Koko alkuvuoden olen ollut reipas ja hyväntuulinen, eikä tuo remontti ole mua juuri hetkauttanut. Edes pitkiksi venyvät päivät eivät ole saaneet mua turhan väsyksiin. On ollut varmaan niin paljon samaan aikaan, että yhtäkään asiaa ei ole ehtinyt kriisailla kauhean kauaa; uusi työ, Pirkkiksen päivähoidon aloitus, remontti, raskaus. Kaikki on sujunut ongelmitta. Kunnes nyte.
Mies pakertaa pitkää päivää talolla, ja mä en itse jaksa tehdä enää juuri mitään. Se siinä ehkä onkin rasittavinta! Kastelen kukkia, potkiskelen kiviä ja käyn pissaamassa nurkkiin (ei ola vessaa). Jään bussista pois pienen matkan päässä ja köntystelen talolle. Matkalla syön pari mustikkaa ja nautin raittiista ilmasta, josta bussisa saa vain haaveilla. Että mä vihaan niiden bussien ilmaakin. Kaikki on hyvin kunnes mä astun taloon sisään. Samantien alkaa itkettää. Mies tervehtii iloisesti vasara/mitta/pora kädessä ja mä oon naama norsunvitulla heti porstuassa. Kivaa remppaseuraa!
Vatsa jo painaa (vielä kaksi kuukautta, what...), väsyttää ja närästää ja pieruttaa ja sen sijaan, että saisin halata lastani työpäivän jälkeen on hän jonkun muun hoivissa, ja mä vaihdan vaivalloisesti rönttyvaatteita päälle enkä saa kenkiä itse jalkaan ja sitten pitäisi oikeasti vielä tehdäkin jotain muuta, kuin huokailla tai itkeä.
Viimeksi eilen tappelin omien vaatteideni kanssa ja Mies ehdotti, että mitä jos lähtisit vaan kotiin (siis porukoille). EI, koska sä et voi yksin tehdä täällä näitä hommia. Kyllä, hän nimenomaan tarvitsee itkusilmäisen "apurin", joka narisee ja mölisee surkeuttaan. Viimeksi hän sentään sanoi, että onhan susta seuraa, kun istuin lattialla vaihteeksi itkien, että ei musta ole mitään hyötyä. Nyt hän vissiin ymmärsi, että sen lisäksi, että musta ei ole hyötyä, mä oon myös rasittava seuralainen.
TÄÄ TÄSTÄ!
Ja sitten siellä rakennustyömaalla vierailevat ihmiset. Tsk tsk, pudistellaan päitä. "On teillä tässä vielä aika paljon hommaa..." Älä saatana? Ei olla itse huomattu, eikä tämä elämänvaihe ole yhtään raskas meille, kiitos kun huomautit asiasta vitun pässi.
Ja toiseksi vastaus kysymykseen, milloin te muutatte: Me päästään muuttamaan sitten kun se remontti on valmis. Et silloin me muutetaan. Will be posted on Facebook.
Ja kolmanneksi: Facebookista selvinnee myös, milloin vauva syntyy. Päivitän noin sata kertaa päivässä muutenkin niin eiköhän sinne yksi vauvauutinenkin mahdu. Meinasi Pirkkistä odottaessa lähteä viimeisetkin järjenhivenet, kun joka päivä joku uteli "joko jo" tai vielä pahempaa; "eikö vieläkään mitään?"
Noin. Olikohan mulla muuta? Varmasti, mutta tähän hätään pahimmat on nyt oksennettu ruudulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti