Startattiin aikaisin lauantaiaamulla ja Pirkkiskin jaksoi ihan kivasti parin tunnin ajomatkan. Pyssättiin tauolla Hesburgerilla. Se olikin Pirkkiksen eka nakkarireissu! Tosin hän sai hesemätön sijaan syödä paahtoleipää. Äläpä kulta otakaan niitä äitin sipulirenkaita, tässä sulle vähän paahtista.
Ensimmäinen etappi oli puutarhamessut! Tai oliko ne nyt sitten jotkut kevätmessut tai jotain, oli siellä luomu-ja lähiruokaakin sekä jotkut raksamessut. Olen ollut joka kevät Turun puutarhamessuilla, mutta ne on aina olleet vähän väsyneet niin nyt sitten laitoin kaiken toivoni Helsingin vastaaviin.
Ihan paskat messut. Pysäköinti 11 euroa, sisäänpääsy 18 euroa per lätty. Järkyttävää! Alle 7-vuotiaat pääsi sentäs ilmatteeksi. Kassalla lipunmyyjä kysyi, että onko rattaissa kävelevä lapsi. Tä? Istuuko joku 7-vuotias sit rattaissa? Mies oli jokseenkin rikki pölvästikuskien, liikenneruuhkan ja sikamaisten maksujen takia. Hän kulminoi fiiliksensä jo parkkihallissa: "helsinkiläiset on hirvei homoi." Näin. Pyydän nöyrästi anteeksi kaikilta homoystäviltäni.
Hän jaksoi silti urheasti kiertää messut vinkumatta kertaakaan.
Petyin puutarhajuttujen vähäisyyteen. Suurimmaksi osaksi näytteillä oli erilaisia saunalauttoja ja -mökkejä, laitureita ja pihavarastoja. Lisäksi rakentamis- ja remonttijuttuja oli tosi paljon. Ostin muutaman perennapussin ja siinä se sitten olikin. Kaamea alisuoriutuminen. Tai näin luulin.
Saunojen keskellä oli esillä muutamia sieviä leikkimökkejäkin. Tämä pinkkikin oli tosi kiva!
Tämä punainen mökki oli myytävänä huutokaupalla. Totta munassa minä huutokauppakeisarinna heitin oman tarjoukseni kehiin! Korotin hintaa 580 euroon. Mikäs tässä pelatessa! Game on! Ennen lähtöä tarkastin vielä tilanteen ja mäihällä heitin uuden hinnan, 610 €. Naureskelin myyjälle, että aina kannattaa yrittää, hehhe.
Kamoon hei, parvi ja kaikki. Narsissikki ikkunalla. ❤️
Ystävän synttäreillä oli tosi hauskaa, ihan baariinkin päädyin! Siideri maksoi 8,90 €. Hyvä tavaton sentään. Sunnuntaina appiukon luona kieltämättä väsytti ja kädetkin vähän tärräsi, kun piti heitellä sorsille pullaa kävelylenkillä.
Viiden maissa tehtiin lähtöä kotia kohti, sopivasti Pirkkiksen päiväuniaikaan. Sitten satuin vilkaisemaan puhelinta. "Onneksi olkoon, tarjouksesi oli korkein ja voitit leikkimökin! Otathan pikaisesti yhteyttä niin sovitaan mökin noutamisesta." Eivvvvittu! Mies oli tupskilla ulkona ja mulla oli abaut kaksi minuuttia aikaa keksiä, miten selitän hänelle, että a) mä voitin sen mökin, b) jostain pitää nyt kaivaa 610 €, c) me ei lähdetäkään kotiin vaan takaisin messukeskukseen mökkiä purkamaan, d) MÄ en tule purkamaan sitä vaan hänen täytyy hoitaa homma ja e) se pitää vielä saada jollain ilveellä kotiin. Mies oli lievästi sanottuna aivan saatanan tyytyväinen.
Eihän meillä tietenkään ollut mitään mahdollisuutta saada sitä möksää mukaan samalla reissulla! Appiukko on niin Helsinki City Boy, ettei hänellä ole edes ketään tuttavaa, jolla olisi ollut lainata pakettiautoa saati peräkärryä. Mä sitten hädissäni soitin sille myyjälle, että mitä mää nyt teen, mää oon vaan täällä Hesassa lomalla, emmää saa sitä millään kotiin. Myyjä varmaan ajatteli, että olisi ehkä kannattanut miettiä tuotaKIN asiaa jo pikkasen aikaisemmin. Onneksi Miehen veli tuli avuksi, ja minä odottelin autossa nukkuvan vauvan kanssa sillä aikaa, kun mökki sai väliaikaisen purkutuomion.
Saatiin seuraavana päivänä naapurilta paku lainaksi ja hänen oli määrä myös lähteä Miehen kanssa mökkiä kotiuttamaan. Istuskelin keittiössä teemukin äärellä, katselin ikkunasta ulos räntäsateeseen ja säälittelin mielessäni Mies-reppanaa, joka joutuisi vielä työpäivän jälkeen kamalaan logistiikkaurakkaan.
Naapurin äijä kehitti itselleen kovasikanuhan ja MINÄ jouduin lähtemään mukaan roudariksi!! Voi helevetin perse. Vahingonilo kuulsi lievästi läpi Miehen tokaistessa, että ehkä sä opit tästä nyt jotain. Tähän lapsenvahdiksi saapunut äitini tuumasi, että tuskinpa. Soitin muuten hätäpäissäni isälleni, että ostin vahingossa leikkimökin, oliskos sulla lainata kuus hunttia. Oletko kännissä, kysyi isä. Omilta vanhemmilta saa kuulla tommosta nokkavuutta, on se nyt kumma.
Saatiin kuitenkin ihan kiva ajokeli, ei vituttanut yhtään ajella TAAS Helsinkiin ja takas.
Ehdotin Miehelle, että pitäiskö kysyä, paljon noi pensaat maksaa. Ne sais ottaa tämmöttis purkupäivänä varmaan aika edullisesti. Juu ei kysytty eikä otettu. Don't push your luck.
Mä oon kuitenkin nyt investoinut lapseni hyvinvointiin! Sitä paitsi Pirkkis täyttää ensi viikolla jo 11 kuukautta, että kyllä se oli jo korkea aika tehdä hänestä mökinomistaja.
Tässä se nyt on atomeina pakettiautossa! Tervetuloa harjakaisiin kummit ja mummit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti