Uteliaat ipanat

Perustin päivällä uuden liljapenkin meidän pihalle! Käytännössä kaivoin vain kuopan yhden kiven juureen ja lykkäsin juurakot sinne. Kukkapenkin perustaminen kuulostaa huomattavasti fiinimmältä kuin kuopan kaivaminen. 

Naapurin pikkuämmät tekivät paluuta koulusta:

Pikkuämmät: Mitä sä teet?

Minä: Miltäs näyttää?

PÄ: Hiljaisuus.

PÄ: Istutaksä kukkasia?

Minä: Joo.

PÄ: Mitä kukkasia ne on?

Minä: Liljoja.

PÄ: Joo.

PÄ: Mitä sä teet tän jälkeen?

Minä: En tiedä vielä.

PÄ: Joo.

PÄ: Nukkuuks sun vauva tuolla vaunuissa?

Minä: Joo.

PÄ: Joo. 

PÄ: Ketä sen nimi on?

Minä: Etkö muista?

PÄ: E!

Minä: Pirkkis.

PÄ: Joo.

Myöhemmin iltapäivällä tehtiin lähtöä mökille ja pakattiin autoa. Lievästi uteliaat pikkuämmät fillaroittivat jälleen ohi:

PÄ: Mihi te meette?

Minä: En kerro!

PÄ: Kerro!

Minä: En voi, se on salaisuus.

PÄ: Höööööööh miks se on salaisuus?

Minä: Se nyt vaan on.

PÄ: Muutattekste pois?

Minä: Joo.

PÄ: Ai mihin?

Minä: En kerro.

PÄ: Höh. Ai Rovaniemelle?

Minä: Joo just sinne, miten arvasitkin?

PÄ: Kuka teijän talon sit saa?

Minä: Joku varmaan ostaa sen.

PÄ: Aijaa.

Minä: No ei me oikeasti muuteta, mä vaan narrasin.

PÄ: Höööööh! 

PÄ: Miks teil on pyörä mukana?

Minä: Mä meinaan pyöräillä.

PÄ: Mihin?

Minä: En kerro.

PÄ: Te meette autolla jonnekin ja sit sä pyöräilet takaisin!

Minä: Joo jotain sinne päin.

PÄ: Sä narraat taas!

Minä: Niin narraankin.

PÄ: Onks teillä siistiä sisällä?

Minä: On tietenkin!

Mies: Nyt se narraa taas.

Yksi toinen pikkumimmi kertoi joku aika sitten haravointiani seuratessaan, että hänellä on kahta uutta hajuvettä. Toinen haisee mansikalle ja toinen merenpohjalle! Lovely.

Lapset ❤️