Kyseinen keikka oli muuten kolmas stadionkonserttini tänä kesänä! Kevyt rokkikana hei! Ensin oltiin Miehen kanssa Lasten sairaala 2017-tukikonsertissa, sitten oli Van Daireksöön ja nytten tämä Jarin 50-vuotisjuhlakonsertti.
Tykkäsin! Vaikka mulla ei ole yhtään Jarin levyä, enkä varsinaisesti ole musiikillisesti mikään himofani, pidän hänestä persoonana ja esiintyjänä todella paljon. Siinä on sellainen ihminen, josta monen suomalaisen tulisi ottaa mallia! Osaa nauraa itselleen, näyttää tunteensa ja olla oma itsensä. Iso käsi sulle, Siltsu!
Lähdettiin ajamaan hyvissä ajoin Paimiosta ja luonnollisesti löydettiin vaginointitaitojeni avulla heti perille ja saatiin parkkipaikka. Kävi vähän outo juttu, kun ajettiin sen mun luottoparkkikatuni päähän ja siellä oli sellainen pieni hiekkakenttä. Ajateltiin, että tähänhän me voidaankin parkkeerata, kunnes huomattiin kyltti, jossa ilmoitettiin kentän olevan vain pelastuslaitokselta pysäköintiluvan saaneiden käytössä. Käännyttiin ympäri, ja lähdettiin ajamaan pois, kun parkkipirkko pysäytti meidät kentän laidalla. Avasin ikkunan ja pirkko huikkasi, että eikö me nähty, että se on yksityinen pysäköintialue. Juu nähtiin, ja ollaankin justiin poistumassa. Eiku ajakaa sinne vaan! Ette kai te luule, että kukaan sunnuntaina tulee tänne jotain pelastuslaitoksen lupalappuja tarkistamaan! totesi avulias lappuliisa. Hämmentävää. No mikäs siinä, sinne me sitten saatiin kiesi parkkiin.
Ennen konserttia mentiin syömään thaimaalaiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta illan suurimman pettymyksen koin siinä kohtaa, kun tarjoilija ilmoitti, että Kuiva Omena on loppu. Okei no otan sitten kokista. Kokiskin on loppu. Olis spraittia. Yök, tuo sitten vettä, kiitos.
Sapuskan jälkeen siirryttiin - yllätys yllätys - jonottamaan. Tällä kertaa ei jonotettu kadulla, vaan stadikan pihalla metallikaltereiden takana kuin karja konsanaan. Pienessä supussa sitten lähestyttiin metrin levyistä aukkoa, josta pääsimme laukkutarkastuksen jälkeen etenemään kohti kakkujonoa.
Taas pitää ihan vähän valittaa järjestelyistä. Mä en vaan voi käsittää, miten noin jäätävän isolla pihalla pystytään seisotuttamaan ihmisiä niin pitkään ja niin ahtaissa tiloissa. Viimeksi harmitti lasten puolesta, nyt pahoitin mieleni invalidien puolesta. Mun vieressä jonotti vanha pariskunta, ja taatalla oli niin pahasti toinen jalka haudassa, että ihan teki mieli tehdä ristinmerkki. Vanhusparka nojasi niin raskaasti kävelykeppiinsä, että toinen puoli vartalosta oikein tärisi selkäkyttyrä huojuen. Oi voi. Miksei portilla olisi voinut olla joku järjestysmies sanomassa, että olkaa hyvät, invalidit ja vanhukset tänne päin. Pyörätuolissa olevat oli istutettu mun mielestä tosi huonoille paikoille ihan maan tasalle. Miten he sieltä muka pystyivät näkemään edes screeniä kunnolla? Helekkari soikoon.
Synttärisankari Jari sen sijaan ei jättänyt ketään kylmäksi, ei ainakaan meitä! Hän oli hauska, taitava, eloisa, viihdyttävä ja kymmenittäin muita positiivisia adjektiiveja. Keikka alkoi hauskasti, kun lavalle hinattiin musiikin tahdittamana valtava, varmaan pahvinen täytekakku. Musiikki lakkasi, kamerat kuvasivat jättikakkua ja yleisö odotti Jarin pomppaavan kakusta. Yhtäkkiä ruutuun ilmeistyikin bajamaja, josta Tähti Sillanpää astui ulos käsiään kuivaten! Hah haa! Sitten hän kiersi koko areenan kahdesti fanejan kätellen ja aloitusviisua laulaen.
Aika paljon tuli myös sellaisia lauluja, joita en ollut ikinä kuullutkaan, mutta ei sekään latistanut fiilistä. Jammasin mukana sen minkä osasin ja lopun aikaa keskityin vain ihailemaan Jarin lavakarismaa. Tässä vähän kuvia illasta:
Joku muukin oli saapunut konserttiin.
Suitsukkeita Jarin kunniaksi!
Laura Voutilainen oli fiittaamassa, samoin kuin Marita Taavitsainen ja Valtteri Torikka. Siinä jätkässä kans silmä lepäs.
Meen Malagaan! Jari oli käynyt vähän salilla hakemassa jerkkua reiteen.
Keikan jälkeen ajoimme vielä kotiin ja minä jäin porukoille yöksi. Ihan pikkaisen hykertelin yöllä kello nolla kaksi voileipää mutustellessani, kun tajusin, että saisin nukkua aamulla pitkään (heräsin kahdeltatoista!) ja YKSIN!
Kulttuuri ja yksinolo tekevät ihmiselle hyvää. Sopivassa määrin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti