Käytiin Pirkkiksen kanssa Paimiossa tavanomaisella sukulaisvisiitillä. Papan luona kuunneltiin netistä lintujen laulantaa ja koitettiin tunnistella niitä. Hän pohti pitkään, mikä on sepelkyyhkyn toinen nimi ja Googlehan sen taas kertoi; toukomettinen! Siivoillessani pikkaisen keittiötä, kuulin hänen sanovan Pirkkikselle, että "sinä se sitten olet jännän näköinen vauva!" Epäselväksi jäi, oliko se hyvä vai huono juttu.
Porukoilla suoritettiinkin sitten siivousta ihan urakalla! Yks ukko Paimiosta nimittäin järjestää vaate- ja tavarakeräyksen virolaiseen lastenkotiin. Aivan mahtava juttu! Suorastaan rakastan tällaisia hyväntekeväisyystempauksia. Itsekin haalisin kasaan kolme kassillista omia, Miehen ja eritoten Pirkkiksen vaatteita, hänellä kun jää lähes viikoittain jotain pieneksi. Vaippojakin pakkasin mukaan ja leluja sekä kuolalappuja. Yhdessä lapussa oli I love my mummy-teksti, sen jätin pois kuormasta. Vähän ehkä liikaa mustaa huumoria lastenkotiin.
Velikin majaili porukoilla pari viikkoa asunnon vaihdon aikana, joten kaikki hänenkin kamansa kollattiin läpikotaisin. Samalla innostuin myymään torissa tarpeettomiksi katsomiani tavaroita ja isän parin sadan euron kauko-ohjattava helikopterikin vaihtui parissa minuutissa kahvipakettiin! No se oli rikki. Samoin luovutin kahveeta vastaan veljen vanhan melamiinisen tietokonepöytätoimistonurkkauksen, jota itse en olisi huolinut, vaikka siitä olisi mulle maksettu. Karmea häkkyrä. Joku jäbä sen menee ensi viikolla hakemaan. Makunsa kullakin sanoi kissa, kun persettään nuoli.
I en rosa helikopter ska jag flyga hem til dej.
Innostuttiin isän kanssa vielä silppuamaan pinotolkulla porukoiden vanhoja laskuja ja muita ikääntyneitä papereita. Päivän päätteeksi poltin silpun pihalla peltitynnyrissä ripustettuani ensin kaksi koneellista lakanapyykkiä narulle - toivottavasti tuulensuunta oli suosiollinen... Ole hyvä äiti! Tehokas visiitti kaiken kaikkiaan.
Kotipihaan kurvatessani bongasin lemmikkikoiramme Vapskin istumassa keittiön pöydällä. Kirosin mielessäni Miestä, joka ei näköjään ollut lukinnut koiraa häkkiinsä, kuten olimme sopineet. Siinä maha, missä painitaan ja ukko saapuikin ampumaradalta juuri, kun olin purkamassa autoa. "Et sitten laittanutkaan Vappua häkkiinsä, narinari valivali". "Täh, laitoinhan", sanoi siippani. Vatafaak.
Menimme sisälle tutkimaan tilannetta. Koira oli ovella vastassa, mutta selvästi valmiina ottamaan ritolat ja sen se tekikin heti, kun kysyin, että mites vitussa sinä siinä olet etkä häkissäs. Häkin ovet olivat teljessä ja selvisi, että rakki oli venkoillut itsensä rautaisten kaltereiden välistä vapauteen!! Free fucking Willy.
Olemme laittaneet Vapun tätänykyä aina häkkiinsä, jos jätämme sen sisälle pois lähtiessämme. Se ottaa siellä tirsoja myös päivisin ihan vapaaehtoisesti ja portit auki, eli häkin ei pitäisi olla sille mikään epämieluisa paikka. Onhan siellä sen oma patja, tyyny ja vilttikin. Joo no. Häkkiin telkeäminen muiden lähtiessä on ollut sille liikaa. Ekan kerran, kun lähdin vauvan kanssa kotoa, koira oli kiskonut häkin päällä suojana (luolatunnelmaa luomassa) olleen viltin häkkiin sisälle ja jyrsinyt siihen 10x10 sentin reiän. Toisella kertaa se oli yksin kotona kolmisen tuntia ja sinä aikana se oli raadellut oman patjansa silpuksi. Ihan hyvin meidän koulutus sujuu, me kaikki voimme tosi hyvin.
Viltti on muuten Lapuan Kankureiden. Halpaa huvia.
Sillä lailla.
Tänään kun lähdin kerhoon, en enää laittanut sitä häkkiin. Sen sijaan suljin kaikkien huoneiden ovet, siirsin tuolit keittiön pöytää vasten ja otin keittiöjakkarankin kauemmas pöydästä, ettei piski hyppele siellä leipää mussuttamassa. Laitoin sille yhden denta sticksin leluun, jotta sillä olisi puuhaa eikä se jäisi vinkumaan (kiljumaan) peräämme.
Kotiin palattuamme leivät olivat paikoillaan, toisin taas oli denta sticksien laita. Tyhjä kääre löytyi lattialta, yksi tikku sohvatyynyn alta ja toinen sen oman patjan alta, josta hän sen kävi kaivamassa. Tikku takavarikoitiin samantien ja koira jäi nuolemaan tassujaan, kirjaimellisesti.
Oma vikani, olin siirtänyt keittiöjakkaran apupöydän viereen JA jättänyt kiireessä dentaalipaketin pöydälle. Sitä saa mitä tilaa.
Tänään Vape lähtee taas hoitoon muun perheen matkatessa Vaasaan 4-kybäsille. Itsetuntoani hivellään taas hunajalla kun saan todistaa, miten koirakouluperheen lapsetkin osaavat käsitellä koiraamme, toisin kuin minä. Ja minä olen aikuinen! Ainakin iän perusteella. Pitäisi säteillä itsevarmaa, hallittua ja johdonmukaista energiaa. No sitähän mulla piisaakin niin maan helvetisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti