Ja sinä, Nukku-Matti, voit painua vaikka v****un.

Pirkkis on jo sen verran vanha ja ovela kettu, että hän ei enää haluakaan mennä illalla nukkumaan. Ysiltä kauhotaan iltapuurot huiviin, vaihdetaan yöksi puhdas vaippa ja unihaalarit. Sitten juopotellaan vähän tissimaitoa ja laulan hänelle parit unilaulut samalla, kun siirrytään pikku hiljaa oman huoneen puolelle.

Ennen hän käänsi kylkeä ja nukahti. Nykyään ei. Ai että minäkö jäisin nukkumaan yksin tänne, kun te jatkatte siellä iltaa vai? Ehei kuulkaas pässinpäät, not gonna happen. Kun hänet laskee selälleen sänkyyn, hän nousee samantien pystyyn kuin vieteriukko. Sitten hän seisoskelee sängynlaidassa roikkuen, heittelee tuttia maahan ja kiekuu jotain käsittämätöntä vauvamölinää. Ja raivoaa. Useamman kerran häntä saa käydä rauhoittelemassa ja kiepauttamassa takaisin makuuasentoon, ennen kuin hän myöntää tappionsa Nukku-Matille. Joskus tilanne vaatii vähän silittelyä ja uutta laulukierrostakin.

   Ai kauniita unia vai? Muahahahahah!

Ei tämä sängyssä meuhkaaminen silti ole niin vakavaa, vaikka se välillä vähän uuvuttavaa onkin. Hänen uusin harrastuksensa sen sijaan aiheuttaa meille vanhuksille melkoisesti päänvaivaa ja paljon sydämen tykytyksiä. Päiväunilta herättyään hän nimittäin sanaakaan sanomatta nousee ylös ja istumaan vaunuissaan! Ei itkua, ei jokellusta, ei mitään. Edes itkuhälytin ei paljasta vauvan salakavalaa ylösnousemusta ja siksipä vaunuihin on nykyään oltava jatkuva näköyhteys. 

Luojan kiitos olemme joka kerta huomanneet hänen touhunsa ennen, kuin mitään pahempaa on sattunut. Ensimmäisellä kerralla olin vaihtamassa makuuhuoneessa verhoja, ja kun kävelin takaisin olohuoneeseen, näin kauhukseni ikkunasta, kuinka Pirkkis istuu vaunuissa harso päässä ja heiluu kuin heinämies! "Vittu se seisoo tuolla", huusin kurkku suorana Miehelle, ja juoksimme päät kolmantena jalkana kuistille pelastamaan onnetonta mukulaamme.

Toisella kerralla olin pihalla puutarhahommissa, ja kun tulin sisälle pissatauolle, huomasin taas ipanan möyrivän vaarallisen näköisesti vaunuissaan. Hän onnistuu siis kääntymään vatsalleen ja siitä polvilleen ja kömpimään makuupussista kokonaan ulos! Vaunuissa ei ole valjaita, eihän mulle tullut mieleenkään vaunuja hankittaessa, että tollasta asiaa olisi pitänyt edes ottaa huomioon! Kapaloin hänet unipussiin makuupussin sisään ajatellen, että liikkumisesta tulisi niin hankalaa, että hän ennemmin alkaisi parkua kuin punnertaa itseään ylös. Juu ei. Edes unipussi ei estänyt pentua pääsemästä ulos makuupussista. Sitkeä sissi. 

Tänään viritettiin Miehen siikaonkikulkuset vaunujen strategisiin kohtiin siten, että niiden kilinä paljastaisi lapsukaisemme liikekannallepanon ja näin onneksi kävikin. Myyköhän joku vauvatarvikeliike pakkopaitoja?

   No mutta kappas keppanaa :)