Timber!

Palataas vielä hetkeksi niihin meidän pihapuihin. Meidän talo on päättyvän tien viimeinen talo, ja tontti rajautuu kaupungin puistoalueeseen, suomeksi metsään. Kiva sijainti! Vieressä kulkee pururata, jossa liikkuu jonkin verran ihmisiä myös ihan läpikulkumatkalla, mutta meidän pihalle sieltä ei silti juuri näe.

Vaikkei mulla suinkaan ole mitään puita vastaan, päinvastoin, olen aikeissa kaadattaa 95% kaikista meidän pihan puista. Niitä ei nimittäin ole karsittu saati hoidettu viimeiseen 40 vuoteen ollenkaan, joten se metsä on levittäytynyt puita ja sammalia myöten lähestulkoon ovelle asti.

Olin lievästi sanottuna tyytyväinen, kun naapuritalon omistava vanhempi pariskunta halusi myös hävittää pappani ja silloisen naapurin aikoinaan yhdessä istuttamat rajapuut. He eivät asu itse talossa vaan se on tämän miehen kotipaikka. Eivät ole malttaneet myydä aikaisemmin, ja talo on ollut tyhjillään vuosikausia. Nyttemmin heidän poikansa sitten osti sen pois ja muutti siihen. Kiva, että tuli naapuri, harmi, ettei tullut lapsiperhettä.

Olin Miehelle jo etukäteen hahmotellut strategiaani siitä, kuinka otan puheeksi puut. Moikka, mä oon teidän uusi naapuri ja vaadin, että noi puut kaadetaan. Ei siis ollenkaan näin, vaan hioin vuorosanojani ja kyttäsin ikkunasta oikeaa hetkeä. Kun ne kerran oli siinä pihalla puuhastelemassa, syöksyin sutena ulos, hidastin tahtia talon kulmalla ja kävelin muina naisina esittäytymään. Rouva ottikin itse puheeksi puut! Kyllä olin helpottunut. Asia saatiin sovittua ilman mitään kahnausta ja vielä voitelin heitä jouluna riistanakeilla ja -jauhelihalla. Saatiin mekin heiltä paljon omenoita!

Tuli kieltämättä pienenä yllätyksenä, ettei omalta kotipihalta noin vain saakaan kaataa puita miten lystää. Kaupungilta piti tilata 40 €-hintainen katselmus, jossa viheraluemestari saapui paikalle katsomaan kohdetta ja antamaan lupaa kaadolle. Ymmärtäisin tämän, jos kyseessä olisi jokin harvinainen lehto tai kadulla olisi tavattu liito-oravan sontaa, mutta kun kyseessä oli vain tavanomaisia männynkräkejä ja surkeita koivuja, niin meni vähän yli hilseen. No, kaupungilta on varmaan rahat loppu niin pitää sitä hilloa jostain kirnuta.

Viheraluemestari sitten saapui ja yhdessä tuumin oltiin sitä mieltä, että koska kaikille osapuolille kaato sopii, ei asiassa ole mitään epäselvää. Timber!

Kaikki seitsemän puuta meni nurin yhtä kaunista vaahteraa ja jättimäistä kuusta lukuun ottamatta. Vaahtera yes,  kuusi not so much. Se blokkaa kaiken valon meidän muutenkin surkean pienestä keittiön ikkunasta. Mutta ei voinut mitään, sitä ne ei halunneet kaataa. Sillä on tunnearvoa. Vanha isäntä kääntyisi kuulemma haudassaan, jos puu mentäisiin kaatamaan! No, hän on ollut kuolleena jo aika monta vuotta niin voisi toisaalta olla mukavaakin vaihtaa välillä kylkeä.

Ehdotin, että se on kyllä niin komja kuusi, että jospa vaikka ilmoittaisi sen tuomiokirkkokuuseksi!? No go, kuusi on ja pysyy. Olen jostain lukenut aivan sattumalta, että kuuset on kyllä nopeita kuolemaan jos niiden juuristo jostain syystä sattuisi vahingoittumaan. Muurahaishappokin kuulemma on melko tehokasta. Huhupuhetta, en ole yhtään googlettanut.

 

Kiva kuusi. Kaatuu myrskyssä oikein sopivasti meidän ikkunasta sisään. Nuo edessä seisovat koivut ja mänty sentään saivat lähtöpassit. Niin ja myös toi oikeanpuoleinen kuusi meni nurin!

 

Nämä läks!

 

Kiva siivo oli pihalla ja kuvaushetkellä suurin osa oli jo halki poikki ja pinossa. Eipähän tartte hetkeen ostaa takkapuita! Me hoidettiin oikeastaan koko puusavotta ja naapurit puolestaan maksoi melkein koko laskun. 

  

Aika kevyitä muuten noi kuusen oksat! Mukava nostella peräkärryyn. Onneksi kaikki oksat ja risut sai viedä ilmaiseksi puolentoista kilsan päässä sijaitsevaan kaukolämpökeskukseen. 

 

Mummini ihana pioni tuli sitkeästi ylös maasta, vaikka päällä makasi muutama koivu ja mänty <3

Rajapuiden jälkeen oli aika siirtyä katsastamaan meidän omia pihapuita. Niitäkin riittäisi mun mielestä kaadettavaksi sellaiset, mitä nyt perstuntumalta heittäisin niin 20 kappaletta. Kaksi nuorehkoa tammeakin löytyy, mutta molemmat kasvaa niin lähellä taloa, että oksat tulee nyt jo katon päälle ja lähes ikkunaan kiinni. Lisäksi ne on täysin toispuolisia, eli metsän puolella ei kasva juuri lainkaan oksia, vaan kaikki sojottaa pihan puolelle. Mä kyllä periaatteessa haluaisin säilyttää niistä ainakin toisen, koska tykkään kyllä jalopuista ja niiden massiivisille oksille saisi kivasti lapsille keinun, mutta en sit tiiä.  Sijaitsevat niin hölmöissä paikoissakin, että toinen tulee tosiaan olkkarin ikkunasta sisään ja toisen tilalle olin ajatellut omenapuita. Todnäk tehdään niin, että ne kaadetaan viimeisinä ja katsotaan sitten miltä näyttää, kun muut puunkuvatukset on hävinneet ympäriltä.

No, puutarhuri oli vähän sitä mieltä, ettei kaikkia puita kyllä millään kannattaisi kaataa. Olin ihan että miksei muka. Jos ympärillä olisi pelkkää peltoa ja aakeeta laakeeta, niin ymmärtäisin, mutta kun metrin päästä alkaa oikea metsä niin ei niiden puiden tartte kyllä mun puutarhaunelmien kustannuksella ihan pihalla asti kasvaa. Sitä paitsi mulla on jemmassa odottamassa kaksi vähän erikoisempaa pihlajaa, kaksi lumipalloheisiä, viisi eri ruusua, kaksi japaninvaahteraa, kaksi ruusumantelia ja vieläpä jasmiini. Kyllä ne voittaa kauneudessaan pari vinkuraa mäntyä mennen tullen.

Niin ja muuten puun "roskastaminen" ei ole syy saada lupaa kaatamiselle. Eli vaikka puu kuinka heittäisi lehtensä pihalle ja katolle niin se ei riitä syyksi saada kaatolupaa. On sekin kyllä aika kumma. Ja sekin on mun mielestä vähän kusetusta, että aikoinaan siitä tontista on talonrakentaja maksanut ja omistaa siis ne puut, ja nyt minä uutena omistajan omistan ne, enkä silti saisi huudattaa moottorisahaa mielin määrin!

Oli sen puumestarin käynnistä kyllä se hyöty, että selvisi, että meidän tontti jatkuu paljon pidemmälle, kuin oltiin itse ymmärretty! Tulin nimittäin pohtineeksi ääneen pihalla, että en tiedä, kenen puolella takapihan villiintyneet männyt ovat, ja hän selvitti kaupungin papereista, että ne on hyvinkin paljon meidän puolella. Jes, lisää tilaa mellastaa! Kesäkeittiötä odotellessa.