No, nyt kun mä olen taas vaihteeksi elänyt yli varojeni ja kaiken kukkuraksi kuittasin Anopin parkkiksen vieraspaikalta 60 € pikavoiton, jonka Mies tietenkin joutuu maksamaan, koitan luopua kaikesta ylimääräisestä rahanmenosta.
Vittu että sekin pisti vituttamaan. Tragedia kävi sitä Siltsun konserttia seuraavana päivänä, kun olin tulossa Paimiosta anoppilaan Pirkkistä hakemaan. Lapsukainen oli ollut mummallaan yökylässä ja nuhaisena alkoi jo kaivata mutsiaan. Anoppi sitten soitti mulle, kun olin matkalla, että olethan jo tulossa kun tyttö on jo vähän ikävissään.
Sen jälkeen näin sieluni silmissä vain itkevän ja suruisen lapseni, joka luuli äitinsä hylänneen hänet ikuisiksi ajoiksi. Hanat kaakossa ajoin Varissuolle, parkkeerasin kiireessä auton ja ryntäsin hakemaan lastani. JOOJOO, kyllä mä tiesin, että siinä vieraspaikalla on kahdeksan tunnin pysäköintiaika parkkiVITUNkiekolla. Mutta ei. Mä en muistanut laittaa sitä läpyskää siihen ikkunalle.
Ja sitten joku elämäntapaposauttaja, kyrpänaama runkku kansalaispoliisi oli käynyt kytistelemässä mun autoa ja soittanut yksityiselle lappuliisafirmalle. Ka-ching niiden kassaan kilahti muutama kotihoidontuella ansaittu kallisarvoinen kymppi. Vitun vittu.
Anoppikin oli todella harmissaan. Hän vielä tiesi tämän kyttääjä-ämmän, koska ei ollut eka kerta, kun harppu käräytti huono-onnisen parkkeeraajan. Oli kuulemma kehuskellutkin näppäryydellään! Niin paljon alkoi mummaakin jurppia, että hänen suustaan pääsi melkein vit..... Mutta sitten hän korjasi jotain että VIT...sinderos tai jotain sinne päin. Jäin ihan silmät kiiluen odottamaan, että tuleeko se vittu sieltä. Sellaisen Once in a lifetime-kokemuksen jälkeen edes sakko ei olisi kirponut niin paljon.
Kikkeliskokkelis, mitäs läksit ilman kiekkoa. Täs on nää maksutiedot, jos joku haluaa kuitata tämän mun puolesta. Iskä? Äiti? Täti? Setä? Naapurit?
Niiiiiiiiiin mut siis takaisin Unicefiin! Ihan eksyin aiheesta, vaikkei tapana olekaan. Lähetin niiden asiakaspalveluun viestin, että joudun lopettamaan jäsenyyteni toistaiseksi. Huonoa omatuntoani parantaakseni lisäsin vielä, että liityn taas mukaan, kun palaan töihin!
Asiakaspalvelusta tuli kohtelias viesti:
"Olet ollut mukana auttamassa heikoimmassa asemassa olevia lapsia 12€ kuukausittaisella tuellasi jo yli 3 vuotta, lämmin kiitos sinulle siitä.
Tänä aikana tukisummallasi, 444€, on UNICEF saanut hankittua mm. yli 1260 kpl maapähkinätahnapussia aliravitsemuksen hoitoon tai esim. yli 3170 elintärkeää poliorokotetta. Samoin summalla on pystytty esim. kustantamaan 31 tytön vuoden koulunkäynnit Nepalissa tai Laosissa, joten todella merkittävästä avusta on kysymys."
Mielenvikaista. Aivan mahtavaa saada juuri tuollaista täsmätietoa! Enhän mä tietenkään voi tietää, mitä just niillä mun rahoillani on saatu aikaan, mutta on mitä mainiointa tietää, että jotain tuollaista se on voinut olla!
Mä niin liityn taas lahjoittajaksi ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti