Jäin vielä papan kanssa seurustelemaan, istuskeltiin terassilla ja syötiin jätskit. Tullessani hiippailin rosvon lailla terkkarin käytäviä pitkin puffetit selän taakse piilotettuna, koska pelkäsin hoitajien palautetta jäätelön salakuljettamisesta diabetespotilaalle... Hieroin papan jumiutunutta niskaa ja kuuntelimme pädiltä musiikkia. Pari kertaa pappa kiekaisi oikein kunnolla, kun painelin hartioita liikaa. Käskin hänen pitää suunsa kiinni, ettei seuraavana päivänä tarvitsisi paikallislehdestä lukea, kuinka nuori (?) nainen pahoinpiteli vanhuksen. Pappa nauroi makeasti ja oli kiva huomata, että hänen huumorintajunsa on tallella, vaikka muisti ei aina olekaan.
Terveyskeskuksesta ajelin sitten sedän luo keinuhevosta noutamaan. Pihalla heppa jo odottikin - seuranaan sen seitsemäntoista laatikkoa täynnä muita leluja ja lastenvaatteita! Setä oli vähän pistänyt tuulemaan. "Eksä ottanut peräkärryä mukaan", hän hämmästeli. Juu en ottanut, mutta sain kuin sainkin kaikki kamat mahdutettua tilaihmeeseeni. Jossain vaiheessa kesken kiihkeintä sullomista muistin, että mähän olen menossa hakemaan lasta ja koiraa, ja että niiden myötä autoon pitäisi mahtua myös turvaistuin ja koiran koppa. Ja se lapsi ja koira. Woops. Ei kun tiivistämään!
Lattialle mahtuu vielä!
Jaa niin, mihinkäs sen koiran sitten laittaisi... Narulla kiinni vetokoukkuun, kyllä se sieltä perässä laahautuu.
Anopin pihalla juolahti mieleeni, että myös Pirkkiksen vaunut olisi mahdutettava kyytisseen. Mitä mittään, siitä sitten autoa purkamaan ja siirtämään osa kamoista Anopin autoon odottelemaan kyytiä meille. Tavara lähti kiertoon heti kerrostalon pihalla, kun muutama tytteli tuli ihmettelemään jäätävää lelumäärää. Heidän mukaansa lähti heppajulisteita ja "isojen tyttöjen lehtiä". No ei mitään pornoa! Vaan jotain teininoitalehtiä, joiden päälle Pirkkis ei ymmärrä vielä vuosiin yhtikäs mitään.
Jaa mutta taisi tavaroiden seassa olla jotain aikuisviihdettäkin, pitääkin Miehelle muistaa näyttää tämä dvd.
Intohimopiparia tarjolla.
Kotona meillä riittikin sitten ihmettelemistä, kun Pirkkis pääsi käsiksi hillittömään leluvuoreen. Oli pehmoja ja kirjoja ja nukkekoti ja sen ukkoja ja tusseja ja pipoja ja nukkevauvoja ja leijoja ja tarroja ja keinuheppaa ja leikkiradiota ja Jeesus siunaa mitä kaikkea muuta. Naapurin pimu tupsahti kylään ja nappasi mukaansa muutaman dvd:n ("Jes! Me ollaan mun kaverin kanssa luettu nää kaikki kirjat mut ei olla löydetty näit deeveedeit mistään!") Maailmassa on taas yksi onnellinen ihminen lisää.
Pimatsu muisteli, että heilläpä onkin kotona niitä samoja ukkoja, kuin mitä Pirkkiksen uudessa nukkekodissakin. Muutaman päivän päästä heidän äitinsä kiikutti meille lisää niitä ukkoja - ja samalla toisenkin nukkekodin! Nyt niitä samoja muovitaloja onkin sitten kaksi!
No eipä mennyt kauaa, kun naapurin ukko soitti, että he tyhjentävät varastoa, tuletko hakemaan lastenvaatteita. Ja minähän menin. "Ota tästä mitä haluut!" Piha oli täynnänsä vaatenyssäkkää ja koska mulla oli kiire uimarannalle serkun perheen kanssa ja olen perso ilmaiselle tavaralle, otin sitten kaikki vaatesäkit! Yhteensä kuusi jätesäkkiä. Että jos joku sanoo, että lapsi tulee kalliiksi niin älkäähän puhuko paskaa. Meikät sai ilmaiseksi niin paljon upeita leluja ja vaatteita, ettei tarttis vuosiin ostaa lapselle yhtään mitään uutena! Mä taidan olla tämän kylän virallinen vastaanottokeskus. En valita!
Osa vaatteista oli vielä niin isoja Pirkkikselle, että kutsuin ystäväni kylään niitä penkomaan. Hänen tyttönsä ovat Pirkkistä vanhempia ja hän ottikin yhden säkillisen mukaansa. Ja näin omaisuus vaihtui taas yhdeltä onnelliselta omistajalta toiselle. Hienoa!
Tällä viikolla saan toivon mukaan jaettua onnea vieläkin pidemmälle, kun vien ylimääräiset tavarat ja vaatteet SPR:n vastaanottokeskukseen. Viime aikojen epätoivoisista pakolaisuutisista voisin päätellä, että joku pieni tyttönen ilahtuisi ikihyviksi uudesta nukkekodista tai nukesta. Talvivaatteista puhumattakaan. Toisen romu on toisen aarre.
Nyt mun pitäisi vielä kekata, mihin aion tallettaa nuo viisi laatikollista liian isoja vaatteita. Miehen virvelikaapista voi varmaan raivata vähän tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti