siinä on mulla kans oikea vappuseuralainen.  

Katkerahko fiilis, kun katsoo tota munkkipussia tietäen, että siellä se yksi munkki tuijottaa sua, mutta sä oot omasi jo syönyt. Onneksi mä sain kaverin luona syödä hänen paistamiaan munkkeja! Vitutus hellitti vähäisen. 

Muuten tämä päivä onkin sitten ollut kuin mikä tahansa peruspäivä. Olen siivonnut ja maalannut leikkimökin palasia. Lähdettiin käymään kylillä, ja jätettiin maalaukset ulos toivoen, ettei sade vaan iskisi. Ei satanut vettä, satoi paskaa. Voi herranjestas sentään. 

  Miksi sä paskannat päähäni niin kuin pulu?

Ja JOOJOO kyllä mä oon kiitollinen mun vauvasta ja sitä rataa, mutta kyllä mua vähän jurppii katsella porukan vappupäivityksiä, kun samppanja virtaa ja munkit pyörii sokerissa ja yo-lakit valuu silmille ja tukka on täynnä serpenttiinä ja muutenkin ja kauniita vaatteita ja rai rai rai rai rai saatana. Rai niinku raitis kotivappu. 

Kostoksi otan vähän kuoharia oikeen kristallilasista, hah! Mukavaa vappua ystävät! :)

What does the fox say?

Ylviksen biisissä oli monta eri veikkausta ketun ääneksi, mut voin kertoa, et se on yksi maailman kamalimmista äänistä! Aivan vitun hirveä huuto, kuin haudan takaa. Vähän niin kuin jonkun tosi retardin ja hullun koiran parkaisu.

   Juu ei sano näin.

Eilen nukkumaan mennessä kuulin repolaisen rääkäisevän jossain lähipöheikössä. Veret siinä hyytys saatana! Ei saa ihminen edes omalla mökillään olla rauhassa luonnonääniltä. 

   Kettu kuulostaa siltä, kuin se näyttäis tältä. Krääk!

Viime kesänä ihmeteltiin, miten haukka huutelee jatkuvasti samalta suunnalta ja jatkoi koko kesän ajan! Hiukan rasittavaa. Kriik, kriik, kriik. Neljä kuukautta tota, sata kertaa päivässä. Mökkinaapuri loppukesästä sitten jutteli, että lokinperkeleet käy paskalla heidän laiturinnokassaan, mutta onneksi heidän asentama haukkanauhoite on vähän pitänyt niitä loitolla. Simmottis.

   "Nii missä kohtaa se teidän"haukka" sit oikein on?"

Ei täs nyt sit oikein muuta taas.

Uteliaat ipanat

Perustin päivällä uuden liljapenkin meidän pihalle! Käytännössä kaivoin vain kuopan yhden kiven juureen ja lykkäsin juurakot sinne. Kukkapenkin perustaminen kuulostaa huomattavasti fiinimmältä kuin kuopan kaivaminen. 

Naapurin pikkuämmät tekivät paluuta koulusta:

Pikkuämmät: Mitä sä teet?

Minä: Miltäs näyttää?

PÄ: Hiljaisuus.

PÄ: Istutaksä kukkasia?

Minä: Joo.

PÄ: Mitä kukkasia ne on?

Minä: Liljoja.

PÄ: Joo.

PÄ: Mitä sä teet tän jälkeen?

Minä: En tiedä vielä.

PÄ: Joo.

PÄ: Nukkuuks sun vauva tuolla vaunuissa?

Minä: Joo.

PÄ: Joo. 

PÄ: Ketä sen nimi on?

Minä: Etkö muista?

PÄ: E!

Minä: Pirkkis.

PÄ: Joo.

Myöhemmin iltapäivällä tehtiin lähtöä mökille ja pakattiin autoa. Lievästi uteliaat pikkuämmät fillaroittivat jälleen ohi:

PÄ: Mihi te meette?

Minä: En kerro!

PÄ: Kerro!

Minä: En voi, se on salaisuus.

PÄ: Höööööööh miks se on salaisuus?

Minä: Se nyt vaan on.

PÄ: Muutattekste pois?

Minä: Joo.

PÄ: Ai mihin?

Minä: En kerro.

PÄ: Höh. Ai Rovaniemelle?

Minä: Joo just sinne, miten arvasitkin?

PÄ: Kuka teijän talon sit saa?

Minä: Joku varmaan ostaa sen.

PÄ: Aijaa.

Minä: No ei me oikeasti muuteta, mä vaan narrasin.

PÄ: Höööööh! 

PÄ: Miks teil on pyörä mukana?

Minä: Mä meinaan pyöräillä.

PÄ: Mihin?

Minä: En kerro.

PÄ: Te meette autolla jonnekin ja sit sä pyöräilet takaisin!

Minä: Joo jotain sinne päin.

PÄ: Sä narraat taas!

Minä: Niin narraankin.

PÄ: Onks teillä siistiä sisällä?

Minä: On tietenkin!

Mies: Nyt se narraa taas.

Yksi toinen pikkumimmi kertoi joku aika sitten haravointiani seuratessaan, että hänellä on kahta uutta hajuvettä. Toinen haisee mansikalle ja toinen merenpohjalle! Lovely.

Lapset ❤️

Bambin pimppiä, lauttaa ja kukkia

Mies on tällä viikolla viettänyt talvilomaa ja me tultiin koko perheen voimin mökille heti maanantaina. Isä oli täällä jo odottelemassa vasarasormi syyhyten ja samantien alkoi taas Projekti Saunalautta. Tai sanotaanko, että jatkui, koska alkuräjähdys tapahtui jo viime kesänä. 

Olin aluksi vähän kyrpiintynyt koko ajatukseen, koska kotonakin olisi projekteja aivan riittämiin, ja saunalautta nyt on viimeinen asia, joka meillä oli hankintalistalla. Tai siis mulla oli. Miehellä ja isällä se näytti olevan listan kärjessä... Nooh, ihan hienohan siitä tulee ja kyllä taas omakehuni käräjää kilometrien päähän, kun voin viedä kavereita saunomaan, vaikka oma panokseni flotan valmistumiseen on ollut lähinnä marmattaminen.

   30 neliötä ökystelyä. Saunan lattiaan tehdään kuulemma reikä pilkkimistä varten! Toivottavasti Pirkkiksen leikkimökki saa samanlaista rakennusintoa osakseen. 

Maanantai-illalla isä jäi lapsenvahdiksi, kun me Miehen kanssa lähdettiin riista-ajelulle elukoita bongaamaan. Kotikonnuillakin metsäneläviä piisaa, mutta täällä Taivassalossa niitä vasta viliseekin. 45 minuutin ajelun aikana nähtiin 11 peuraa ja neljä kaurista, kaksi rusakkoa sekä kettu! Seuraavana päivänä näin vaunulenkillä taas kuuden kauriin lauman. Että kyllä niitä jokunen on näköjään säästynyt metsämiesten tulitukselta ja susilta.

   Jäniini iltapalalla

   Eläviä peuroja. Itte kuvasin!

Vähän kuolleempi peura. Sudet popsivat tämän yksilön. Tarkkaa työtä! Olen muuten lenkkeillyt ihan tästä vierestä Vapun kanssa pimeälläkin! Kumma kun ei susille silloin kelvannut, vaikka iltasnack oli ihan narun päässä tarjolla... 

Mukava noita hirvieläimiä on katsella ja kuvata, kunhan vain pysyisivät pois autojen edestä. Porukat ajoivat kerran kotiin päin edelliseltä mökiltä, kun peura pomppasi konepellille. Eihän sille hyvin käynyt ja elikko päätyikin meidän varastoon, jossa naapurin metsästäjämies kävi sen nylkemässä. Itse olin jotain 13 wee ja mokoma katosta pää alaspäin killuva verinen otus ei voinut vähempää kiinnostaa. Mehän sitten syötiin sitä peuranlihaa melko pitkään. Itse tosin en suostunut maistamaankaan. Iskä vielä lievästi provosoiden tokaisi, että sähän voit koulussa kehaista, että meilläpä syötiin eilen bambin pimppiä! Moinen mauton läppä takasi sen, etten syönyt haarukallistakaan. Nykyään me ei sitten juuri muuta lihaa syödäkään. Semmosta se sitten on, niin. 

Jaa mut näinhän mä vielä eilenkin kaksi kaurista ja peuran, kun olin kukkavarkaissa! Eli kolmen päivän saldo on nyt sitten 12 peuraa ja 12 kaurista! Not bad. Niin ja siis varastaminen on tietysti aika ruma sana, itse tykkään ajatella, että siirrän kukat kasvamaan edustavampaan paikkaan. Ei jollain narsissilla ole mitään itseisarvoa siellä metsässä yksinään nuokkumassa, kyllä minun kukkamaallani sillä on paljon paremmat oltavat ja sen kauneus saa ansaitsemaansa oikeutta!

Tapaan nimittäin bongailla autiotaloja. Jos niiden pihapiirissä näkyy villiintyneitä omenapuita, kasvaa pihalla taatusti myös vanhan ajan perennoja! Sitä paitsi kuka niitä kukkia kaipaa, jos talonkin on annettu sortua ja mädäntyä paikalleen? Kysynpähän vaan. 

Eiliseltä talolta sain saaliiksi narsisseja, krookuksia, scilloja, kahta eri liljaa, joita en vielä tunnistanut, raparperia, peurankelloa, harjaneilikkaa ja akileijaa. Otan aina vain muutaman taimen sieltä sun täältä, niin vahinko ei ole mitenkään suuri. Näin oikeutan itselleni varkauden ei vaan siis siirron. Vaikka kyllä mä eilen siellä pihalla hiippaillessani mietin, että Miehen tummanvihreä erätakki olisi sopinut keikalle paremmin, kuin päälle pukemani pinkki fleecetakki, jossa on punaisia kukkia. Mun rosvonurassani on vielä parantamisen varaa. Pitää koittaa olla näkymätön ninja ensi kerralla! 

   Tautinen potti! Pissapoikanesteen jouduin ostamaan kaupasta, että sitä en löytänyt metsästä.

Ja sinä, Nukku-Matti, voit painua vaikka v****un.

Pirkkis on jo sen verran vanha ja ovela kettu, että hän ei enää haluakaan mennä illalla nukkumaan. Ysiltä kauhotaan iltapuurot huiviin, vaihdetaan yöksi puhdas vaippa ja unihaalarit. Sitten juopotellaan vähän tissimaitoa ja laulan hänelle parit unilaulut samalla, kun siirrytään pikku hiljaa oman huoneen puolelle.

Ennen hän käänsi kylkeä ja nukahti. Nykyään ei. Ai että minäkö jäisin nukkumaan yksin tänne, kun te jatkatte siellä iltaa vai? Ehei kuulkaas pässinpäät, not gonna happen. Kun hänet laskee selälleen sänkyyn, hän nousee samantien pystyyn kuin vieteriukko. Sitten hän seisoskelee sängynlaidassa roikkuen, heittelee tuttia maahan ja kiekuu jotain käsittämätöntä vauvamölinää. Ja raivoaa. Useamman kerran häntä saa käydä rauhoittelemassa ja kiepauttamassa takaisin makuuasentoon, ennen kuin hän myöntää tappionsa Nukku-Matille. Joskus tilanne vaatii vähän silittelyä ja uutta laulukierrostakin.

   Ai kauniita unia vai? Muahahahahah!

Ei tämä sängyssä meuhkaaminen silti ole niin vakavaa, vaikka se välillä vähän uuvuttavaa onkin. Hänen uusin harrastuksensa sen sijaan aiheuttaa meille vanhuksille melkoisesti päänvaivaa ja paljon sydämen tykytyksiä. Päiväunilta herättyään hän nimittäin sanaakaan sanomatta nousee ylös ja istumaan vaunuissaan! Ei itkua, ei jokellusta, ei mitään. Edes itkuhälytin ei paljasta vauvan salakavalaa ylösnousemusta ja siksipä vaunuihin on nykyään oltava jatkuva näköyhteys. 

Luojan kiitos olemme joka kerta huomanneet hänen touhunsa ennen, kuin mitään pahempaa on sattunut. Ensimmäisellä kerralla olin vaihtamassa makuuhuoneessa verhoja, ja kun kävelin takaisin olohuoneeseen, näin kauhukseni ikkunasta, kuinka Pirkkis istuu vaunuissa harso päässä ja heiluu kuin heinämies! "Vittu se seisoo tuolla", huusin kurkku suorana Miehelle, ja juoksimme päät kolmantena jalkana kuistille pelastamaan onnetonta mukulaamme.

Toisella kerralla olin pihalla puutarhahommissa, ja kun tulin sisälle pissatauolle, huomasin taas ipanan möyrivän vaarallisen näköisesti vaunuissaan. Hän onnistuu siis kääntymään vatsalleen ja siitä polvilleen ja kömpimään makuupussista kokonaan ulos! Vaunuissa ei ole valjaita, eihän mulle tullut mieleenkään vaunuja hankittaessa, että tollasta asiaa olisi pitänyt edes ottaa huomioon! Kapaloin hänet unipussiin makuupussin sisään ajatellen, että liikkumisesta tulisi niin hankalaa, että hän ennemmin alkaisi parkua kuin punnertaa itseään ylös. Juu ei. Edes unipussi ei estänyt pentua pääsemästä ulos makuupussista. Sitkeä sissi. 

Tänään viritettiin Miehen siikaonkikulkuset vaunujen strategisiin kohtiin siten, että niiden kilinä paljastaisi lapsukaisemme liikekannallepanon ja näin onneksi kävikin. Myyköhän joku vauvatarvikeliike pakkopaitoja?

   No mutta kappas keppanaa :)

Tehokasta energiaa

No huh huh, kun on pitänyt niin kiirettä, että en ole yhtään ehtinyt kirjoitella! Bullshit, en vaan ole saanut aikaiseksi. Kaikenlaista tässä on puuhailtu, eikä toisaalta oikein mitään. 

Käytiin Pirkkiksen kanssa Paimiossa tavanomaisella sukulaisvisiitillä. Papan luona kuunneltiin netistä lintujen laulantaa ja koitettiin tunnistella niitä. Hän pohti pitkään, mikä on sepelkyyhkyn toinen nimi ja Googlehan sen taas kertoi; toukomettinen! Siivoillessani pikkaisen keittiötä, kuulin hänen sanovan  Pirkkikselle, että "sinä se sitten olet jännän näköinen vauva!" Epäselväksi jäi, oliko se hyvä vai huono juttu. 

Porukoilla suoritettiinkin sitten siivousta ihan urakalla! Yks ukko Paimiosta nimittäin järjestää vaate- ja tavarakeräyksen virolaiseen lastenkotiin. Aivan mahtava juttu! Suorastaan rakastan tällaisia hyväntekeväisyystempauksia. Itsekin haalisin kasaan kolme kassillista omia, Miehen ja eritoten Pirkkiksen vaatteita, hänellä kun jää lähes viikoittain jotain pieneksi. Vaippojakin pakkasin mukaan ja leluja sekä kuolalappuja. Yhdessä lapussa oli I love my mummy-teksti, sen jätin pois kuormasta. Vähän ehkä liikaa mustaa huumoria lastenkotiin. 

Velikin majaili porukoilla pari viikkoa asunnon vaihdon aikana, joten kaikki hänenkin kamansa kollattiin läpikotaisin. Samalla innostuin myymään torissa tarpeettomiksi katsomiani tavaroita ja isän parin sadan euron kauko-ohjattava helikopterikin vaihtui parissa minuutissa kahvipakettiin! No se oli rikki. Samoin luovutin kahveeta vastaan veljen vanhan melamiinisen tietokonepöytätoimistonurkkauksen, jota itse en olisi huolinut, vaikka siitä olisi mulle maksettu. Karmea häkkyrä. Joku jäbä sen menee ensi viikolla hakemaan. Makunsa kullakin sanoi kissa, kun persettään nuoli. 

   I en rosa helikopter ska jag flyga hem til dej. 

Innostuttiin isän kanssa vielä silppuamaan pinotolkulla porukoiden vanhoja laskuja ja muita ikääntyneitä papereita. Päivän päätteeksi poltin silpun pihalla peltitynnyrissä ripustettuani ensin kaksi koneellista lakanapyykkiä narulle - toivottavasti tuulensuunta oli suosiollinen... Ole hyvä äiti! Tehokas visiitti kaiken kaikkiaan. 

Kotipihaan kurvatessani bongasin lemmikkikoiramme Vapskin istumassa keittiön pöydällä. Kirosin mielessäni Miestä, joka ei näköjään ollut lukinnut koiraa häkkiinsä, kuten olimme sopineet. Siinä maha, missä painitaan ja ukko saapuikin ampumaradalta juuri, kun olin purkamassa autoa. "Et sitten laittanutkaan Vappua häkkiinsä, narinari valivali". "Täh, laitoinhan", sanoi siippani. Vatafaak. 

Menimme sisälle tutkimaan tilannetta. Koira oli ovella vastassa, mutta selvästi valmiina ottamaan ritolat ja sen se tekikin heti, kun kysyin, että mites vitussa sinä siinä olet etkä häkissäs. Häkin ovet olivat teljessä ja selvisi, että rakki oli venkoillut itsensä rautaisten kaltereiden välistä vapauteen!! Free fucking Willy. 

Olemme laittaneet Vapun tätänykyä aina häkkiinsä, jos jätämme sen sisälle pois lähtiessämme. Se ottaa siellä tirsoja myös päivisin ihan vapaaehtoisesti ja portit auki, eli häkin ei pitäisi olla sille mikään epämieluisa paikka. Onhan siellä sen oma patja, tyyny ja vilttikin. Joo no. Häkkiin telkeäminen muiden lähtiessä on ollut sille liikaa. Ekan kerran, kun lähdin vauvan kanssa kotoa, koira oli kiskonut häkin päällä suojana (luolatunnelmaa luomassa) olleen viltin häkkiin sisälle ja jyrsinyt siihen 10x10 sentin reiän. Toisella kertaa se oli yksin kotona kolmisen tuntia ja sinä aikana se oli raadellut oman patjansa silpuksi. Ihan hyvin meidän koulutus sujuu, me kaikki voimme tosi hyvin. 

   Viltti on muuten Lapuan Kankureiden. Halpaa huvia.

   Sillä lailla. 

Tänään kun lähdin kerhoon, en enää laittanut sitä häkkiin. Sen sijaan suljin kaikkien huoneiden ovet, siirsin tuolit keittiön pöytää vasten ja otin keittiöjakkarankin kauemmas pöydästä, ettei piski hyppele siellä leipää mussuttamassa. Laitoin sille yhden denta sticksin leluun, jotta sillä olisi puuhaa eikä se jäisi vinkumaan (kiljumaan) peräämme. 

Kotiin palattuamme leivät olivat paikoillaan, toisin taas oli denta sticksien laita. Tyhjä kääre löytyi lattialta, yksi tikku sohvatyynyn alta ja toinen sen oman patjan alta, josta hän sen kävi kaivamassa. Tikku takavarikoitiin samantien ja koira jäi nuolemaan tassujaan, kirjaimellisesti.

Oma vikani, olin siirtänyt keittiöjakkaran apupöydän viereen JA jättänyt kiireessä dentaalipaketin pöydälle. Sitä saa mitä tilaa.

Tänään Vape lähtee taas hoitoon muun perheen matkatessa Vaasaan 4-kybäsille. Itsetuntoani hivellään taas hunajalla kun saan todistaa, miten koirakouluperheen lapsetkin osaavat käsitellä koiraamme, toisin kuin minä. Ja minä olen aikuinen! Ainakin iän perusteella. Pitäisi säteillä itsevarmaa, hallittua ja johdonmukaista energiaa. No sitähän mulla piisaakin niin maan helvetisti. 

Päällikköpäästäinen

Olipahan mukavat pyhät! Mieskin oli vapailla torstain, perjantain ja vielä tiistainkin. Luonnollisesti hänellä oli silti työläppäri kotona, koska eihän hän oikeasti ole koskaan täysin lomalla. Jotain varastoarvoja se vielä sunnuntainakin laskeskeli. Työnantaja kiittää ja kusee hunajaa ilmaisesta työstä. 

Eipä me oikein mitään ihmeellistä lomalla tehty. Vähän siivoiltiin, kyläiltiin, houstattiin kyläilijöitä, nukuttiin pitkään. No joo, jos kasi on jonkun mielestä pitkään niin sitten. 

Mies toteutti yhden haaveensa ja teki itse makkaraa! Oikein kahta eri sorttia valmistui meidän nakkikipsalta; mustaamakkaraa ja chorizoa. Käytiin sitä varten Mestaripalvista hakemassa silavaa, siansuolta ja naudan verta. Normiostokset! Mua sitten vielä vannotettiin, että älä vaan heitä tätä veripulloa pois, mä käytän sitä töissä maitopullona! Onko tämä normaalia? Naudan verta-etiketillä varustettu puteli kahvihuoneen jääkaapissa saattaa herättää ihmetystä töissä. Tuleepahan sinnekin jotain säpinää! 

   Parisuhdesovun säilyttämiseksi munkin oli maistettava... 

   En voi sietää mustaamakkaraa, mutta pitäähän Miehelle antaa pisteet näin hienoista kyrsistä! 

Sunnuntaina matkattiin mökille koko kööri, tosin Mies tuli vain noutamaan kalastuskamojaan siikaonkiretkeä varten. Minä ja kaksi huollettavaani jäätiin äitin kanssa mökkeilemään. Saunottiin ja minä pulahdin jopa mereen! Voi vinetto, sen verran osasi olla kylmää, että nännejä sai kaivella pinseteillä takaisin pintaan ja pimppikin imaisi itsensä jonnekin navan seutuville. Melkein ei näkyny enää edes karvoja.

Ilma sen sijaan oli tyyni ja lämmin ja Pirkkiskin sai harjoitella pihalla seisoskelua äitinsä vanhoissa popoissa. :)

 Maailman taitavin vauva iskee jälleen! Oonko muistanut kertoa, mikä mun lempiväri on?

On muuten melkoista hifistelyä nuo ukkojen kalareissut! Olen alkanut epäillä, että saalis on aivan toissijainen asia ja eväiden mussuttaminen se ykkösjuttu. Mies nimittäin pakkasi mukaan seuraavat eväkset: kaljaa (sanomattakin selvää), ne itsetehdyt makkarat, salaattia, mummonmuusia, kahvia, metwurstia, leipää, puuroa, maitoa, lettutaikinan, lihapullia (itsetehtyjä), sinappia ja ketsuppia, kebablihaa (itsetehtyä of koos), pitaleipää, kahta eri kebukastiketta, suolaa, tilliä, voin, riistapalvia (itse teetettyä), kalasäilykettä ja riistasäilykettä - tarviiko vielä mainostaa, että itsetehtyä sekin. "Jos kala ei syö niin me syödään". Hän oli reissussa yhden yön. 

Mikäs spurgu se siellä makoilee kaislikossa? Aijjoo se onkin mun oma ukko, jonka mielestä on mukavaa nukkua talvellakin ulkona makuupussissa käpy selän alla. 

Me mimmit kotiuduttiin eilen ja Mies tänään. Illalla nautin omasta rauhasta ja heitin helttaani pussillisen popkornia. Popparit toin mökiltä, eihän meillä kotona sellaisia koskaan ole. Siis siksi, että jos on niin mä syön ne heti.

Pirkkis jaksoi illalla hetken aikaa elämöidä kämpässään, ennen kuin uni vihdoin tuli. Nyt hän nousee jo hienosti tukea vasten ylös ja yleensä seisoskelee myös sängyssään. Menin kutsuhuudon houkuttelemana tarkastamaan tilannetta ja siellä hän törpötti pystyssä ja jyrsi maalia sängynreunastaan. Laskin vauvveliinin takaisin selälleen ja pyyhin suurimmat maalihiutaleet hänen leuastaan. Ei varmaan hirveästi ole mitään myrkkyjä noissa 70-luvun huonekalumaaleissa. 

  Mä en oikein äiti kuullut, sanoitko sä että "nuku hyvin" vai että "seiso sängyssä ja syö sängynlaitaa hyvin"?

Lähdin äsken vielä Vapskin kanssa iltavirtsille ja mukaan piti tietty ottaa itkuhälytin. Meidän häläristä oli paristot loppu, niin otin mökiltä toisen lainaan. Jännä juttu, mutta siitäkin oli patteri död. Onni onnettomuudessa, että siihen meni niitä pienempiä paristoja, joita epähuomiossa viimeksi ostin. Jostain syystä mokoma laitos ei inahtanutkaan, vaikka kuinka sitä ravistelin. Veikkasin, että paristopesään oli priiskunut merivettä. Iskä nimittäin käyttää itkuhälytintä mökillä kalastusapuna. Hän virittää siikaonget rantaan ja sitoo vavan päähän kulkusia. Sitten vaan itkuhälytin valvomaan ja äijä sisälle katsomaan telkkua. Kun fiske nappaa kiinni, kulkuset kilisevät ja reipas kalamies voi käydä noukkimassa saaliin ilman mitään turhanpäiväistä ulkoilua tai varsinaista kalastusta. Tyhmä liikaa työtä tekee jne. 

Mies on viikolla muutaman päivän Helsingissä (jee, taas hän saa matkustaa sinne!) työmatkalla ja minä jään kakrun ja koiran kanssa kolmin. Tommonen lyhytaikainenkin yksinhuoltajuus vaatii munaa! Tai pitäiskö feministisesti sanoa, et tissejä!? Forget them balls and grow a pair of tits. 

Jos sul mökki on niin kätes yhteen lyö!

Lähdettiin viime viikonloppuna täältä skutsista vähän kulttuurimatkalle tsadiin. Saatiin läppäistyä kolme kärpästä yhdellä iskulla, nimittäin puutarhamessut, ystävän synttärit ja appiukon morjestus. 

Startattiin aikaisin lauantaiaamulla ja Pirkkiskin jaksoi ihan kivasti parin tunnin ajomatkan. Pyssättiin tauolla Hesburgerilla. Se olikin Pirkkiksen eka nakkarireissu! Tosin hän sai hesemätön sijaan syödä paahtoleipää. Äläpä kulta otakaan niitä äitin sipulirenkaita, tässä sulle vähän paahtista. 

Ensimmäinen etappi oli puutarhamessut! Tai oliko ne nyt sitten jotkut kevätmessut tai jotain, oli siellä luomu-ja lähiruokaakin sekä jotkut raksamessut. Olen ollut joka kevät Turun puutarhamessuilla, mutta ne on aina olleet vähän väsyneet niin nyt sitten laitoin kaiken toivoni Helsingin vastaaviin. 

Ihan paskat messut. Pysäköinti 11 euroa, sisäänpääsy 18 euroa per lätty. Järkyttävää! Alle 7-vuotiaat pääsi sentäs ilmatteeksi. Kassalla lipunmyyjä kysyi, että onko rattaissa kävelevä lapsi. Tä? Istuuko joku 7-vuotias sit rattaissa? Mies oli jokseenkin rikki pölvästikuskien, liikenneruuhkan ja sikamaisten maksujen takia. Hän kulminoi fiiliksensä jo parkkihallissa: "helsinkiläiset on hirvei homoi." Näin. Pyydän nöyrästi anteeksi kaikilta homoystäviltäni. 

Hän jaksoi silti urheasti kiertää messut vinkumatta kertaakaan.

Petyin puutarhajuttujen vähäisyyteen. Suurimmaksi osaksi näytteillä oli erilaisia saunalauttoja ja -mökkejä, laitureita ja pihavarastoja. Lisäksi rakentamis- ja remonttijuttuja oli tosi paljon. Ostin muutaman perennapussin ja siinä se sitten olikin. Kaamea alisuoriutuminen. Tai näin luulin.

Saunojen keskellä oli esillä muutamia sieviä leikkimökkejäkin. Tämä pinkkikin oli tosi kiva! 

Tämä punainen mökki oli myytävänä huutokaupalla. Totta munassa minä huutokauppakeisarinna heitin oman tarjoukseni kehiin! Korotin hintaa 580 euroon. Mikäs tässä pelatessa! Game on! Ennen lähtöä tarkastin vielä tilanteen ja mäihällä heitin uuden hinnan, 610 €. Naureskelin myyjälle, että aina kannattaa yrittää, hehhe.

   Kamoon hei, parvi ja kaikki. Narsissikki ikkunalla. ❤️

Ystävän synttäreillä oli tosi hauskaa, ihan baariinkin päädyin! Siideri maksoi 8,90 €. Hyvä tavaton sentään. Sunnuntaina appiukon luona kieltämättä väsytti ja kädetkin vähän tärräsi, kun piti heitellä sorsille pullaa kävelylenkillä. 

Viiden maissa tehtiin lähtöä kotia kohti, sopivasti Pirkkiksen päiväuniaikaan. Sitten satuin vilkaisemaan puhelinta. "Onneksi olkoon, tarjouksesi oli korkein ja voitit leikkimökin! Otathan pikaisesti yhteyttä niin sovitaan mökin noutamisesta." Eivvvvittu! Mies oli tupskilla ulkona ja mulla oli abaut kaksi minuuttia aikaa keksiä, miten selitän hänelle, että a) mä voitin sen mökin, b) jostain pitää nyt kaivaa 610 €, c) me ei lähdetäkään kotiin vaan takaisin messukeskukseen mökkiä purkamaan, d) MÄ en tule purkamaan sitä vaan hänen täytyy hoitaa homma ja e) se pitää vielä saada jollain ilveellä kotiin. Mies oli lievästi sanottuna aivan saatanan tyytyväinen. 

Eihän meillä tietenkään ollut mitään mahdollisuutta saada sitä möksää mukaan samalla reissulla! Appiukko on niin Helsinki City Boy, ettei hänellä ole edes ketään tuttavaa, jolla olisi ollut lainata pakettiautoa saati peräkärryä. Mä sitten hädissäni soitin sille myyjälle, että mitä mää nyt teen, mää oon vaan täällä Hesassa lomalla, emmää saa sitä millään kotiin. Myyjä varmaan ajatteli, että olisi ehkä kannattanut miettiä tuotaKIN asiaa jo pikkasen aikaisemmin. Onneksi Miehen veli tuli avuksi, ja minä odottelin autossa nukkuvan vauvan kanssa sillä aikaa, kun mökki sai väliaikaisen purkutuomion. 

Saatiin seuraavana päivänä naapurilta paku lainaksi ja hänen oli määrä myös lähteä Miehen kanssa mökkiä kotiuttamaan. Istuskelin keittiössä teemukin äärellä, katselin ikkunasta ulos räntäsateeseen ja säälittelin mielessäni Mies-reppanaa, joka joutuisi vielä työpäivän jälkeen kamalaan logistiikkaurakkaan. 

Naapurin äijä kehitti itselleen kovasikanuhan ja MINÄ jouduin lähtemään mukaan roudariksi!! Voi helevetin perse. Vahingonilo kuulsi lievästi läpi Miehen tokaistessa, että ehkä sä opit tästä nyt jotain. Tähän lapsenvahdiksi saapunut äitini tuumasi, että tuskinpa. Soitin muuten hätäpäissäni isälleni, että ostin vahingossa leikkimökin, oliskos sulla lainata kuus hunttia. Oletko kännissä, kysyi isä. Omilta vanhemmilta saa kuulla tommosta nokkavuutta, on se nyt kumma.

   Saatiin kuitenkin ihan kiva ajokeli, ei vituttanut yhtään ajella TAAS Helsinkiin ja takas.

Ehdotin Miehelle, että pitäiskö kysyä, paljon noi pensaat maksaa. Ne sais ottaa tämmöttis purkupäivänä varmaan aika edullisesti. Juu ei kysytty eikä otettu. Don't push your luck.

Mä oon kuitenkin nyt investoinut lapseni hyvinvointiin! Sitä paitsi Pirkkis täyttää ensi viikolla jo 11 kuukautta, että kyllä se oli jo korkea aika tehdä hänestä mökinomistaja. 

   Tässä se nyt on atomeina pakettiautossa! Tervetuloa harjakaisiin kummit ja mummit.

Karhunpoika sairastaa, If korvaa NOT

Sairastakoot, onneksi Pirkkis ei sairasta! Ainakaan korvatulehdusta. Räkänokkaisuutta kylläkin. Varasin hänelle lääkäriajan ja oltiin eilen tutkituttamassa korvat. 

Tällä kertaa käytiin Turussa yksityisessä lääkäriasema Neossa. Siellä on oikein lastensairaalakin. Pirtsana muuten! Naapuri huikkasi, että kannattaa mennä Terveystaloon, kun siellä on niin hyvännäköinen lääkäri! Siis miesnaapuri kertoi tämän. Oli kuulemma vaimoltaan kuullut. 

Viimeksi, kun Pirkkis oli lenssussa, me käytiin ihan paikallisessa terveyskeskuksessa. Voisin tehdä pienen vertailun näiden kahden lääkintäaseman välillä: 

Terveyskeskus: Ajan sai samalle päivälle päivystykseen.

Neo: Ajan sai seuraavan päivän iltapäivälle, ei päivystykseen.

Terveyskeskus: Lääkäri oli 45 minuuttia myöhässä.

Neo: Lääkäri oli 10 minuuttia myöhässä.

Terveyskeskus: Lääkäri ja hoitaja tutkivat vauvan, ei korvatulehdusta.

Neo: Lääkäri tutki vauvan, ei korvatulehdusta.

Terveyskeskus: Matkaa pelipaikalle 8 km.

Neo: Matkaa pelipaikalle 29 km.

Terveyskeskus: Aikaa varattu matkaan 15 min.

Neo: Aikaa varattu matkaan 1 tunti.

Terveyskeskus: Tutkimuksen kesto 10 min.

Neo: Tutkimuksen kesto 10 min.

Terveyskeskus: Maksu 32,10€

Neo: Maksu 90€.

Ensi kerralla menen taas terveyskeskukseen, etenkin jos kyseessä on näinkin pieni vaiva. Mun mielestä muutenkin terveyspalvelujen pitäisi olla kunnallisia, eikä yksityisiä. Rahalla saa ja hevosella pääsee ja kokoomusta en äänestä ja kohta vaan rikkaat saa synnyttää sairaalassa ja köyhät synnyttää saunassa ja kirjastotkin maksaa ja kouluihin pääsee vaan älykkäät ja varakkaat ja äänestän kommunistipuoluetta eiku ei helvetti, nyt menin liian pitkälle.

Ketähän sitä muuten äänestäisi? 

Haettiin Pirkkikselle nestemäistä buranaa, sitä kuuluu antaa 1,25 milliä pari kertaa päivässä. Lääkäri nimittäin näki, että hänellä oli kurkku aika punertava. Hän tykkää tosi kovin siitä tropista! Se maistuu mansikalle. 

Siitä se syömättömyyskin sitten johtui, tietty! Olin niin fiksautunut ajatukseen korvatulehduksesta, että ei mulle tullut mieleenkään, että hänellä voisi olla kurkku kipeä. Mitähän muuta mulle ei tule vauvanhoidossa mieleen?  "Aaaaii, teidän vauvoilla on tollaset vaipat, meidän tyttö käy kissanhiekassa pissalla!" Tai "keitättekö te perunat, no mä oonkin ihmetellyt kun vauva aina kakistelee raaka peruna suussaan." "Turvakaukalo? Eeeeeiii, meidän Pirkkis matkustaa takakontissa eikä hän sitä paitsi edes tykkää käyttää vyötä." 

Pelottavaa. Tarttee ruveta käymään kerhoissa salakuuntelemassa, miten muut kasvattaa kersojaan. Pitää pitää matalampaa profiilia, etten jää kiinni tyhmyydestä, taas.

Burana maksoi 13 euroa. Saadaan sekin raha vakuutuksesta takaisin. Meillä onkin mennyt viittä vaille vitusti rahaa vakuutusmaksuun, että kyllä on ihan syytäkin saada ne hikiset 13 egeä takaisin. Silti ei uskalla olla ilmankaan vakuutusta! Meillä oli raskausvakuutuskin. Se ei korvannut mitään synnytykseen liittyviä kustannuksia. Ei edes lääkärin määräämää käynnistystä, jota yritettiin sitten viisi kertaa ja joista myös kaikista maksettiin. Fuck me mitä kusetusta.

Vappukin on muuten vakuutettu! Nyt, kun se on jo 9-vuotias niin ei siitä enää mitään korvauksia saa, eli se pitää kyllä lopettaa. Mielellään molemmat. Sen jälkeen oliskin ihan sellanen Don't you worry 'bout a thing -fiilis. :)

Ps. "Hyvä asiakkaamme. Olemme käsitelleet korvausasiasi ja korvauspäätöksemme on myönteinen, mutta korvaussumma alittaa omavastuuosuuden, joten korvaussummaa ei voida maksaa." Hyvä hommeliini. Ei saatu siis penninjeniä. Kaaddämet. 

Tämän päivän luvut

Vauvan raivari nro 43 taltutettu.

1 äiti saanut 1 vauvan vihdoin päiväunille. 

1 äiti ihmettelee, miten muut äidit pärjäävät 2/3/4 vauvan kanssa.

Äidillä jäljellä 0,001 ml hermoa.

Äidillä jäljellä 0,001 ml järkeä.

Vauvalla jäljellä 1000 gigalitraa sitkeyttä.

Äiti vuodattanut 1 desin kyyneleitä.

Vauva vuodattanut 1 litran kyyneleitä.

Äiti epäilee vauvan 1. korvatulehdusta.

Vauva epäilee äidin 1. hermoromahdusta.

Äiti kiittelee 5000€ vauvavakuutusta.

Vauvan kirkumisvolyymi 3500 db.

Äiti löytää kaapista 0 korvatulppaa.

Äidillä jäljellä 1 suppo. 

Äiti haluaisi käyttää sen 1 supon itse.

Vauva suostunut syömään 10 lusikallista ruokaa. 1 päivän aikana.

Äiti luopunut 3 periaatteesta.

Äiti hakenut youtubesta 20 videota viihdyttääkseen vauvaa. Ruokapöydässä.

Äiti juonut 15 kuppia cappucinoa.

Äiti syönyt 3 kertaa vauvan kylmentyneet puuronjämät.

Äiti aikoo syödä 400 g tobleronea.

Äiti lähettänyt isälle 5 ahdistunutta viestiä 0,5 tunnin aikana.

Isä ajaa toivottavasti pian kotiin 150 km/h.

Vauva mumissut vaunuissa unissaan 15 kertaa.

Äiti hätkähtänyt muminaa sohvanpohjalla 15 kertaa.

Äidin 2 silmämunat uponneet 5 senttiä kuoppiinsa. 

Isä saa luvan hoitaa vauvaa seuraavat 12 tuntia. Yksin.

Äiti on äärettömän tyytyväinen, että perheen 1 ja ikuisesti ainoa koira on 50 km päässä kotoa.

Äiti haaveilee korkkaavansa illalla 15 pulloa.

Äiti tyytynee 1 pulloon.

1 äiti on nyt vähän väsynyt.