Vaikkukorva

Mies putsaa topsipuikolla korviaan.

Minä (vittuilutuulella): Jaahans! Sulla on taas näköjään hunajankeräys käynnissä, haha! Kuin ihmiseltä voi tulla noin paljon vaikkua korvista?

Mies: Te huudatte mulle niin paljon, että mun korvien on tuotettava suojaavaa öljyä, ettei multa menis kuulo.

Hävisin tämän erän.

Charity Case

Kävin moikkaamassa pappaa hänen ollessaan arvauskeskuksessa tutkimuksissa. Setäni oli siellä myös, ja hän vinkkasi, että voisin hakea heiltä papan serkuilleni aikoinaan tekemän keinuhevosen. Kiva!

Jäin vielä papan kanssa seurustelemaan, istuskeltiin terassilla ja syötiin jätskit. Tullessani hiippailin rosvon lailla terkkarin käytäviä pitkin puffetit selän taakse piilotettuna, koska pelkäsin hoitajien palautetta jäätelön salakuljettamisesta diabetespotilaalle... Hieroin papan jumiutunutta niskaa ja kuuntelimme pädiltä musiikkia. Pari kertaa pappa kiekaisi oikein kunnolla, kun painelin hartioita liikaa. Käskin hänen pitää suunsa kiinni, ettei seuraavana päivänä tarvitsisi paikallislehdestä lukea, kuinka nuori (?) nainen pahoinpiteli vanhuksen. Pappa nauroi makeasti ja oli kiva huomata, että hänen huumorintajunsa on tallella, vaikka muisti ei aina olekaan.

Terveyskeskuksesta ajelin sitten sedän luo keinuhevosta noutamaan. Pihalla heppa jo odottikin - seuranaan sen seitsemäntoista laatikkoa täynnä muita leluja ja lastenvaatteita! Setä oli vähän pistänyt tuulemaan. "Eksä ottanut peräkärryä mukaan", hän hämmästeli. Juu en ottanut, mutta sain kuin sainkin kaikki kamat mahdutettua tilaihmeeseeni. Jossain vaiheessa kesken kiihkeintä sullomista muistin, että mähän olen menossa hakemaan lasta ja koiraa, ja että niiden myötä autoon pitäisi mahtua myös turvaistuin ja koiran koppa. Ja se lapsi ja koira. Woops. Ei kun tiivistämään!

   Lattialle mahtuu vielä!

   Jaa niin, mihinkäs sen koiran sitten laittaisi... Narulla kiinni vetokoukkuun, kyllä se sieltä perässä laahautuu.

Anopin pihalla juolahti mieleeni, että myös Pirkkiksen vaunut olisi mahdutettava kyytisseen. Mitä mittään, siitä sitten autoa purkamaan ja siirtämään osa kamoista Anopin autoon odottelemaan kyytiä meille. Tavara lähti kiertoon heti kerrostalon pihalla, kun muutama tytteli tuli ihmettelemään jäätävää lelumäärää. Heidän mukaansa lähti heppajulisteita ja "isojen tyttöjen lehtiä". No ei mitään pornoa! Vaan jotain teininoitalehtiä, joiden päälle Pirkkis ei ymmärrä vielä vuosiin yhtikäs mitään. 

Jaa mutta taisi tavaroiden seassa olla jotain aikuisviihdettäkin, pitääkin Miehelle muistaa näyttää tämä dvd.

   Intohimopiparia tarjolla. 

Kotona meillä riittikin sitten ihmettelemistä, kun Pirkkis pääsi käsiksi hillittömään leluvuoreen. Oli pehmoja ja kirjoja ja nukkekoti ja sen ukkoja ja tusseja ja pipoja ja nukkevauvoja ja leijoja ja tarroja ja keinuheppaa ja leikkiradiota ja Jeesus siunaa mitä kaikkea muuta. Naapurin pimu tupsahti kylään ja nappasi mukaansa muutaman dvd:n ("Jes! Me ollaan mun kaverin kanssa luettu nää kaikki kirjat mut ei olla löydetty näit deeveedeit mistään!") Maailmassa on taas yksi onnellinen ihminen lisää. 

Pimatsu muisteli, että heilläpä onkin kotona niitä samoja ukkoja, kuin mitä Pirkkiksen uudessa nukkekodissakin. Muutaman päivän päästä heidän äitinsä kiikutti meille lisää niitä ukkoja - ja samalla toisenkin nukkekodin! Nyt niitä samoja muovitaloja onkin sitten kaksi! 

No eipä mennyt kauaa, kun naapurin ukko soitti, että he tyhjentävät varastoa, tuletko hakemaan lastenvaatteita. Ja minähän menin. "Ota tästä mitä haluut!" Piha oli täynnänsä vaatenyssäkkää ja koska mulla oli kiire uimarannalle serkun perheen kanssa ja olen perso ilmaiselle tavaralle, otin sitten kaikki vaatesäkit! Yhteensä kuusi jätesäkkiä. Että jos joku sanoo, että lapsi tulee kalliiksi niin älkäähän puhuko paskaa. Meikät sai ilmaiseksi niin paljon upeita leluja ja vaatteita, ettei tarttis vuosiin ostaa lapselle yhtään mitään uutena! Mä taidan olla tämän kylän virallinen vastaanottokeskus. En valita!

Osa vaatteista oli vielä niin isoja Pirkkikselle, että kutsuin ystäväni kylään niitä penkomaan. Hänen tyttönsä ovat Pirkkistä vanhempia ja hän ottikin yhden säkillisen mukaansa. Ja näin omaisuus vaihtui taas yhdeltä onnelliselta omistajalta toiselle. Hienoa! 

Tällä viikolla saan toivon mukaan jaettua onnea vieläkin pidemmälle, kun vien ylimääräiset tavarat ja vaatteet SPR:n vastaanottokeskukseen. Viime aikojen epätoivoisista pakolaisuutisista voisin päätellä, että joku pieni tyttönen ilahtuisi ikihyviksi uudesta nukkekodista tai nukesta. Talvivaatteista puhumattakaan. Toisen romu on toisen aarre.

Nyt mun pitäisi vielä kekata, mihin aion tallettaa nuo viisi laatikollista liian isoja vaatteita. Miehen virvelikaapista voi varmaan raivata vähän tilaa.

Siltsu Bitch

Mähän olen ihan unhottanut raportoida mun kokemuksia Jari Sillanpään keikalta! No en ole oikeasti unohtanut, olen vain ollut hieman nuupahtanut viime aikoina, enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitella mitään. Olen pitkästä aikaa ottanut päivisin torkutkin samaan aikaan Pirkkiksen kanssa, niin paljon on väsyttänyt.

Kyseinen keikka oli muuten kolmas stadionkonserttini tänä kesänä! Kevyt rokkikana hei! Ensin oltiin Miehen kanssa Lasten sairaala 2017-tukikonsertissa, sitten oli Van Daireksöön ja nytten tämä Jarin 50-vuotisjuhlakonsertti.

Tykkäsin! Vaikka mulla ei ole yhtään Jarin levyä, enkä varsinaisesti ole musiikillisesti mikään himofani, pidän hänestä persoonana ja esiintyjänä todella paljon. Siinä on sellainen ihminen, josta monen suomalaisen tulisi ottaa mallia! Osaa nauraa itselleen, näyttää tunteensa ja olla oma itsensä. Iso käsi sulle, Siltsu!

Lähdettiin ajamaan hyvissä ajoin Paimiosta ja luonnollisesti löydettiin vaginointitaitojeni avulla heti perille ja saatiin parkkipaikka. Kävi vähän outo juttu, kun ajettiin sen mun luottoparkkikatuni päähän ja siellä oli sellainen pieni hiekkakenttä. Ajateltiin, että tähänhän me voidaankin parkkeerata, kunnes huomattiin kyltti, jossa ilmoitettiin kentän olevan vain pelastuslaitokselta pysäköintiluvan saaneiden käytössä. Käännyttiin ympäri, ja lähdettiin ajamaan pois, kun parkkipirkko pysäytti meidät kentän laidalla. Avasin ikkunan ja pirkko huikkasi, että eikö me nähty, että se on yksityinen pysäköintialue. Juu nähtiin, ja ollaankin justiin poistumassa. Eiku ajakaa sinne vaan! Ette kai te luule, että kukaan sunnuntaina tulee tänne jotain pelastuslaitoksen lupalappuja tarkistamaan! totesi avulias lappuliisa. Hämmentävää. No mikäs siinä, sinne me sitten saatiin kiesi parkkiin.

Ennen konserttia mentiin syömään thaimaalaiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta illan suurimman pettymyksen koin siinä kohtaa, kun tarjoilija ilmoitti, että Kuiva Omena on loppu. Okei no otan sitten kokista. Kokiskin on loppu. Olis spraittia. Yök, tuo sitten vettä, kiitos.

Sapuskan jälkeen siirryttiin - yllätys yllätys - jonottamaan. Tällä kertaa ei jonotettu kadulla, vaan stadikan pihalla metallikaltereiden takana kuin karja konsanaan. Pienessä supussa sitten lähestyttiin metrin levyistä aukkoa, josta pääsimme laukkutarkastuksen jälkeen etenemään kohti kakkujonoa. 

Taas pitää ihan vähän valittaa järjestelyistä. Mä en vaan voi käsittää, miten noin jäätävän isolla pihalla pystytään seisotuttamaan ihmisiä niin pitkään ja niin ahtaissa tiloissa. Viimeksi harmitti lasten puolesta, nyt pahoitin mieleni invalidien puolesta. Mun vieressä jonotti vanha pariskunta, ja taatalla oli niin pahasti toinen jalka haudassa, että ihan teki mieli tehdä ristinmerkki. Vanhusparka nojasi niin raskaasti kävelykeppiinsä, että toinen puoli vartalosta oikein tärisi selkäkyttyrä huojuen. Oi voi. Miksei portilla olisi voinut olla joku järjestysmies sanomassa, että olkaa hyvät, invalidit ja vanhukset tänne päin. Pyörätuolissa olevat oli istutettu mun mielestä tosi huonoille paikoille ihan maan tasalle. Miten he sieltä muka pystyivät näkemään edes screeniä kunnolla? Helekkari soikoon.

Synttärisankari Jari sen sijaan ei jättänyt ketään kylmäksi, ei ainakaan meitä! Hän oli hauska, taitava, eloisa, viihdyttävä ja kymmenittäin muita positiivisia adjektiiveja. Keikka alkoi hauskasti, kun lavalle hinattiin musiikin tahdittamana valtava, varmaan pahvinen täytekakku. Musiikki lakkasi, kamerat kuvasivat jättikakkua ja yleisö odotti Jarin pomppaavan kakusta. Yhtäkkiä ruutuun ilmeistyikin bajamaja, josta Tähti Sillanpää astui ulos käsiään kuivaten! Hah haa! Sitten hän kiersi koko areenan kahdesti fanejan kätellen ja aloitusviisua laulaen. 

Aika paljon tuli myös sellaisia lauluja, joita en ollut ikinä kuullutkaan, mutta ei sekään latistanut fiilistä. Jammasin mukana sen minkä osasin ja lopun aikaa keskityin vain ihailemaan Jarin lavakarismaa. Tässä vähän kuvia illasta:

   Joku muukin oli saapunut konserttiin.

   Suitsukkeita Jarin kunniaksi!

   Laura Voutilainen oli fiittaamassa, samoin kuin Marita Taavitsainen ja Valtteri Torikka. Siinä jätkässä kans silmä lepäs.

   Meen Malagaan! Jari oli käynyt vähän salilla hakemassa jerkkua reiteen.

Keikan jälkeen ajoimme vielä kotiin ja minä jäin porukoille yöksi. Ihan pikkaisen hykertelin yöllä kello nolla kaksi voileipää mutustellessani, kun tajusin, että saisin nukkua aamulla pitkään (heräsin kahdeltatoista!) ja YKSIN! 

Kulttuuri ja yksinolo tekevät ihmiselle hyvää. Sopivassa määrin.

Minkä kesä kastaa...

Oispa koira niin vois lähteä sen kanssa nyt ulos. Ai niin mut mullahan on, oh joy.

Tyhmyydestä sakotetaan

Koska mun perse on niin auki, että sieluun asti tuulee, lopetin tänään mun 12 euron kuukausilahjoitukseni Unicefille. Olen sinnitellyt maksaen sitä sitkeästi, koska pyrin ajattelemaan, että mulla on asiat hyvin ja olen hyväosainen, ja siksi voin auttaa köyhien maiden lapsia.

No, nyt kun mä olen taas vaihteeksi elänyt yli varojeni ja kaiken kukkuraksi kuittasin Anopin parkkiksen vieraspaikalta 60 € pikavoiton, jonka Mies tietenkin joutuu maksamaan, koitan luopua kaikesta ylimääräisestä rahanmenosta. 

Vittu että sekin pisti vituttamaan. Tragedia kävi sitä Siltsun konserttia seuraavana päivänä, kun olin tulossa Paimiosta anoppilaan Pirkkistä hakemaan. Lapsukainen oli ollut mummallaan yökylässä ja nuhaisena alkoi jo kaivata mutsiaan. Anoppi sitten soitti mulle, kun olin matkalla, että olethan jo tulossa kun tyttö on jo vähän ikävissään.

Sen jälkeen näin sieluni silmissä vain itkevän ja suruisen lapseni, joka luuli äitinsä hylänneen hänet ikuisiksi ajoiksi. Hanat kaakossa ajoin Varissuolle, parkkeerasin kiireessä auton ja ryntäsin hakemaan lastani. JOOJOO, kyllä mä tiesin, että siinä vieraspaikalla on kahdeksan tunnin pysäköintiaika parkkiVITUNkiekolla. Mutta ei. Mä en muistanut laittaa sitä läpyskää siihen ikkunalle.

Ja sitten joku elämäntapaposauttaja, kyrpänaama runkku kansalaispoliisi oli käynyt kytistelemässä mun autoa ja soittanut yksityiselle lappuliisafirmalle. Ka-ching niiden kassaan kilahti muutama kotihoidontuella ansaittu kallisarvoinen kymppi. Vitun vittu.

Anoppikin oli todella harmissaan. Hän vielä tiesi tämän kyttääjä-ämmän, koska ei ollut eka kerta, kun harppu käräytti huono-onnisen parkkeeraajan. Oli kuulemma kehuskellutkin näppäryydellään! Niin paljon alkoi mummaakin jurppia, että hänen suustaan pääsi melkein vit..... Mutta sitten hän korjasi jotain että VIT...sinderos tai jotain sinne päin. Jäin ihan silmät kiiluen odottamaan, että tuleeko se vittu sieltä. Sellaisen Once in a lifetime-kokemuksen jälkeen edes sakko ei olisi kirponut niin paljon. 

   Kikkeliskokkelis, mitäs läksit ilman kiekkoa. Täs on nää maksutiedot, jos joku haluaa kuitata tämän mun puolesta. Iskä? Äiti? Täti? Setä? Naapurit?

Niiiiiiiiiin mut siis takaisin Unicefiin! Ihan eksyin aiheesta, vaikkei tapana olekaan. Lähetin niiden asiakaspalveluun viestin, että joudun lopettamaan jäsenyyteni toistaiseksi. Huonoa omatuntoani parantaakseni lisäsin vielä, että liityn taas mukaan, kun palaan töihin!

Asiakaspalvelusta tuli kohtelias viesti:

"Olet ollut mukana auttamassa heikoimmassa asemassa olevia lapsia 12€ kuukausittaisella tuellasi jo yli 3 vuotta, lämmin kiitos sinulle siitä.

Tänä aikana tukisummallasi, 444€, on UNICEF saanut hankittua mm. yli 1260 kpl maapähkinätahnapussia aliravitsemuksen hoitoon tai esim. yli 3170 elintärkeää poliorokotetta. Samoin summalla on pystytty esim. kustantamaan 31 tytön vuoden koulunkäynnit Nepalissa tai Laosissa, joten todella merkittävästä avusta on kysymys."

Mielenvikaista. Aivan mahtavaa saada juuri tuollaista täsmätietoa! Enhän mä tietenkään voi tietää, mitä just niillä mun rahoillani on saatu aikaan, mutta on mitä mainiointa tietää, että jotain tuollaista se on voinut olla! 

Mä niin liityn taas lahjoittajaksi ensi vuonna.

Iltapukuglamouria!

Ystäväni oli käynyt tutustumassa JJS Housen juhlapukuvalikoimaan kirjoitukseni inspiroimana. Hän oli bongannut pienen präntin ihailemansa mekon lisätiedoissa. Siinä kerrottiin, että mallin yllä oleva puku on kokoa 32, ja että toivottavasti asiakas ymmärtää mallin mittojen perusteella päätellä, miltä puku näyttäisi todellisuudessa hänen itsensä päällä. Suomeksi siis, älähä sie läski unelmoi. Onneksi mä tilasin KYMMENEN kokoa suuremman puvun, eli 42.

Ystävä kehaisi pukuani ja toivoi, että se olisi yhtä upea mun päällä. "Jos ei oo, niin tulee hyvää blogimatskuu!" Tällaisesta kannustamisesta tunnistaa tosiystävän!

Tänään se ihanuus sitten saapui! Se on todella upea! Yläosan valkoinen sifonkikangas on tyylikkäästi uurrettu ja näyttää seksikkäältä ruskettunutta ihoa vasten. Alaosan musta, empiretyylinen ja vähän taftimainen kangas laskeutuu kauniisti maahan.

Mekkosen mukana saapui myös iso kasa paperia, varmaan niitä tullijuttuja ja palautusohjeet. 

Ja sehän onkin vähän vitun hyvä, koska se naurettava paskapuku ei mene mun perseen yli. 

Ei tässä sitten muuta kuin vittupillupuupallo ja nokka kohti Lindexiä.

XXL

Mies: Pitäiskö mun herätä aamulla vähän aikaisemmin ja mennä Skanssiin sinne XXL:n avajaisiin?

Minä: Nuku nyt rauhassa, onhan sulla liukumia. Meet sitten vähän myöhemmin töihin.

Mies: Niin, mut tuhat ekaa asiakasta saa ämpärin!

Minä: Ämpärin!? Oikeesti?

Mies: Nii.

Minä: Ei vittu mitään järkee, ämpärin saa eurolla Tarjoustalosta!

Mies: Joo, mut mä oon ostanut tänne noin kolme sataa ämpäriä ja aina kun mä tarviin niitä, ne on jossain päin pihaa täynnä hevosen paskaa!

 

No mitäs siihen sit sanot. Guilty as charged. 

Cockporn

Melkein mokasin, mutta en sitten kuitenkaan!

Jos Mies olisi ollut kotona, hän olisi tuumannut, että 

A) kattilassa on liikaa öljyä

B) öljy on liian paljon oliiviöljyä (100%) ja liian vähän rypsiöljyä (0%)

C) kattilassa on liikaa korninjyviä

D) koska öljyä ja jyviä on liikaa, olisi pitänyt valita isompi kattila

E) en saisi laihiksella syödä poppareita

Onpa onni, että ukko on kalareissulla.

Synttärit

Tänään on tämän blogin 1-vuotissynttärit. On todellinen ihme, että olen jaksanut kirjoittaa sitä näinkin kauan! Yleensä mun kiinnostus kaikkeen lopahtaa viimeistään muutaman kuukauden kuluttua. Pitkäjänteinen tyyppi.

Tilastojen mukaan sivustolla on käyntejä reilut 14 700!

Käsittämätöntä!! 

Kuka näitä mun lapsellisia juttujani oikein jaksaa lukea? Kerroin into piukassa veljelle, että niin paljon on käyty mun sivuilla! Hän epäili kävijöitä Googlen ulkomaisiksi tietokoneroboteiksi. No niin se siitä sitten. 

Lähden juhlimaan robottien suomaa suosiotani Siltsun keikalle stadionille. Adios!

Avara luonto: Harmaa hylje

Päivä valkenee kirkkaana ja lämpimänä Lounais-Suomen rannikolla. Aamun varhaisimmat linnut virittelevät jo laulukonserttiaan auringon säteiden leikitellessä puiden lehvästöissä. Kukkien huumaava tuoksu leijailee pienessä tuulen vireessä houkutellen pölyttäjiä jälleen päivän ahkerointiin. 

Väsynyt hylje-emo kuorsaa pyrstö suorana leväpeitteensä alla tietämättömänä sen ympärillä meneillään olevasta kuhinasta. Sitä ei aurinko kiinnosta. Emon eviä särkee. Se on maannut aamuyön pimeät tunnit ahtaassa tilassa ja huonossa asennossa välttäen visusti herättämästä reilun vuoden ikäistä kuuttiaan. Poikanen on ryöminyt emonsa viereen aamuyöllä hakemaan turvaa ja lämpöä. Uninen kuutti nukahtaakin uudelleen emonsa kainaloon nisä suussa. Jonkin ajan kuluttua emon onnistuu kääntää kylkeään, ja se saa jatkaa torkkumista vielä hetkisen verran.

Emo uneksii kalasta ja kaikesta muusta syötävästä. Uroshylje on lähtenyt jo aamun valjetessa hankkimaan perheelleen elantoa. Lähtiessään se ääntelehtii perheelleen hyvästiksi, mutta poikanen vaikuttaa tajuttomalta ja emonkin vastaus on pelkkä väsynyt korahdus.

Emohylje onkin vaativa elätettävä; nälkä vaikuttaa olevan koko ajan läsnä sen elämässä. Se kuluttaa energiaa imettäessään vielä poikastaan. Lisäksi sillä on noin kymmenen litran kokoinen mahalaukku, jonka täyttäminen vaatii jo vähän ponnistelua. Tämä yksilö on kuitenkin reipas ja päättäväinen, mitä tulee ravinnon etsintään ja syömiseen. Iltapäivällä uroksen palattua mereltä emo tarkistaa välittömästi, onko se tuonut lisää syötävää ja tyrkkää kuutin isänsä hoiviin.

Emon unet keskeytyvät, kun kuutti alkaa mönkiä sen vierellä. Emo makaa paikallaan hiljaa kuin hiiri, mutta tämän aamun osalta peli näyttää olevan pelattu: poikanen on herännyt. Se nousee pyrstölleen ja aloittaa tutun vikinän. Emo ei ole huomaavinaankaan vaan makoilee paikallaan kuin kuolleena. Kuutti ei lannistu vaan omatoimisesti vetäisee peitteen emon päältä, kiipeää tämän ruhon päälle ja takertuu iilimadon lailla kiinni nisiin. Emo röhnöttää selällään nisät sojottaen toinen itään, toinen länteen. 

Poikanen nautiskelee kaikessa rauhassa aamumaidostaan ja hykertelee tyytyväisenä. Emon ärsyyntyneestä olemuksesta voi kuitenkin päätellä, että se odottaa jo kuutin vieroittamista. Saatuaan tarpeekseen kuutti alkaa hypellä emon vatsan päällä ja läpsii pikkuevillään emoansa turpaan.

Kuvausryhmä tuli siihen tulokseen, että emo on vain liian väsynyt ja mukavuudenhaluinen kuunnellakseen poikasen uikutusta, ja antaa siksi heti periksi sen maitovaatimuksille.

Ensi jaksossa tutustumme mustahämähäkkikoira-apinaan ja sen erittäin kypsään laumaan.

Kulli

No niin nyt on meikäläisen hääkolttu matkalla! Löysin tosi kauniin iltapuvun netistä, semmosesta kuin JJS House. Tulen olemaan häiden tyylikkäin vieras päihittäen todennäköisesti jopa morsiamen. Tässä kuva hamosesta!

Tilaaminen ja maksaminen oli tehty erittäin helpoksi. Jännä. Sen jälkeen alkoi tulla ilmi muutamia yllätyksiä. Tai varmaankaan ne eivät olisi olleet yllätyksiä, jos olisin yhtäänkään tutustunut sivustoon tai lukenut tilausehdot. Ei kuulu tapoihin; rasti ruutuun vaan ja visa vinkumaan.

Kuulin puhelimen piipittävän tekstiviestiä, kun varmistelin Pirkkiksen kiipeilyä leikkipuiston liukumäessä. 

"Hei! Teille on saapumassa lähetys EU: ulkopuolelta, ja koska arvo on yli 22€, pitää se tullata. Tullausta varten tarvitsemme täysi-ikäisen henkilötunnuksen/y-tunnuksen. Tullauksesta veloitetaan ALV ja mahdollinen tulli valtiolle sekä tullauksesta UPS:n tulliluottonumerolla UPS veloittaa 14,88€. Tiedoksi: UPS veloittaa 24,80 (20+alv) euron suuruisen luovutusmaksun itse tullaajilta. Varastovuokra alkaa viidennestä päivästä maahantuonnista ja on 17€/päivä. Ottakaa yhteyttä mahdollisimman pian. Viestiin vastaamalla valtuutan UPS:n tullaamaan lähetyksen."

Voi vittulan väet. Pirkkis sai jäädä ihan keskenänsä pärjäämään liukumäkeen, kun mun huomio kiinnittyi viestihirviöön. En mä ymmärtänyt tosta hevonhelvettiä! Ei mulle tullut mieleenkään mikään tulli! Mä ostan kaiken Tarjoustalosta niin enhän mä käsittänyt yhtään, että jotain vitun tulliakin pitäisi nyt ruveta makselemaan! Ja alvia. Ja luovutusmaksua. Ja varastovuokraa! Typerä rääsy tulee maksamaan vähän vitusti enemmän, kuin mitä suunnitelmissa oli.

Hädissäni (ja häpeissäni) lähetin äkkiä viestin Miehelle, jospa hän vaikka ymmärtäisi, mitä mun nyt tulee tehdä. Onnistuin jotenkin tallentamaan viestin niin, että kun Mies sekunnin päästä soitti, puhelimessa luki UPS. Vastasin koko nimelläni ja äijä oli ihan että mitä sä nyt noin viralliseksi ryhdyit. Pikkasen meni pasmandeerokset sekaisin.

Sovittiin, että palataan asiaan kotona illemmalla. Hän vielä viestitti perään, että mahtaako mekossa olla palautusoikeus. "Meinaan ellei se sit sit mahdu." Kysyin, että mitäs helvettiä oikein tarkoitat!? "Siis ellei se sovi. Voi olla siis myös liian iso." Ihan kelpo pelastautumisyritys.

No, tässäkin mietelmässä on kyllä vinha perä. Tilasin mekon L-koossa. Se on ihan mun koko, mutta se kolttu on tehty Kiinassa. Kinuskinaisten L on varmaan tämmösten pohjolalaisten junttanpullien mittataulukossa S. 

Ei siinä sitten auta muu, kuin ryhtyä huutokauppakeisarinnaksi ja myydä puku eteenpäin. Tarjouksia otetaan vastaan. 

Ps. En keksinyt jutulle otsikkoa. Käännyin Miehen puoleen. 

-Keksi joku hauska sanaleikki sanalle "tulli"

-Kulli.

-Kiitän.

Ei Abba vaan Vabbu Silli

Kotityöt on lähellä mun sydäntä, ja koska olen muutenkin tällainen kotihengetär, eikä mulla ollut mitään muuta tekemistä, kiskoin sohvatyynyistä kaikki päälliset irti, ja hurautin ne pesukoneessa puhtaiksi. No ei nyt kai! Olis mulla todellakin ollut muutakin tekemistä, esmes nenän kaivelua noin vaan jotain mainitakseni. Vaan kun tässä sohvalla ei enää pystynyt istuskelemaan yökkäämättä, ainakaan jos omaa toimivan hajuaistin.

   Vanishia kehiin.

Vapun peräpukamat vuotaa taas niin, että huhhahhei. Vai mitkä perkeleen nystyrät ne nyt onkaan. Voi hyvä isä mikä kärtsä! Suihkutin ensin sohvan täyteen yleispesuainetta ja hinkkasin tyynyjä vampulla. Ei toivottua vaikutusta. Fuck that shit, ei auttanut kuin hirveellä vaivalla kiskoa huopavuorelliset tyynynpäälliset irti superloonityynyistä. Mietin kauhulla jo etukäteen, miten hemmetissä saisin päälliset takaisin tyynylöihin. Mies ja Anoppi hoitivat homman sillä aikaa, kun minä siirtelin ulkona maksaruohoja. Muahaha! 

Pirkkis Pikku Pelle otti kaiken ilon irti tyynyvuoresta! Hän mönki ja hyppeli lattialle pinottujen tyynyjen päällä kuin pomppulinnassa konsanaan. Välillä pää vähän kolahteli lattiaan, kun epäluotettava tyyny livahti pois alta, mutta ei se pahemmin näyttänyt menoa haittaavan. Poks vaan ja uuteen nousuun! 

   Sohvatiikeri!

Sohvan jouset lienevät rautaa, koska perseessäni oleva magneetti vetää minua jatkuvasti sohvaa kohti, oli tyynyjä tai ei. Kohtuullisen epämukavasti jouduin iltaisen tv-annokseni nauttimaan, mutta ainakin sain hengittää sillitöntä ilmaa.

   Onneksi omassa persuksessa riittää pehmustetta.

Seuraavana aamuna Pirkkis kiipesi sohvalle ja kuinka ollakaan; nappasi ikkunalaudalle unohtuneen siideritölkin ja ravisteli sitä ylös alas levittäen pohjalimat ympäri vastapestyä soffaa. Huoh. Tämä oli kyllä niin sanottu oma moka.

Kehotin Miestä viemään koiransa pikapikaa lekurille ongelmaa hoidattamaan. MINÄ en sinne enää mene itseäni nolaamaan ja kuuntelemaan mitään "ne on tosi helppo löytää kello viiden ja seitsemän kohdalta"! Joku muu puristelkoot koiran anusta, mulle riitti se yksi surullinen kerta.

   Antakkee armoo!

Halvat makkarakilot

Saatiin kutsu Miehen serkun häihin syyskuussa. 

Minä: Jos mä saan laihdutettua alle 70 kg häihin mennessä niin voisiksä ostaa mulle uuden juhlamekon?

Mies: Joo. Paljon sä painat nyt, 74?

Minä: No anteeks vaan en, vaan 73.

Mies: Ok. Saat kaks kymppiä per kilo. 

Kohtuu reilu kilohinta. Saas nyt sit nähdä, riittääkö tienestit Seppälään vai Muotikuuhun.