Väsynyt hylje-emo kuorsaa pyrstö suorana leväpeitteensä alla tietämättömänä sen ympärillä meneillään olevasta kuhinasta. Sitä ei aurinko kiinnosta. Emon eviä särkee. Se on maannut aamuyön pimeät tunnit ahtaassa tilassa ja huonossa asennossa välttäen visusti herättämästä reilun vuoden ikäistä kuuttiaan. Poikanen on ryöminyt emonsa viereen aamuyöllä hakemaan turvaa ja lämpöä. Uninen kuutti nukahtaakin uudelleen emonsa kainaloon nisä suussa. Jonkin ajan kuluttua emon onnistuu kääntää kylkeään, ja se saa jatkaa torkkumista vielä hetkisen verran.
Emo uneksii kalasta ja kaikesta muusta syötävästä. Uroshylje on lähtenyt jo aamun valjetessa hankkimaan perheelleen elantoa. Lähtiessään se ääntelehtii perheelleen hyvästiksi, mutta poikanen vaikuttaa tajuttomalta ja emonkin vastaus on pelkkä väsynyt korahdus.
Emohylje onkin vaativa elätettävä; nälkä vaikuttaa olevan koko ajan läsnä sen elämässä. Se kuluttaa energiaa imettäessään vielä poikastaan. Lisäksi sillä on noin kymmenen litran kokoinen mahalaukku, jonka täyttäminen vaatii jo vähän ponnistelua. Tämä yksilö on kuitenkin reipas ja päättäväinen, mitä tulee ravinnon etsintään ja syömiseen. Iltapäivällä uroksen palattua mereltä emo tarkistaa välittömästi, onko se tuonut lisää syötävää ja tyrkkää kuutin isänsä hoiviin.
Emon unet keskeytyvät, kun kuutti alkaa mönkiä sen vierellä. Emo makaa paikallaan hiljaa kuin hiiri, mutta tämän aamun osalta peli näyttää olevan pelattu: poikanen on herännyt. Se nousee pyrstölleen ja aloittaa tutun vikinän. Emo ei ole huomaavinaankaan vaan makoilee paikallaan kuin kuolleena. Kuutti ei lannistu vaan omatoimisesti vetäisee peitteen emon päältä, kiipeää tämän ruhon päälle ja takertuu iilimadon lailla kiinni nisiin. Emo röhnöttää selällään nisät sojottaen toinen itään, toinen länteen.
Poikanen nautiskelee kaikessa rauhassa aamumaidostaan ja hykertelee tyytyväisenä. Emon ärsyyntyneestä olemuksesta voi kuitenkin päätellä, että se odottaa jo kuutin vieroittamista. Saatuaan tarpeekseen kuutti alkaa hypellä emon vatsan päällä ja läpsii pikkuevillään emoansa turpaan.
Kuvausryhmä tuli siihen tulokseen, että emo on vain liian väsynyt ja mukavuudenhaluinen kuunnellakseen poikasen uikutusta, ja antaa siksi heti periksi sen maitovaatimuksille.
Ensi jaksossa tutustumme mustahämähäkkikoira-apinaan ja sen erittäin kypsään laumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti