Jestas miten surkuhupaisa lehti! Kyllä ei ole kansakunnalla tulevaisuutta, kun lehdessä seikkailevia isänmaantoivoja seuraa. Yleensä nämä reppanat ovat myös niitä, jotka ottavat Jeesuksen käskyn tosissaan ja pyrkivät täyttämään maan lapsillaan.
Lehden artikkelit oli melkoisen lapsekkaasti kirjoitettu ja kielioppikin oli vähän niin ja näin. No, kohdeyleisölle varmasti uppoaa tälläkin laadulla. Eikä siinä, oli mukana myös ihan mielenkiintoisiakin juttuja ratsupoliisien arjesta, poliisien puutteellisista resursseista ja pankkitunnusten varjelemisesta.
Yhdessä jutussa esiteltiin kaksi ikävän lopun kohdannutta liikemiestä. Kuvatkin oli julkaistu ja jännästi molemmista uhreista oli löytynyt sekä kasvo- että sivuprofiilikuvat. Näiden bisnesmiesten toimet olivat tainneet olla sitä luokkaa, että ilmaiseen passikuvaan oli päästy ihan poliisiasemalle asti. Toimittajalla on ollut surman tapahtumista tarkkaa tietoa: "voidaan otaksua...niinkin voidaan ajatella...ilmeisesti ne olivat...tai ainakin jonkinlainen...olivat mitä ilmeisemmin...eräiden tietojen mukaan...silloin he häärivät jossakin bisnespuuhissa." Noin tarkkaa tietoa ja siltikään juttu ei koskaan ratkennut! I wonder.
Oikeasti alkoi kyllä vähän surettaa, kun lehden sivuilta avautui ihmisraunioden tarinoita toisensa jälkeen. Miten ihminen menee noin sekaisin? Monessa tapauksessa "motiivi jäi poliisille epäselväksi". Ei kai se mikään ihme ole, kun Masa oli Penan puukottaessaan niin umpitunnelissa, ettei muista koko viikosta mitään. Eikä se vältsisti ollut edes Masa, se saattoi ola myös Raikku tai Ritu, who knows, kun koko jengi on ollut täysin pihalla viimeiset kymmenen vuotta. Monen tarinan takana on varmasti huonoa lapsuutta ja mielenterveysongelmia.
Oi voi. Miten sitä voisi omaa lastaan varjella siltä, ettei hänen tarinansa koskaan päädy tavalla tai toisella Alibin sivuille. Ei kai helvetti mitenkään. Parhaansa on vain yritettävä, eikä sekään aina riitä. Kamalaa tämä vanhemmuuden tuska, en suosittele kenellekään!
Lehdessä oli muuten myös ihastuttavia impejä tarjoamassa palvelujaan rikostennälkäisille lukijoille. Viehättävää porukkaa, I must say.
Rietas Anita lennättää lastisi. Ei lisättävää.
Keskiaukeamalla oli myös sanaristikko, että jos murhamysteerit käyvät liian raskaiksi, niin mieltänsä voi keventää ratkomalla pari kinkkistä ristisanaa! Ei, en minä kyllä jaksanut keskittyä, mieli paloi halusta päästä seuraamaan seuraavaa Siwan ryöstöä.
Odotan jo salaisella innolla seuraavaa lehteä. Sillä välin voinkin lukea kallista Oma piha -lehteäni, olenhan sentään ylempää keskiluokkaa oleva omakotiasuja, enkä mikään, mikään...epäonnistuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti