Bambin pimppiä, lauttaa ja kukkia

Mies on tällä viikolla viettänyt talvilomaa ja me tultiin koko perheen voimin mökille heti maanantaina. Isä oli täällä jo odottelemassa vasarasormi syyhyten ja samantien alkoi taas Projekti Saunalautta. Tai sanotaanko, että jatkui, koska alkuräjähdys tapahtui jo viime kesänä. 

Olin aluksi vähän kyrpiintynyt koko ajatukseen, koska kotonakin olisi projekteja aivan riittämiin, ja saunalautta nyt on viimeinen asia, joka meillä oli hankintalistalla. Tai siis mulla oli. Miehellä ja isällä se näytti olevan listan kärjessä... Nooh, ihan hienohan siitä tulee ja kyllä taas omakehuni käräjää kilometrien päähän, kun voin viedä kavereita saunomaan, vaikka oma panokseni flotan valmistumiseen on ollut lähinnä marmattaminen.

   30 neliötä ökystelyä. Saunan lattiaan tehdään kuulemma reikä pilkkimistä varten! Toivottavasti Pirkkiksen leikkimökki saa samanlaista rakennusintoa osakseen. 

Maanantai-illalla isä jäi lapsenvahdiksi, kun me Miehen kanssa lähdettiin riista-ajelulle elukoita bongaamaan. Kotikonnuillakin metsäneläviä piisaa, mutta täällä Taivassalossa niitä vasta viliseekin. 45 minuutin ajelun aikana nähtiin 11 peuraa ja neljä kaurista, kaksi rusakkoa sekä kettu! Seuraavana päivänä näin vaunulenkillä taas kuuden kauriin lauman. Että kyllä niitä jokunen on näköjään säästynyt metsämiesten tulitukselta ja susilta.

   Jäniini iltapalalla

   Eläviä peuroja. Itte kuvasin!

Vähän kuolleempi peura. Sudet popsivat tämän yksilön. Tarkkaa työtä! Olen muuten lenkkeillyt ihan tästä vierestä Vapun kanssa pimeälläkin! Kumma kun ei susille silloin kelvannut, vaikka iltasnack oli ihan narun päässä tarjolla... 

Mukava noita hirvieläimiä on katsella ja kuvata, kunhan vain pysyisivät pois autojen edestä. Porukat ajoivat kerran kotiin päin edelliseltä mökiltä, kun peura pomppasi konepellille. Eihän sille hyvin käynyt ja elikko päätyikin meidän varastoon, jossa naapurin metsästäjämies kävi sen nylkemässä. Itse olin jotain 13 wee ja mokoma katosta pää alaspäin killuva verinen otus ei voinut vähempää kiinnostaa. Mehän sitten syötiin sitä peuranlihaa melko pitkään. Itse tosin en suostunut maistamaankaan. Iskä vielä lievästi provosoiden tokaisi, että sähän voit koulussa kehaista, että meilläpä syötiin eilen bambin pimppiä! Moinen mauton läppä takasi sen, etten syönyt haarukallistakaan. Nykyään me ei sitten juuri muuta lihaa syödäkään. Semmosta se sitten on, niin. 

Jaa mut näinhän mä vielä eilenkin kaksi kaurista ja peuran, kun olin kukkavarkaissa! Eli kolmen päivän saldo on nyt sitten 12 peuraa ja 12 kaurista! Not bad. Niin ja siis varastaminen on tietysti aika ruma sana, itse tykkään ajatella, että siirrän kukat kasvamaan edustavampaan paikkaan. Ei jollain narsissilla ole mitään itseisarvoa siellä metsässä yksinään nuokkumassa, kyllä minun kukkamaallani sillä on paljon paremmat oltavat ja sen kauneus saa ansaitsemaansa oikeutta!

Tapaan nimittäin bongailla autiotaloja. Jos niiden pihapiirissä näkyy villiintyneitä omenapuita, kasvaa pihalla taatusti myös vanhan ajan perennoja! Sitä paitsi kuka niitä kukkia kaipaa, jos talonkin on annettu sortua ja mädäntyä paikalleen? Kysynpähän vaan. 

Eiliseltä talolta sain saaliiksi narsisseja, krookuksia, scilloja, kahta eri liljaa, joita en vielä tunnistanut, raparperia, peurankelloa, harjaneilikkaa ja akileijaa. Otan aina vain muutaman taimen sieltä sun täältä, niin vahinko ei ole mitenkään suuri. Näin oikeutan itselleni varkauden ei vaan siis siirron. Vaikka kyllä mä eilen siellä pihalla hiippaillessani mietin, että Miehen tummanvihreä erätakki olisi sopinut keikalle paremmin, kuin päälle pukemani pinkki fleecetakki, jossa on punaisia kukkia. Mun rosvonurassani on vielä parantamisen varaa. Pitää koittaa olla näkymätön ninja ensi kerralla! 

   Tautinen potti! Pissapoikanesteen jouduin ostamaan kaupasta, että sitä en löytänyt metsästä.