Oikeastaan mä en suinkaan angstaa niitä autoja itsessään, vaan niissä matkustavia ihmisiä. Ne muut ihmiset. Them others. Nyt mä oon vähän jo toennut alkujärkytyksestä, mutta tässä pari mainintaa ihmistyypeistä, joiden linja-autokäytös pistää sapettamaan:
1. Kuskit. Sä oot hei varmaan sun unelma-ammatissa? Oikeasti, sillä linjalla, millä mä kuljen, on yksi iloinen/reipas/kohtelias kuski, siis yksi noin kuudesta kuskista, joita vuorotellen tapaan. Small talk ei kiinnosta paskan vertaa, vaikka kuinka yritän heittää jotain pikku kivaa esim. kylmästä säästä. Cold shoulder. Ja sitten se jarruttamisen ennakoiminen. Voisko sitä vähän harjoitella? Liikennevaloihin ei kannata kiihdyttää, eikä suojatietä kohti, koska yleensä joutuu kuitenkin polkemaan jarrupoljinta niin kovaa, että mummot kierii keilapalloina pisin lattioita. Tai ehkä ne kuskit on niin tympääntyneitä tästä:
2. Tervehtimättömät matkustajat. Onko oikeasti liikaa vaadittu, että sä bussiin noustessasi sanoisit moi/hei/huomenta kuskille? Että katsoisit päin edes? Pieni hymy ehkä? Ei, ei vaan irtoa. Liika on liikaa. Se on kuitenkin ihminen sekin, ja kanssaihmisiä tulisi kohdella edes jollain kohteliaisuuden hipulla. Sama kuin kassalla! Jos ihminen on selvinnyt elävänä ja vieläpä selväjärkisenä automarketin (kuten yhden nimeltä mainitsemattoman kupittaalaisen citymarketin) kassalta, niin se selviää elämässä mistä vain. En viitsi aloittaa siitä, että huikkais kiitoksen pois noustessa.
3. Penkinvaraajat. Paljonko sun laukun bussilippu mahtoi maksaa? Heitetään reppu tai laukku ikkunapaikalle ja istutaan itse käytäväpaikalle. Vaikka bussi tulisi kuinka täyteen, ja näet, että ihmiset tähyilee epäröiden paikkaa jo etuovella, niin sun veska on ja pysyy omalla paikallaan. Se tietysti helpottaa asiaa, kun katsoo ulos ikkunasta nollat taulussa eikä ole tietävinäänkään muiden tilanpuutteesta, ei tarvitse kohdata kysyvää katsetta.
Kerran mulle kävi niin, että mä nousin kyytiin, ja koska yleensä haluan jäädä bussin etuosaan istumaan, kysyin + keski-ikäiseltä naiselta, että onko tässä vapaata (totta helvetissä oli, koska siinä ei istunut ketään paitsi hänen käsilaukkunsa). Akka otti laukustaan kiinni, mutta ei nostanut sitä vaan sanoi, että on täällä vielä muitakin paikkoja vapaana. What the actual fuck? Oikeasti. Mä olin niin hämmentynyt, että en osannut kuin naurahtaa ja sanoa, että kiitoksia sitten vain, ja istahdin yhden toisen naisen viereen. Hän vielä sanoi, että tähän kyllä mahtuu ja loppumatka rupateltiin ja pohdittiin myös sitä, onko kassilippu paljonkin edullisempi kuin ihmislippu.
4. Pidetään jalkoja penkillä. Ei pidetä niitä jalkoja penkillä! Talvella istuin penkkiin ja ihmettelin, miten mun perse tuli heti ihan märäksi! Oikeasti ajattelin että pissasinko vahingossa housuun, kun samantein hanuri tuntui hiukan liian kostealta. Pienellä inholla ajattelin myös sitä, onko joku muu siinä ennen minua istunut matkustaja kenties kussut housuunsa ja penkkiin... No hiukan myöhemmin näin, kuinka nuorison edustajat piti kenkiään vastapäisen penkin reunalla niin, että penkin reuna ja pikku hiljaa koko istuinosa imi loskaisista consseista vettä itseensä. Vituttaa vieläkin, etten silloin sanonut että loppu se jalkojen lepuuttaminen siinä penkillä!
5. Kovaääniset huutajat. Kaikki omat asiat pitää jutella just sillä hetkellä. Viimeksi yksi vanha äijä vastasi nokialaiseensa ja alkoi kertoa, kuinka hän oli just matkalla kotiin korvalääkäristä. Lääkäri oli imenyt ihan hirveen kasan paskaa hänen korvistaan! Että niinkö ihan täynnä vaikkua! Just näillä lauseilla. Aivan ihanaa. Kamalimmat kokemukset mulla on kyllä junasta. Istuin matkalla Tampereelle, ja vieressäni istui suht samanikäinen tyttö, jonka kanssa juttelin pitkät pätkät. Tarjosin hänelle myös karkkia pussistani useaan kertaan. Sitten hänelle soitti joku frendi, ja hän alkoi kertoa juuri löydetystä sukupuolitaudistaan. Että jotain rakkuloita siellä oli ja ne piti tyhjentää. Katsoin parhaaksi heittää loput karkit roskiin. Kävi mielessä, että mikähän pimppivisvasyylä omiin sormiin oli nyt sitten karkkipussin kautta jo tarttunut.
6. Pölöt. Kerran mun edessä istui nuorehko nainen, joka kaivoi nenäänsä koko matkan. Ihan koko matkan. Oli tosi vähällä, etten kysynyt, että voiko sieltä enää mitään aarteita löytyä! Eilen kyytiin nousi kaksi pissistä ja toinen otti itsestään matkan aikana noin miljardi selfietä. Huulet töröllä, silmät lautasina ja itse liimatut tekoripset sojottaen hän kuvasi itseään tällä jännittävällä matkalla Kaarinasta Paimioon. Millähän hashtagilla se niitä merkkaili? Varmaan #crazyassbitches. Sillekin teki mieli sanoa, että tosta räpsimisen määrästä päätellen sun kuvaamisesta ei tule hevonvittua niin mä voin ottaa susta pari. Olin jälleen hiljaa. Ensi viikolla autokauppaan.
Kaikkein hulluimmaksi muuten tästä tilanteesta teki se, että vastapäätä teinaria istunut - ja häntä pilkkaavasti kaverinsa kanssa katsonut - ämmä oli se sama, joka mulle aikoinaan tokaisi, että on täällä muitakin paikkoja vapaana. Ikään kuin hänellä olisi ollut varaa moittia muiden bussikäyttäytymistä!
Nyt mä olen jo vähän turtunut tähän bussailuun. Bussit lähtee aivan työpaikan vierestä ja myös tosi läheltä kotoa ja myös vanhempien kotia. 75 € kuussa menee matkustamiseen ja siihen saa kaupan päälle Föli-kortin kaupunkimatkoja varten. Ei tohon hintaan autolla pääsisi, etenkään sadan metrin päähän työpaikan ovesta.
Nykyään mä myös luen bussimatkalla kirjaa. Se on oikeastaan ihan kiva pikku nollaus työpäivän jälkeen, kun voi keskittyä vaan itseensä ja kirjaan. Huomenna muistan vielä ottaa Miehen peltorit päähän niin kaikki muu suodattuu tietoisuudesta pois.
Niin että voin suositella bussimatkustelua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti